Alpo Saravan (1920–1984), raumalaisen taidevaikuttajan syntymästä tuli sata vuotta maanantaina. Sarava liittyy läheisesti myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän Rauman taidemuseon historiaan: museo perustettiin 1970 hänen aloitteestaan Pinnalaan, jossa Sarava oli viettänyt lapsuutensa.
Taidemuseon saaminen Raumalle olikin Saravan toteutunut unelma. Museohanke vaati aikanaan suuria ponnisteluja, ja Sarava oli mukana henkilökohtaisella taloudellisella riskillä takaamassa Pinnalan rakennuksen ostamiseen tarvittavaa lainaa.
Valmistuessaan museo oli maakunnan ensimmäinen taidemuseo.
Raumasta kasvoi taidekaupunki
Rauman kansalaisopistossa Saravasta viime vuonna luennoinut FM Rauno Luttinen näkee Saravan roolin tärkeänä Rauman kehityksessä valtakunnallisesti tunnetuksi taidekaupungiksi.
Raumalla elettiin 1970-luvulla aikaa, jolloin alueellinen identiteetti alkoi nostaa päätään ja kiinnostus vanhaan raumalaiseen kulttuuriin heräsi. Ammattitaiteilijoiden joukko alkoi kasvaa.
Taidemuseon ensimmäisenä intendenttinä toiminut Sarava halusi tehdä raumalaista taidetta tunnetuksi koko maan tasolla sekä irrottautua tuon ajan Helsinki-keskeisyydestä.
Pohja tasokkaalle taide-elämälle
Keskeisenä henkilönä raumalaisen kuvataiteen historiassa Saravaa pitää myös taidemuseon nykyinen museointendentti Heta Kaisto.
– Hän toimi monessa roolissa yhdistäen kuvataiteen eri näkökulmia ja toimijoita, ja valoi pohjan korkeatasoiselle taide-elämälle.
Kaikesta mitä Sarava teki, kuultaa Kaiston mukaan väkevä taiteen esteettisen ja sivistyksellisen arvon vaaliminen.
– Laaja-alaisen toimintansa vuoksi hänen merkitystään on hankala kiteyttää yhteen, mutta varmaa on, että ilman Saravan unelmia Rauman kuvataiteen kenttä varmasti olisi tänä päivänä sulkeutuneempi ja varautuneempi.
Kansainvälisyys oli alusta saakka johtava ajatus, ja intendentin ideoinnin pohjalta Raumalle perustettiin Ars Rauma, Biennale Balticum ja Pohjanlahden biennale.
Saravan taidepoliittinen aktiivisuus suuntautui myös kotikaupungin ulkopuolelle, ja hän oli mukana Satakunnan kuvataiteilijoiden yhdistyksessä sekä sen sisälle syntyneessä ryhmä 10:ssä.
Taiteilijaoppiin keski-ikäisenä
Sarava oli taiteilija myös itse, mutta opiskeli kuvataidetta vasta keski-ikäisenä. Hänen esikuviaan olivat Sam Vanni ja amerikkalainen Henry Goetz.
Saravan taidetta on kuvattu alati muuttuvaksi ja kokeilevaksi. Hänen taiteeseensa mahtui niin ekspressionismia, kubistisia ja surrealistisia kokeiluja, informalismia kuin mystisiä ja kosmisia teemojakin.
Sarava seurasi kuvataiteen ajankohtaisia ilmiöitä ja sovelsi niitä omiin maalauksiinsa. Hänet mainittiin jo 1960-luvulla yhtenä maakunnan keskeisimpänä taiteilijana.
Lähteet: FM Rauno Luttisen luentomateriaali sekä Eeva Sarava, Alpo Sarava -näyttelykatalogi, Rauman taidemuseo 2010.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.