Kun Raumalta lähtevä veneilijä kääntää kurssin Rihtniemestä etelään, hän voi tietyillä tuulilla tuntea tavallista suurempaa jännitystä.
Joillekin jännitys tai jopa pelko on niin suuri, että he jättävät Pyhärannan sivuitse Uuteenkaupunkiin vievän väylän kokonaan väliin. Sama koskee monia etelän suunnasta tulevia, joille seikka estää kokonaan veneilyn Raumalle saakka.
Syynä ovat aallot tai ainakin niitä koskevat tarinat.
Otkes noteerasi paikan
Rihtniemen lounaispuolella on pelottava maine. Alueella sanotaan muodostuvan olosuhteista riippuen poikkeuksellisen voimakasta ja korkeaa aallokkoa.
Monilla Selkämeren-veneilijöillä on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Myös Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) on nostanut alueen esille vuoden 2004 Kotkan veneonnettomuutta koskevassa raportissaan.
– Tutkintalautakunnan käsityksen mukaan rannikollamme saattaa olla useita... alueita, joiden vaarallisista sääoloista paikallinen väki on tietoinen. Tällaisia ovat muun muassa Rihtniemen kärki Raumalla, raportissa todetaan.
– Tällaisista ei kuitenkaan tiedoteta yleisesti eikä niistä ole mainintaa esimerkiksi merikartoissa. Lisäksi puuttuvat vaaranpaikkojen kiertämiseen soveltuvat veneilyn kiertoväylät.
Toisaalta moni sivuuttaa Rihtniemen vaarallisuuden pelkkänä myyttinä, jolla ei ole käytännössä merkitystä.
Olosuhteet luovat aallokon
Aallokko on aina olosuhteiden lapsi, jonka luonteen määräävät tuuli, saaret, luodot ja mannerranta sekä varsinkin merenpohjan muoto.
Miltä Rihtniemen länsipuoliset vedet näyttävät aallokontutkijan silmin? Kysyimme asiaa Ilmatieteen laitoksesta, josta vastaajaksi löytyi tutkija Jan-Victor Björkqvist. Hän väitteli tänä vuonna saariston vaikutuksista aallokonmuodostukseen.
Rihtniemen vedet tai alueen maine eivät olleet tutkijalle aiemmin tuttuja, joten hän tutustuu luonnonoloihin muun muassa pohjakarttojen avulla.
”Kuvaukset ovat uskottavia”
Kartat kertovat, että alueen vedet mataloituvat avomerelta tultaessa varsin nopeasti 10-18 metriin. Selvästi matalampia alueita sekä saaria ja luotoja on kuitenkin melko paljon ja paikoin väylä kulkee melkeinpä niiden ympäröimänä.
– Tämä muoto mahdollistaa sen, että pitkät aallot voisivat taipua matalikon molemmilta puolilta ja muodostaa sen taakse aaltokeskittymän, Björkqvist analysoi.
– Pohja vielä madaltuu uudestaan, ja mataloituvassa vedessä aallokko sekä lyhenee että kasvaa korkeutta eli jyrkkenee.
Jo ensikatsomalta olosuhteet vaikuttavat siis veneilijälle hankalilta, sillä väylälle voi tulla jyrkkiä aaltoja ja jopa eri suunnista samaan aikaan.
– Pohjatietoja katsomalla kuvaukset pahasta aallokkosta ovat siten uskottavia.
Ennakoimattomuus vaikeuttaa veneilyä
Tutkija tarkastelee myös itse väylää. Se kulkee pääosin pohjois-eteläsuunnassa, mikä vallitsevilla tuulilla tarkoittaa avomeren aaltojen saapuvan veneilijän reitille sivulta.
– Lisäksi väylä kulkee noin kuusi metriä syvän matalikon yli, joten on mahdollista, että aallokko jyrkkenee juuri siellä.
Veneilyhankaluuksia voi lisätä myös olosuhteiden ennakointi, joka matalikkojen ja luotojen mosaiikissa ei ole helppoa.
– Jos aallokko vaihtelee paljon pienen alueen sisällä, voi se myös vaikeuttaa aallokon silmämääräistä ”ennustamista” ja havainnointia veneestä käsin.
Tarkka analyysi vaatisi monenlaista
Björkqvist korostaa, että tämäntapainen analyysi ei vastaa paikan päällä tehtäviä havaintoja tai tutkimuksia. Tarkoilla matemaattisilla malleilla asiaa voisi tutkia lisää.
– Tutkimuksen kannalta tällaiset ilmiöt ovat hieman ongelmallisia juuri niiden hyvin paikallisen luonteen takia. Lisäksi ne voivat joskus esiintyä vain tietyissä sääolosuhteissa.
Kehittyneimmätkään mallit eivät silti aina kerro aallokon ominaisuuksista juuri veneilijän kannalta.
Tämä voisi aueta aallokkotutkimusta, väylätietoja sekä veneitä ja veneilijöiden käyttäytymistä koskevaa dataa yhdistämällä. Tuloksena olisi eräänlainen riskikartta.
– Asia olisi Suomen oloissa hyvin mielenkiintoinen, mutta tietääkseni sellaista ei ole ainakaan laajassa mittakaavassa vielä tehty.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.