Rauman Lapissa sijaitseva pronssikautinen hautaröykkiöalue Sammallahdenmäki sai Unescon maailmanperintöstatuksen 20 vuotta sitten.
Juhlavuoden kunniaksi alueella on tänä kesänä järjestetty – ja järjestetään edelleen erilaista ohjelmaa kasvi- ja lintuopastuksista metsäjoogaan.
Tänä sunnuntaina 21.7. Rauman kaupungin kulttuuri- ja museopalvelut sekä runoilija Nina Rintala järjestävät alueella Metsärunojamit.
Runoa, musiikkia, itkulaulua ja hautaröykkiöalueen historiaopastusta yhdistelevä tapahtuma on osa Sammallahdenmäen juhlavuoden sekä Pitsiviikon ohjelmaa.
Tapahtuman järjestämistä on tukenut lappilainen Gustaf Lundénin säätiö.
– Keväällä juhlavuoden ohjelmaa pohtiessani muistin Ninan viime syksynä Ryssänkallion laavulla toteuttaman runotapahtuman, jonka yhteistyökumppanina oli Suomen luonnonsuojeluliitto. Mielestäni sama teema sopii hienosti myös Sammallahdenmäelle, museointendentti Hanna-Leena Salminen kertoo.Nina Rintala tunnustautuu olevansa ”Sammallahdenmäki-fani”, joka kiertää matkoillaan tutustumassa myös muihin Unescon maailmanperintökohteisiin.
– Sammallahdenmäki on upea alue, joka on yllättäen aika monelle tuttavallenikin vielä tuntematon paikka. Metsärunojamien näyttämönä se on tietenkin täysin säiden armoilla, mutta luotan siihen, että säästymme sateelta. Viime syksynä sää suosi meitä, ja monet runoilijat esiintyivät Ryssänkalliolla paljain jaloin, Rintala muistelee.
Metsärunojamien esiintyjiä valitessaan Rintala sai useita suosituksia runoilijoista, jotka kirjoittavat metsäaiheisia runoja.
– Jouni Tossavaisen nimi putkahteli esiin monesta suunnasta. Hän on kirjoittanut yli 10 teosta, joissa tämä aihe on esillä. Itse en ole häntä vielä livenä kuullut, mutta nyt siihen tulee hyvä tilaisuus.Metsärunojamien nuorempaa polvea edustaa Juho Kuusi, jonka tekstit ovat eläinten puolesta kantaaottavia.
Turusta saapuu Kalle Talonen, joka vetää myös Open Mic -tapahtumia.
– Minna Hokka on valloittava nuori nainen, joka on ihastunut vanhoihin kansanperinnesoittimiin. Hän on valmistanut ainakin 120 erilaista soitinta, joita hän myös soittaa. Minna esittää tapahtumassa karjalauluja ja itkulauluja, Rintala selvittää.
Tapahtuma alkaakin Hanna-Leena Salmisen vetämällä opastetulla kävelyllä, joka lähtee eteläiseltä infopisteeltä kohti maailmanperintöalueen pohjoispäätä. Kävelyn aikana kuullaan runoja ja tuohitorvea, jota Minna Hokka soittaa.
Musiikkia on luvassa myös muusikko-runoilija Sampo Sihvolan esittämänä. Viime syksyn metsärunojameissakin esiintyneen Sihvolan runot ovat humoristisia.
Sammallahdenmäellä esiintyy luonnollisesti myös Nina Rintala, jonka metsäteemaisiin runoihin on tehnyt sävellykset Heli Sinikangas. Hän myös säestää Rintalaa ”patterikäyttöisellä” kannettavalla pianolla.Kutsuesiintyjien jälkeen tapahtumassa on Avoin mikki, jolloin kaikki halukkaat voivat esiintyä.
– Siihen on tullut jo muutamia ilmoittautumisiakin. Muiden muassa yksi bändi on tulossa esiintymään akustisesti, Rintala tietää.
Esiintymisalueella on yleisöä varten penkkejä, mutta ei sateensuojaa, joten järjestäjät kehottavat pukeutumaan sään mukaisesti. Koska maasto on kallioista, kannattaa varata jalkaansa tukevat kengät.
Käytännön järjestelyistä vastaava Hanna-Leena Salminen kertoo, ettei tapahtumaan ole varattu bussikuljetusta, mutta esiintyjiä kuljettavassa 14-paikkaisessa tilataksissa on joitakin vapaita paikkoja, joita voi tiedustella yksityisviestillä Rauman Museon tai Sammallahdemäen Facebookista.
Metsärunojamit su 21.7. Sammallahdenmäellä. Tapahtuma alkaa klo 17 opastetulla kävelyllä, jonka lähtöpaikka on eteläinen infopiste, Savulaaksontie 181. Ohjelma alkaa kello 18 alueen pohjoispäässä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Origami-kukkia kotiinviemisinä
RaumArs-residenssitaiteilija, korelainen Wuri, osallistuu Metsärunojameihin jakamalla yleisölle ohjeet ja painetut paperit, joista kukin voi taitella oman origami-kukan. Aihe pohjautuu alueen kivillä kasvavaan sammaleeseen.
Wurilta (Wuri Jeon) on tulossa elokuussa Sammallahdenmäelle taidetapahtuma, joka myös osallistaa yleisöä.
Etelä-Korean taideyliopistosta valmistunut Wuri käyttää taiteessaan eri medioita kuten valokuvia, videoita, installaatioita ja arkipäiväisiä ”katoavia” materiaaleja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.