Päihderiippuvuus on sairaus. Sairas ihminen ei välttämättä pysty hoitamaan ihmissuhteitaan, kotiaan tai työtään asianmukaisesti, sillä kaikki aika ja tarmo menevät siihen, mistä saa seuraavan huikan, vedon tai satsin.
Raumalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevat päihderiippuvaiset asutetaan Nortamonkadun ja Porintien varressa oleviin parakkeihin. Länsi-Suomi (24.3.) kertoi sunnuntain lehdessä kahden parakeilla asuvan kaupunkilaisen tarinan. Vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä asuu parakeilla kymmenkunta.
Suomen isoissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Tampereella parakkiasuttamisesta on luovuttu kokonaan. Esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä vielä vuonna 2008 sijainnut kaupungin parakkikylä purettiin eduskunnan oikeusasiamiehen todettua sen ala-arvoiseksi paikaksi.
Asiakastyö puutteellista?
Parakkiasumukset ja niiden heikko kunto tuntuvat olevan Rauman päättäjille ja virkamiehille tuttu juttu. Siitä huolimatta parakkiasuttamisesta on pidetty kiinni.
– Olen viimeiset vuodet kyseenalaistanut koko päihdetyön työnjakoa. Päättäjille esitellään erilaisia polkuja ja malleja, mutta varsinainen asiakastyö vaikeimpien päihdeongelmista kärsivien asiakkaiden kohdalla on puutteellista, sanoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd).
Leppikorpi on vastustanut Sillanpielen yhteyteen suunnitellun ensisuojan rakentamista. Mies kertoo vastustavansa hanketta edelleen muun muassa sen heikon valmistelun johdosta.
– Suunnittelussa ei ole huomioitu esimerkiksi ulkopuolisia toimijoita, jotka voisivat olla mukana luomassa asianmukaisia tiloja valvottuun ja vastuulliseen asumiseen.
Kommentissaan Leppikorpi viittaa Y-Säätiöön, jonka kautta Raumallakin olisi mahdollista saada rahoitusta esimerkiksi päihdeongelmaisten asuntorakentamiseen.
– Toivon pikaista selvitystä koko päihdetyön työnjaosta ja tulevista kiinteistökokonaisuuksista, joissa ammatillinen väki on käytettävissä ympärivuorokautisesti ja asiakkaita kohdataan päihdepolun mukaisesti, eikä säilytetä eläimellisissä olosuhteissa, ärähtää Leppikorpi.
Asia vaatii ison tukun euroja
Myös Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Mirja Ylijoki (sd) myöntää ongelman olemassaolon.
– Tilanne on surullinen. Jo vuosia Raumalla on asutettu kaikkein vaikeimmin asutettavat ihmiset parakeille. Tilanteeseen on yritetty hakea vaihtoehtoja huonolla menestyksellä. Joka vuosi eteen on tullut raha.
Ylijoenkin mukaan asuntomuodosta riippumatta valvontaa tulisi olla aina.
Rauman seudun katulähetyksen yötyöhön myönnetty raha on hänen mukaansa oikeaan suuntaan vievä päätös.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti myös 26.2.2019 tekemällä päätöksellään, että laaditaan jatko suunnitelma, jossa selkeytetään eri toimijoiden roolit ja vastuut. Suunnitelman tulee olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä.
– Valvonta luo turvaa asukkaille ja pitää elämisen raameissa. Paikalla olevat alan ammattilaiset antavat tarvittaessa apua. Kokonaisuudessaan asian kuntoon saattaminen maksaa ison tukun euroja, mutta kyse on ihmisistä ja heidän oikeuksistaan.
Parempi vaihtoehto kuin katu
Kaupungilla on lain mukaan velvollisuus järjestää kaikille asukkailleen asunto. Voidaanko parakkeja kutsua asunnoiksi?
– Alkuperäisessä kunnossaan todennäköisesti voitiin, enää ei ainakaan kaikkia voida. Ovat ne kuitenkin parempi vaihtoehto kuin katu tai rappukäytävät, toteaa Rauman sosiaalipalvelujen johtaja Leena Kivimäki.
Kivimäki muistuttaa, että Sillanpielen yhteyteen suunnitellun ympärivuorokautisen vastaanottoyksikön tavoitteena oli tämän vaativimman ja eniten tukea tarvitsevan ryhmän ammatillinen auttaminen ja tukeminen. Tuo hanke on nyt Raumalla haudattu.
– Sillanpielen lähistölle olemme nyt kuitenkin suunnittelemassa invavarusteista, esteetöntä asuntovaihtoehtoa.
Kivimäen mukaan yllättävän moni asukkaista asuu mieluummin parakissa ”vapaasti” kuin muuttaa esimerkiksi asumisyksiköihin. Tehostettu palveluasuminen ja erilaiset muut asumisyksiköt eivät yleensä salli esimerkiksi päihteiden käyttöä.
Ohjaaja ei mene juoppoporukkaan
Kivimäen mukaan asumisvaihtoehtoja on kuitenkin olemassa tavallisista asunnoista tukiasuntoihin.
– Meillä oli viime vuonna käytössä myös tavallinen omakotitalo. Sinne muutti tätä asunnotonta väkeä. Heidän asumisensa sujui, mutta vierailijat aiheuttivat harmia naapurille ja jouduimme luopumaan talosta.
Sillanpielen tukiasuntoihin saa puolestaan tulla humalassa, mutta asunnoissa ei saa juopotella porukalla. Aggressiivista käytöstä tai uhkailuja ei hyväksytä.
Kivimäen mukaan parakkiasukkaat ovat sosiaalipalvelujen valvovan silmän alla.
Virallisesti sosiaalityön ohjaajat käyvät parakeilla kerran viikossa. Käytännössä kaikissa parakeissa ei voida käydä välttämättä lainkaan.
– Työturvallisuussyistä ohjaajat eivät mene parakkeihin, jos siellä on porukkaa juopottelemassa tai asukas kieltää tulemasta. Pyydettäessä he tulevat paikalle.
– Parakit perussiivotaan aina asukkaan vaihtuessa ja talotoimi hoitaa tarvittavat parakkeja koskevat remontit ja huoltotyöt, toteaa Kivimäki.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.