Romukasa. Sellaiseksi oli muuttunut vain yhdessä illassa ja yössä kymmenien vuosien edestä suomalaisen kiukaanteon historiaa, kun aamu valkeni Rauman Lapissa 17. heinäkuuta 2020. Tuota aamua edeltänyt torstai jäi paikallishistoriaan päivänä, jona Narvin kiuastehdas paloi.
Illalla syttynyt palo roihusi valtoimenaan polttaen kiuastehtaasta noin puolet ja jättäen lopulta jälkeensä romukasan.
Sitä sanaa toimitusjohtaja Arto Sainio käyttää useasti haastattelumme aikana. Lohduton näkymä on piirtynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi.
– Siitä romukasasta halusi todella nopeasti eroon. Timantti-Nieminen kun rupesi hommiin, tontti oli kuukauden päästä tyhjä. Sitten kaikki alkoikin jo viedä oikeaan suuntaan, Sainio kuvailee.
Liikevaihto vankasti kasvu-uralla
Oikeaan suuntaan on kuljettu siitä lähtien. Nyt tehtaalla on kaikki paremmin kuin hyvin: palaneen 2500 neliömetrin tilalle on rakennettu 3200 neliötä uutta tilaa, ja kapasiteettia on enemmän kuin koskaan.
– Jo viime vuosi kasvettiin ihan hyvin, ja tämä vuosi alkoi oikeastaan vielä hurjempana. Uskomme kasvavamme tänä vuonna 11,5 miljoonan liikevaihtoon, kun viime vuonna lukema oli 10,6 miljoonaa, Sainio sanoo.
Esimerkiksi puukiukaiden kokoonpanoa tehtiin ennen yhdellä "kaistalla". Nyt kaistoja on kolme.
– Kapasiteetista se ei jää kiinni, pystymme kyllä kasvamaan. Tilaukset vetävät ja kysyntää riittää.
Raunioista uusiin puhtaisiin tiloihin
Yrityksen talouskasvu on hieno tarina kerrottavaksi, ja tuotannosta ja liikevaihdosta yritys elää.
Narvin tarinaan tuntuu kuitenkin liittyvän tulipalon myötä jotain muutakin kuin pelkkiä euroja ja kiukaita.
Tulipalo kosketti koko kylää, ja työyhteisössä kyti alusta asti jonkinlainen sitkeyden henki: tähän ei lannistuta.
Yli 30-vuotisen työuran Narvilla tehnyt Irma Salo oli Länsi-Suomen jututettavana heti palon jälkeisenä aamuna.
Irma Salo ja Pekka Heino ovat olleet Narvin palveluksessa yhteensä yli 60 vuotta, ja nyt raunioiden äärellä olo on typertynyt: "Monta kuukautta on tehty kymmentuntisia päiviä"Tapaamme hänet tehtaalla myös nyt, 14 kuukautta myöhemmin..
Sähkökiukaan ohjausyksikköä kokoonpanemasta tavoitettu Salo keskeyttää työt todetakseen, että tunnelmat ovat nyt varsin erilaiset.
– Miten hyvä mieli siitä syntyikään, kun päästiin vihdoin uusiin tiloihin! Vuosi on ollut aikamoinen. Raunioista noustiin, ja nyt on kaikki uutta ja puhdasta. On hienoa tehdä töitä, Salo henkäisee.
Sodistakin on selvitty, joten tulipalo vain vahvisti
Tehdaskierroksellamme Sainio kohtaa myös yhden tavaraa hakemassa olevan kuljettajan, jolla on sanasensa sanottavana.
– Onnitteluni johtajalle tämän hienon tehtaan käynnistämisestä, ja ihailuni siitä, että mentaliteetti oli sellainen, että "me nousemme täältä". Se herättää erittäin kovan luokan arvostusta, mies toteaa.
Sainio vastaa, ettei siinä muutakaan oikein voinut, kun "takana on 84 vuotta historiaa tällä firmalla tässä kylässä".
Historialla onkin yritykselle iso merkitys, oli jo ennen paloa. Liekit toivat historiaan vain uusimman luvun. Firma on sitä myötä entistä vahvempi, Sainio uskoo.
– Mitä kaikkea on tämäkin firma joutunut kestämään, kun sodat ja muut on käyty läpi. Palo oli sellainen tapahtuma, että se vahvisti meitä monella tavalla.
– Jos ei ennenkään ole annettu periksi, niin sisu ja yhteiskuuluvuus ovat yhä vain kasvaneet, Sainio pohtii.
Kasvu haetaan nyt ennen kaikkea viennistä – isot trendit vaikuttavat
Narvi tavoittelee jatkuvaa kasvua, mutta kestävällä tavalla.
– Meille on tosi tärkeää, että kasvu tapahtuu maltillisesti ja kannattavasti. Emme lähde yltiöpäisesti vain tavoittelemaan isompaa liikevaihtoa, sanoo toimitusjohtaja Arto Sainio.
Kotimaassa markkinakakkosen asema on vakiinnutettu, ja tällä hetkellä kasvua haetaan erityisesti viennistä eli ulkomailta.
– Tänä vuonna vienti on tuplattu, ja resursseja siihen laitetaan yhä lisää. Saunominen lyö maailmalla läpi, kun ihmiset panostavat omaan hyvinvointiinsa, ja saunan terveysvaikutuksista puhutaan paljon.
Isot trendit esillä myös kiuasalalla
Alasta riippumatta isoja trendejä ovat digitalisaatio ja ympäristövaikutusten huomioiminen. Näin myös kiuasbisneksessä.
Narvi julkisti viime vuoden lopulla oman wifi-etäohjausjärjestelmänsä, jonka avulla sähkökiukaan voi panna lämpenemään älypuhelimella mistä käsin vain.
– Ihmiset hakevat helppoutta arkeensa. Digitalisaatio ja kiukaan etäohjaaminen ovat sellaisia juttuja, joissa on edelleen sarkaa kehittyä, Sainio sanoo.
Ympäristövaatimukset taas koskevat ennen kaikkea puukiukaita. EU-direktiivillä määritellään puun polttamisen pienhiukkaspäästöille rajat, jotka ovat tulossa voimaan näillä näkymin vuonna 2024.
– Se tarkoittaa aikamoisia muutoksia kiukaisiin. Palotapahtuma täytyy tehdä vielä nykyistäkin puhtaammaksi ja tehokkaammaksi. Se on tulevien vuosien haaste, joka meidän pitää klaarata.
40-vuotista työsuhdetta ei tulipalo hetkauta
Henkilöstön vaihtuvuus on sekin ollut pientä. Uusia tekijöitä tosin tuli alkuvuodesta lisää, ja väkeä on nyt tehtaalla aikaisempaa enemmän, yhteensä kuutisenkymmentä työntekijää.
Yksi heistä on Juho Tuominen, jonka työt Amcorilla Eurassa loppuivat, kun koko tehtaan toiminta loppui.
– Sitten olin vähän aikaa kotona ja ajattelin, ettei tästä mitään tule. Onneksi tänne pääsi maaliskuussa. Firma oli tuttu jo entuudestaan, kun olen Lapista kotoisin. Työmatkaa on nyt pari kilometriä, Tuominen kehaisee.
Monella "narvilaisella" työura mitataan jopa kymmenissä vuosissa.
– Pitkiä työsuhteita meillä on, sellaisia yli 40 vuodenkin mittaisia. Sitä ei yksi tulipalo hetkauta, sanoo toimitusjohtaja Sainio.
Tulipalo opetti katoavaisuudesta
Vierailun päätteeksi istumme Arto Sainion kanssa vielä kahvilla hänen työhuoneessaan kolmikerroksisen rakennuksen ylimmässä kerroksessa.
Puhe kääntyy yhtä kiuastehdasta isompiin kuvioihin. Siihen, mitä tulipalotragedia on opettanut ihmisyydestä ja elämästä ylipäätään.
Ehkä isoin oppi on ollut se, että mitään ei voi ottaa annettuna. Kesällä 2020 suunnitelmat olivat selvät: näin yritys kasvaa, tällaiset tilausmäärät pitää saada tehtaasta ulos, näkymää riitti pitkälle tulevaisuuteen.
Yksi ilta ja yö, ja kaikki oli hetken yhtä isoa romukasaa. Samalla romukasaan jouti Sainion mukaan "sellainen lapsellinen ajattelu, että tuskin omalle kohdalle mitään sattuu".
– Tuntuihan se siltä, että matto vedettiin alta. Mutta sen siitä oppi, että miten katoavaista kaikki on, ja miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Se pistää miettimään jokaista päivää vähän eri lailla, pohtii Sainio.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.