Rauman Biovoimalla (kuvassa) on edessä päätös kattilan uusimisesta tai korvaamisesta muulla tavoin. Rauman Energian kaukolämmön tulevaisuus kytkeytyy samaan päätökseen.
Rauman Energia (REO) ei lämpene ajatukselle pienydinvoimalla tuotetusta kaukolämmöstä.
Tämä liittyy erityisesti yhtiön tarvitsemaan lämpötehoon, joka on vähäinen verrattuna pienimpiinkin suunnitteilla oleviin pienydinvoimaloihin. Rajoituksia tuovat myös teollisuuden tarpeet.
Kaupunginvaltuuston vihreä ryhmä jätti maanantaina valtuustoaloitteen pienydinenergiatuotantoa koskevasta ja erityisesti kaukolämpöön keskittyvästä selvityksestä.
"Selvitetään sitten faktat"
Aloitteen taustalla on 2030-luvulla odottava päätös, joka liittyy Rauman Biovoiman kattilan uusimiseen tai sen energiantuotannon korvaamiseen jollakin muulla tavalla.
Länsi-Suomi on kertonut aiheeseen liittyvistä vaihtoehdoista ja myös ydinvoiman mahdollisuuksista useasti (esim. LS 15.9.2022 ja 21.1.2023).
REO seuraa alan kehitystä aktiivisesti, mutta sivusta. Omia selvityksiä sillä ei ole menossa.
– Eiköhän meiltä tulla tämän aloitteen myötä asiasta kysymään. Selvitetään sitten nämä faktat, sanoo toimitusjohtaja Marko Haapala.
50 on kesällä liikaa
Kun ulkolämpötila on nolla astetta, tarvitaan Rauman kaukolämpöverkossa tehoa noin 50 megawattia. Pakkasilla tarve on luonnollisesti enemmän, kun taas kesällä verkon putkistoihin syötetään vain 10-20 MW lämpöä.
– Valtaosa vuoden tunneista on siis reilusti alle 50 megawattia, Haapala sanoo.
Tähän torppaa yhtiön oman pienydinvoimalan rakentaminen. VTT kehittää Suomessa kaukolämpöön keskittyvää reaktoria, joka on 50 megawatillaan pienitehoisin tiedossa oleva pienydinreaktori.
Kun valtaosa tarpeesta on Raumalla selvästi tätä pienempää, ei investointi olisi kannattava.
– Kyllä se (reaktori) on meille liian suuri.
Integrointikaan ei auta
Nykyisin REO saa kaukolämpönsä Rauman Biovoimasta, josta kaupungin energiayhtiö omistaa reilun neljänneksen.
Tuotantolaitoksessa syntyy kaukolämmön (50 megawattia eli MW) ohella sähköä (65MW) sekä prosessihöyryä teollisuudelle (140MW). Laitoksen kokonaisteho on siis noin 250 MW.
Kokonaisuus tarvitsee tehoa niin paljon, että voisiko tämä tuoda sittenkin järkeä 50 MW:n pienydinreaktori-investointiin?
Haapalan mukaan ei. Syy liittyy juuri tehdasintegrointiin.
– Suunniteltu kaukolämpöreaktori tuottaa vain reilut sata-asteista vettä. Teollisuudessa tarvitaan suurempaa lämpöä ja painetta.
Toisaalta maailmalla kehitetään myös noin 200 MW:n pienydinreaktoreja, jotka tähtäävät pääosin sähköntuotantoon, osa myös teollisuuslämpöön. Kaukolämpö on sen sijaan "sivutuote".
Sähkön ja lämmön suhteita voidaan toki muuttaa teknisin keinoin. Kokonaan toinen asia on, onko se taloudellisesti järkevää, kun pienreaktorien oleellinen lähtökohta on sarjatuotanto.
Yhteistuotanto kannattaa
Kaupunkia ja metsäteollisuutta lämmittävissä Rauman Biovoiman kattiloissa palaa muun muassa kuorta ja hakkuutähteitä sekä erilaisia kierrätyspolttoaineita. Samalla syntyy sähköä myyntiin.
REO voisi kuitenkin yhtä hyvin tuottaa lämpönsä yksin.
Vaikka yhtil on Rauman Biovoiman osakas, ei lämmön ja sähkön yhteistuotanto ole Haapalan mukaan itsetarkoitus. Hän sanoo, että kyse on edullisesti saatavasta lämmöstä ja sähkönmyynnin tuomien tulojen summasta.
– Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kannattavuus on parempi kuin niiden tuottaminen erikseen. Tähän vaikuttaa tietenkin merkittävästi poltettavan raaka-aineen hinta ja sähköstä saatu hinta.
Kaksi näkökulmaa
REO tutkii entistä syvempääkin integrointia teollisuuteen. Selvitettävänä on muun muassa metsäteollisuuden yhteispuhdistamon sekä muiden mahdollisten hukkalämpöjen hyödyntäminen (LS 21.1.).
Kaupungin energiayhtiön enemmän ja vähemmän suora riippuvuus globaaleilla markkinoilla toimivasta teollisuudesta on asia, johon liittyy väistämättä riskejä.
Pienimmillään ne liittyvät kaukolämpöön heijastuviin tehtaiden tuotantokatkoksiin, kuten työtaistelun aikana viime talvena nähtiin. Toisessa ääripäässä ovat mahdolliset paperikoneiden sulkemiset tai muut suuret muutokset.
Kannattaisiko siis pikemminkin pyrkiä itsenäistymään? Haapala myöntää, että se on yksi perusteltu näkökulma.
– Yhtä validi näkökuma on kiertotalous eli teollisuuden sivuvirtojen tai hukkalämpöjen hyödyntäminen.
Kannattavuus ratkaisee
Raumalaisen kaukolämmön tulevaisuutta koskevat päätökset ovat siis monen tekijän summa. Kärjessä on Haapalan mukaan kuitenkin ennen kaikkea tuotetun lämmön hinta.
– Kannattavuus on aina päätösten ykköskriteeri, hän sanoo.
Myös riskienhallinta – kuten riippuvuus teollisuudesta – on huomioitava, ja tätä käsitellään erilaisten skenaarioiden avulla. Merkittävänä tekijänä ovat myös ympäristövaikutukset, jotka tosin näkyvät esimerkiksi polttoainehintojen kautta yhä selvemmin suoraan kannattavuuslaskelmissakin.
Tähän kokonaisuuteen voitaisiin sovitella pienydinvoimaa, mutta ainakaan nyt se ei Haapalan mukaan siis näytä Raumalla todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Aloite pienydinvoimasta
Rauman kaupunginvaltuuston vihreä valtuustoryhmä jätti maanantaina aloitteen.
Sen mukaan kaupungin tulisi tehdä selvitys pienydinvoiman käytöstä alueellaan.
Aloitteessa muistutetaan, että energiantuotannon suunnittelu edellyttää pitkäjänteisyyttä.
Viitteenä mainitaan Rauman Biovoiman kattilan käyttöikä, joka päättyy 2030-luvulla.
Aloitteen mukaan kaukolämmöntuotantoon suunnattu pienydinvoimala olisi kattilainvestoinnin vaihtoehto.
Sen eduiksi aloite mainitsee tuotannon erittäin pienet hiilidioksidipäästöt ja erinomaisen hyötysuhteen.
Eduksi todetaan myös riippumattomuus teollisuuden sivuvirroista.
Lisäksi aloite huomauttaa, että Rauman alueella on laajaa ydinalan osaamista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.