Kenttätykistörykmentti 5:n toinen patteristo perustettiin Rauman maalaiskunnan Uotilassa kesäkuun 18. päivänä. Perustamispaikan ja runsaan raumalaisedustuksen vuoksi alettiin puhua Rauman patteristosta.
Raumalta sotaan lähdettäessä 23.6.1941 patteriston vahvuus oli 539 miestä. Kaikki eivät palanneet koskaan. Kaikkiaan patteristossa palveli sodan aikana noin 1 400 miestä. Kaatuneina patteristo menetti 66 miestä.
– Ensimmäiset laukaukset patteristo ampui Korpiselän valtaustaistelussa heinäkuussa ja viimeiset juuri ennen aselepoa syyskuussa 1944. Kaikkiaan patteristo ampui sodan aikana yli 70 000 laukausta, sanoi perinnekillan puheenjohtaja Hannu Suominen perjantaina merkkipäivän kutsuvierastilaisuudessa.
Yhteishenki teki isään vaikutuksen
Juhlapuheen piti raumalaislähtöinen Tapani Vainio, patteriston veteraanin poika. Hän maalaili sanoillaan kuoleman hallitseman sotarintaman kuvaa tuoksuineen, äänineen ja tunteineen.
Vainio nosti kuitenkin isä-Villen kokemuksista päällimmäiseksi yhteishengen, todellisen lähimmäisenrakkauden.
– Niissä oloissa sellainen kaveruus ja turvallisuus oli ihme nuorelle miehelle. Hän ei sellaista kokenut sodan jälkeen, Vainio arveli.
Isän aseveljiin kuuluivat muun muassa Aaro Ojanen, Yrjö Mäkilammi, Tauno Koskela, Oiva Tuominen ja Arvo Pietilä.
– Luutnantti Tapani Katara oli hyvin arvostettu ja pidetty, joten meitä Tapaneja on patteriston miesten jälkeläisissä useita.
Sodan muistot raskaina mielessä
Viiden sotavuoden jälkeen siviilielämä saattoi tuntua vieraalta. Sodan muistot olivat raskaina mielessä.
– Isällä oli tapana sanoa, että te ette mitään tiedä, kun ette sodassa olleet. Niin varmaan on, etteivät sotaa käymättömät voineet ymmärtää rintamamiehiä. He yrittivät kaikki jotenkin selvitä ja jokaisella on oma tarinansa.
– Meidän perheemme välttyi viinan kiroilta, koska isä oli sitä mieltä, että korkeinkin sivistys liukenee viinan voimasta puolessa tunnissa. Isäni keskittyi tekemään työtä ja lapsia Kotiliesi-lehden suositusten mukaan. Lapset hän valjasti tekemään maataloustöitä. Hänen mielestään mies olikin parhaassa työiässä 14-vuotiaana minua tarkoittaen.
Lukon paidassa ylpeänä Hämeessä
Vainio kertoi pohtineensa usein, millaisen maailman vuoksi isä taisteli.
– Useimmat meistä rintamamiesten lapsista ovat tehneet työnsä hyvin ja rakentaneet tätä maata vanhempiemme toiveiden mukaan niin hyvin kuin ovat osanneet.
Tapani Vainiosta tuli opettaja. Juuri hänestä pääministeri Sanna Marin puhui Raumalla keväällä, kun sai kotiinviemisiksi suomenmestari Lukon kettumaskotin:
– Ala-asteen rehtorini oli Raumalta. Hän päätti usein puheensa sanoihin ”sitten kun Lukko voittaa mestaruuden”, Marin muisteli.
Nyt sekin on nähty. Vainio on saanut Hämeessä kulkea ylpeänä Lukon mestaruuspaita päällään.
– Lupasin uskonnosta kympin sille, joka uskoo Lukon mestaruuteen. Yseillä selvisi Ilveksen ja Tapparan kaupungissa, Vainio täydensi Raumalla tarinan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.