Rauman sellutehtaalla tapaturmaan johtaneeseen työmenetelmään oli ehdotettu halpaa parannusta jo vuonna 2016 – tuomio tuli, vaikka työntekijä oli itsekin osin vastuussa vammoistaan

Yhteisösakon suuruus jäi lopulta vain viidesosaan siitä, mitä syyttäjä Metsä Fibrelle vaati. Oikeus katsoi syytteiden tulleen kuitenkin toteen näytetyiksi.

| Päivitetty

Metsä Fibren Rauman tehtaalla tapahtunut työtapaturma toi yhtiölle 50 000 euron yhteisösakon työturvallisuusrikoksesta. Lisäksi viisi työntekijää sai päiväsakkoja työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta. Kuva: Juha Sinisalo

Kemikaalisuoja-asu, kokemus ja ennalta-arvaamattomuus. Siinä kolme asiaa, jotka toistuivat Metsä Fibren Rauman sellutehtaalla sattuneesta työtapaturmasta syytettyjen vastaajien vastauksissa, jotka he antoivat työturvallisuusrikos- ja vammantuottamussyytteeseen. Nekään eivät kuitenkaan auttaneet, sillä tehtaanjohtaja sekä neljä muuta työntekijää tuomittiin päiväsakkoihin ja firma 50 000 euron yhteisösakkoon.

Rikosepäilyyn johtanut tapaturma sattui sellutehtaan vuosihuollossa lokakuussa 2018. Yhtiön palveluksessa 20 vuotta työskennellyt keski-ikäinen mies oli ollut työparinsa kanssa avaamassa tyhjennetyn mustalipeäakkusäiliön alapuolella sijainnutta miesluukkua, josta on sen avautuessa purkautunut kuumaa mustalipeää.

Mustalipeä aiheutti miehelle vakavat palovammat: hänen kehonsa pinta-alasta 60 prosenttia oli palovammojen peitossa. Vammoja on ollut yläraajoissa, etuvartalossa, kasvoissa, selässä ja molemmissa alaraajoilla. Vamma on vaatinut pitkällistä tehohoitoa, useita leikkauksia ja pitkää kuntoutusta.

Kerroimme syytteestä sen tultua julkiseksi lokakuussa täällä: Metsä Fibre käräjillä: mies sai kuumasta mustalipeästä vaikeat palovammat – syyttäjä vaatii viidelle sakkorangaistusta ja firmalle neljännesmiljoonan sakkorangaistusta (vain tilaajille)

Tapahtumien kulkua ja akkujen tyhjentämiseen liittyviä vastuita ja ohjeistuksia puitiin oikeudessa tarkasti. Syytettyjen penkillä istuivat tehtaanjohtaja sekä neljä muuta Metsä Fibren työntekijää, joista kaksi kuului keskijohtoon ja kaksi työnjohtoon. Heihin viitataan tässä jutussa vastaajina, työtapaturman kohteeksi joutuneeseen mieheen taas asianomistajana.

Kaikki viisi kiistivät syytteet ja vaativat niiden hylkäämistä. Vastaajat viittasivat ohjeistusten asianmukaisuuteen ja siihen, että niiden noudattamisella tapaturmalta olisi vältytty kokonaan tai ainakin siitä aiheutuneet vammat olisivat olleet lievemmät.

Suoja-asu olisi auttanut

Yksi vastauksissa toistuva asia on "yhtiön ohjeistuksen mukainen kemikaalisuoja-asu", jota asianomistajalla ei tapaturman tapahtuessa ollut päällä. Vastaajista useampi totesi, että asun käytöllä vammoilta olisi vältytty.

Käräjäoikeus katsoi, että tehtaalla on tosiaan ollut yleinen ohjeistus suojavarusteiden käytöstä kemikaaliroiskeiden varalta, ja kyseinen ohjeistus on myös käyty läpi asianomistajan kanssa hieman ennen tapaturmaa.

Käräjäoikeuden saaman käsityksen mukaan asianomistajalla ja tämän työparilla on kuitenkin ollut työstä siinä mielessä väärä käsitys, että he ovat pitäneet akkuluukun avaamista pikemminkin valumatyönä kuin roiskevaarallisena työnä.

Oikeus totesikin, että asianomistaja oli suojavarusteiden osalta osin itsekin vastuussa tapaturman seurauksista. Oikeus piti kuitenkin ratkaisevana, ettei työnantajan edustaja ollut työmääräystä antaessaan ohjeistanut työntekijää tarvittavista suojavarusteista.

Vastauksissa viitattiin useasti myös asianomistajan kokeneisuuteen. Mustalipeäakkujen tyhjentäminen ja putsaaminen oli hänelle tuttu työ, jonka hän oli tehnyt aiemmin useita kertoja. Käräjäoikeus totesi kuitenkin, ettei työntekijän kokemus poista työnantajan vastuuta riittävästä perehdyttämisestä.

Parannusehdotus torpattiin vuonna 2016

Kaikki vastaajat pitivät tapahtunutta kertaluontoisena ja ennalta-arvaamattomana tapahtuma, jonka ennakoimiselle mikään ei sinänsä antanut aihetta.

Tuomiosta käy kuitenkin ilmi, että kyseiseen työvaiheeseen oli ehdotettu parannusta jo vuonna 2016. Kyse on luukun avaamisesta erillisellä vaijerivinssillä, kun tapaturman sattuessa ja sitä ennenkin avaaminen on hoidettu vaijeritaljaa käyttämällä nojatikkailta käsin.

Vinssialoite kuitenkin hylättiin. Oikeuden mukaan tämä osoittaa, että käytetty työmenetelmä on todettu vaaralliseksi ja sille on ehdotettu parannusta jo kaksi vuotta ennen tapaturmaa.

Lokakuussa 2018 sattuneen tapaturman jälkeen tehtaalle on hankittu noin 200 euron arvoinen siirrettävä vinssi, jolla akkujen miesluukut voidaan avata turvallisesti.

– Työnantaja ei myöskään ennen tapaturmaa ole ryhtynyt toimenpiteisiin vaarallisen työvaiheen haittojen ja vaarojen poistamiseksi, vaikka tämä olisi ollut helppoa ja halpaa, oikeus totesi perusteluissaan.

Tämä vaikutti oikeuden mukaan korottavasti yhtiölle määrätyn yhteisösakon suuruuteen. Toisaalta siihen vaikutti alentavasti se, että työtapaturman jälkeen yhtiö on välittömästi muuttanut työmenetelmän turvallisemmaksi.

Oikeuden mukaan on käynyt lisäksi ilmi, että Rauman tehtaalla on yleisesti ottaen suhtauduttu työturvallisuuteen vakavasti ja tehty sen puolesta paljon työtä.

– Riskien etukäteisarvioinnissa on tehtaalla epäonnistuttu lähinnä alasajon ja seisokin aikaisten töiden osalta, oikeus totesi.

Sakko jäi vain viidesosaan

Yhteisösakko jäi lopulta vain viidesosaan (50 000 euroa) siitä, mitä syyttäjä haastehakemuksessa Metsä Fibrelle vaati (250 000 euroa).

Tehtaanjohtajalle ja neljälle muulle työntekijälle rangaistusseuraamus oli 25 päiväsakkoa. Sakkosumman suuruus vaihtelee siten tulojen mukaan, tässä tapauksessa noin 1500 eurosta yli 4000 euroon.

Käräjäoikeuden antama tuomio ei ole vielä lainvoimainen, vaan siitä voi valittaa hovioikeuteen.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut