Rihmalevät valtasivat Mustalahden - ryöpsähdys harmittaa, mutta levän keruu tekisi hyvää Selkämerelle

Hellekesä ei näy vain sinilevien runsautena. Mökkiläisiä ja veneiljöitä harmittaa myös vesikasvien ryöpsähtäminen poikkeukselliseen kasvuun.

Sinibakteerit eli -levät eivät ole ainoa hellekesän vitsaus merenrannoilla.

Selkämeren sinilevätilanne on mennyt ikävään suuntaan ja äityy lähiviikkoina todennäköisesti vielä huonommaksi, ellei luvassa ole kovia tuulia.

Lämpimät vedet ja aurinkoiset säät ovat paikoin johtaneet myös vesikasvien, erityisesti rihmamaisten levien poikkeuksellisen runsaaseen kasvuun rehevöityneellä Selkämerellä.

Rauman saaristossa tämä näkyy erityisen hyvin Mustalalahdella.

Haapasaaren ja Omenapuumaan välissä sijaitseva kapea merenlahti on tänä kesänä poikkeuksellisen tukossa. Syynä on voimakas rihmalevien kasvu.

Nopea muutos

Mustalahdella pohjasta pintaan saakka ulottuva levämassa täyttää vesitilan rantojen puolella paikoin lähes kokonaan. 

Llevä haittaa tai estää uimisen kokonaan. Myös veneily on vaikeutunut, sillä rihmalevät hankaloittavat paitsi liikkumista, niin saattavat myös tukkia moottorien jäähdytyksen.

Muutos on ollut nopea erityisesti juhannuksen jälkeen. Tämänviikoinen tilanne näkyy kuvien lisäksi oheisella videolla.

Mustalahden lisäksi ilmiö on havaittu muuallakin. Poikkeuksellisen runsasta rihmalevien kasvua on harmiteltu matalilla merenlahdilla ja -rannoilla muun muassa Rauman eteläisessä saaristossa Hanhisissa.

– Tätä on nyt esiintynyt monin paikoin, vahvistaa Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja Teija Kirkkala.

Lämpö ja ravinteet

Rihmamaiset levät kuuluvat merenrantojen normaaliin eliöstöön, ja Mustalahdellakin niitä kasvaa joka kesä.

Nyt levien kasvuvauhti ja runsaus ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

– Rihmalevien määrässä voi olla suurta vuosittaista vaihtelua riippuen veden lämpötiloista ja ravinnetilanteesta, sanoo kehittämispäällikkö Kirsi Kostamo Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Kasvua kiihdyttävät siis sekä rehevöityminen että ilmaston kuumeneminen.

– Oma kokemukseni on, että mitä kuumempi erityisesti alkukesä on, sitä enemmän, summaa erikoistutkija Seppo Knuuttila Sykestä.

Happikin voi loppua

Yleensä rihmamaiset levät elävät pohjaan kiinnittyneinä, mutta elämä voi jatkua myös "vapaana" irtoamisen jälkeen.

– Levillä on kesän aikana monta sukupolvea ja levää irtoaa koko kesän ajan kasvupaikoiltaan kulkeutuen veden virtaustenmukana, Kostamo kertoo.

Monin paikoin rantavesien valtalajina on kirkkaanvihreä ahdinparta, mutta eri lajeja on melko paljon. Kostamon mukaan rihmalevien päällä saattaa kasvaa myös piileviä, jotka aiheuttavat "levämössön" ruskean värin.

Mattomaisesti pohjassa kasvava leväkasvusto ja sen hajoaminen voivat lisäksi luoda pohjaan hapettomat olosuhteet.

– Pohjalla voi muodostua kaasuja, jotka nostavat levämassaa pintaan, Kirkkala kertoo.

Kaasut voivat purkautua myös pintaan näkyvinä kuplina. Kun kyse on esimerkiksi metaanista ja rikkivedystä, seuraa mukana myös voimakas haju.

Osa laajempaa pulmaa

Hapettomuus aiheuttaa muitakin ongelmia.

– Sillä on negatiivisia vaikutuksia koko paikalliseen elinympäristöön ja sen biodiversiteettiin: monet herkät eliölajit voivat kärsiä, Knuuttila huomauttaa.

Rantaan ja rantaveteen kertyvä eloperäinen aineskin voi ennen pitkää muuttaa elinympäristöä roimasti.

Rihmalevien runsastuminen heikentää myös esimerkiksi rakkohaurun olosuhteita sekä kasvattaa hiekkarantoja ja -pohjia umpeen.

– Rihmalevämassaa kertyy rantojen lisäksi virtausten mukana rannikon syvänteisiin, jossa hajoava levämassa aiheuttaa happikatoa ja vapauttaa pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia.

Knuuttilan vinkki: talikko ja kottikärryt

Mökkirantojen voimakas rihmaleväkasvu avaa myös mahdollisuuden auttaa Itämerta ja omaa lähiluontoa konkreettisesti.

Levämössöä on työlästä, mutta teknisesti helppoa kerätä esimerkiksi haravalla tai talikolla. Levä ei myöskään ole myrkyllistä, joten sen joukossa voi kahlata turvallisin mielin.

Rihmalevien mukana merestä poistuu niiden sitomia ravinteita.

Sadassa kilossa satoja grammoja

Erikoistutkija Seppo Knuuttila on laskenut, että sata kiloa eli muutama kottikärryllinen märkää rihmalevämassaa sisältää sata grammaa fosforia ja 700 grammaa typpeä.

– Yksi suomalainen tuottaa aineenvaihduntansa kautta vuoden aikana bruttona noin 800 g fosforia ja viisi kiloa typpeä, hän muistuttaa.

Yli 90 prosenttia ravinteista poistuu yleensä jätevedenpuhdistamolla.

–  Rihmalevää poistamalla pystyy siis helposti nollaamaan merkittävän osan omasta ravinnejalanjäljestään.

Levänpoisto vaikuttaa

Knuuttila on poistanut rihmalevää omalla mökkirannallaan Suomenlahdella pitkään. Leväkasvu oli erityisen voimakasta esimerkiksi vuonna 2013, jolloin hän keräsi levää kymmeniä kottikärryllisiä.

– Loppukesän vesi oli sen jälkeen kirkasta, Knuuttila kertoo.

Hän tarjoaa samaa vinkiksi muillekin mökkiläisille.

– Kun levämassa on kuivahtanut, se on helpompi kärrätä pois rantaviivasta kompostiin, kasvimaalle tai vaikka metsään lannoitteeksi.

Rihmalevien kerääminen on ehdolla myös yhdeksi toimenpiteeksi seuraavaan merenhoidon toimenpideohjelmaan. Se on parhaillaan viimeistelyssä, ja koskee vuosia 2022-2027.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut