Vedenalaisen meriluonnon arvokohteet täytyy tunnistaa, jotta niiden tehokas suojelu ja kestävä käyttö on mahdollista. Vasta julkaistu Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet (Emma) -raportti niputtaa Suomen rannikon 87 ekologisesti tärkeää aluetta ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.
Rauman lähiseudulta listalle pääsi kaikkiaan neljä aluetta: Rauman ulkosaaristo, Rauman De Geer -moreenialue, pohjoinen Luvian saaristo ja Uudenkaupungin ulkosaaristo.
Monimuotoisuus ja uhanalaiset kasvit
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Lauri Kuismanen kertoo, että alueet pääsivät listalle monimuotoisuuden ja uhanalaisen kasvillisuuden vuoksi.
– Selkämeren alueella ei kovin paljoa ole makroleväalueita. Enemmän niitä on sitten saaristomeren ulkosaaristosta.
Kuismanen muistuttaa, että meriveden suolapitoisuus pienenee, kun mennään Perämerellä kohti pohjoista tai Suomenlahdella kohti itää.
– Suolapitoisuus vaikuttaa lajiesiintymiin, ja se on pyritty ottamaan tässä huomioon. Esimerkiksi kasvilajistot muuttuvat leväpainotteisesta vesiputkilokasvipainotteisiksi alueiksi, jotka ovat makean veden alueille tyypillisempiä.
Poikkeuksena on kuitenkin Rauman De Geer -alue.
– De Geer -moreeni on Suomessa melko harvinaista. Se on muodostunut raitamaiseksi poikittain jäätikön liikkumissuuntaan nähden, Kuismanen perustelee.
Alueet luonnossa karttaa suurempia
Emma-raportin kuvaukset on tehty yhteistyössä lukuisten meriluonnon asiantuntijoiden kanssa kattaviin aineistoihin ja kirjallisuuteen perustuen. Työhön osallistui viitisenkymmentä asiantuntijaa yli kymmenestä eri organisaatiosta.
Tavoitteena oli tuottaa kuvaus tärkeimmistä vedenalaisista luontokohteista merialuesuunnittelun käyttöön.
– Suunnittelussa on tärkeä asia huomioida, että luonnon monipuolisuus säilyy. Alueet eivät sinänsä ole mitään suojelualueita, mutta näitä voidaan käyttää suojelualueverkoston rakentamiseen.
Kuismanen kertoo, että merkittävien alueiden rajaaminen ja tunnistaminen vaatii tarkat määritelmät. Raportissa sovellettiin YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ekologisesti tai biologisesti merkittävien merialueiden kuvauksiin liittyvää kriteeristöä.
Vaikka alueet kartalla ovat hyvin tarkkarajaisia, eivät ne Kuismasen mukaan luonnossa ole sitä, vaan aluerajat on määritelty luontoarvojen keskittymän mukaan.
– Rajat eivät tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö nämä luontoarvot voisi jatkua myös alueen ulkopuolella. Tarkka rajaus olisi mahdotonta. Se saattaa melko helposti unohtua aluesuunnittelussa, kun tuollaista karttaa vain katselee.
Uusia alueita voi tulla ja vanhoja pudota pois
Tutkija Lauri Kuismanen kertoo, että jatkossa aineiston määrä voi antaa mahdollisuuden uusia alueiden määrittelyprosessi esimerkiksi kuuden vuoden välein.
Se voisi tietää sitä, että listalle voisi tulla uusia alueita, tai vanhoja voisi pudota pois, jos niille on jotain sattunut.
Esimerkiksi Rauman ulkosaariston nosti listalle monimuotoisuus sekä uhanalaisten luontotyyppien eli punalevä- ja hauruyhteisöjen laajuus.
Kuismanen kuitenkin sanoo, että etenkin hauruyhteisöt ovat hyvin herkkiä.
– Haurupohjat ovat matalalla, joten monet ihmisen toiminnat voivat niihin vaikuttaa. Esimerkiksi ruoppaaminen tai veneily, eli varsin yleisetkin ihmisen toiminnat voivat vaikuttaa.
Hän uskoo, että suora ihmisen toiminta on lähivuosina suurin uhka eri luontotyypeille.
– Ilmastonmuutos ei Itämeressä etene niin nopeasti, koska se on niin suljettu lätäkkö.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.