Raumalaisten huviveneiden historian tonkiminen oli raumalaislähtöiselle Otto ”Odo” Mikkelälle (1928–2017) yli parinkymmenen vuoden mittainen urakka.
Hänen mottonsa tuoreessa julkaisussa Eine verra raumalaispaattem historja kuuluu: ”Tääls seilatt o määr, ei elämisell olekka nii nuukka”. Kirjoittaja on myös vahvasti sitä mieltä, että koska raumalaisen kuoltua ihmiset aina kysyvät, millainen paatti tältä jäi, aihe olisi hyvinkin yhden kirjan väärti.
Porvoossa asunut Mikkelä otti muutama vuosi sitten yhteyttä Rauman Merihistorialliseen Seuraan ja ehdotti kirjansa julkaisemista. Yhdistykselle aihepiiri sopi hyvin. Myös ajankohta tuntui sopivalta.
– Rakenteilla olevan Merimakasiinin näyttelyhalliin on tulossa raumalaisveneitä, joista osa on mainittu Mikkelän kirjassakin, kertoo yhdistyksen sihteeri Anni-Meri Räikkönen.
Räikkönen on vastannut historiakirjan tekstien jäsentelystä ja puhtaaksikirjoittamisesta.
Mikkelä oli seuran pitkäaikainen aktiivi, joka luennoi usein seuran tilaisuuksissa ja osallistui vielä liki yhdeksänkymppisenä pullolaivakurssillekin. Hän ehti kuolla äkillisesti kesken kirjantekoprosessin.
– Saimme materiaalit lopulta hänen pojaltaan Kari Mikkelältä.
Lisätietoa kaivataan
Mikkelää Räikkönen kuvailee pedantiksi tiedon kerääjäksi, joka oli perehtynyt aihepiiriinsä.
– Hänellä oli Eho Vaahtorannan kanssa yli 20 vuotta sitten kuningasajatus kerätä kaikki tieto raumalaisesta huviveneilystä yksien kansien väliin.
Ihan kaikkea tuore kirja ei kuitenkaan kerro. Joidenkin veneiden kohdalla Mikkelällä oli tekstissään pelkkä kysymysmerkki.
– Jätin ne paikoilleen kirjaan, sanoo Räikkönen.
Seuran toiveena onkin, että kirjan lukijat auttavat keskeneräisiksi jääneiden tietojen keräämisessä.
Historiaa ja tarinointia
Huviveneilyllä on Raumalla pitkä historia, kaupunkiin perustettiin Segelförening i Raumo, nykyiseltä nimeltään Rauman Purjehdusseura jo 1879. Huviveneilyn alkujuuret olivat kilpapurjehduksissa, joihin osallistui saariston kalastajia.
Oman tiedonkeruunsa Mikkelä on rajannut niihin vuosiin, jolloin hän vietti kesiään Petäjäksessä 1930–1940-luvuilla. Raumalla varttunut Mikkelä muutti 1950-luvulla Helsinkiin.
Historiatietoja värittävät tarinat omasta elämästä.
– Eräs hauska tarina on Kihlajaispurjehdus. Otto lähtee nuoren morsionsa kanssa Pyhämaan Pampurinniemeen, jossa pariskunta kihlautuu, Räikkönen kertoo.
Merimakasiinilla kirjapuoti
Tuore julkaisu on seitsemäs osa Merihistoriallisen Seuran Brassip piukka -kirjasarjaan. Viidennestä osasta on juuri ilmestynyt uusintapainos. Tauno Laihon julkaisuun on koottu Raumaa ja sen merialuetta koskevia onnettomuuksia sekä muita merenkulun tapahtumia vuosilta 1959–1970. Myös Laihon kirja julkaistiin postuumisti.
Seuran julkaisuja on nyt merimuseon ja Vanhan Rauman kirjakaupan ohella saatavilla myös rakenteilla olevassa Merimakasiinissa. Paikalla ollaan Räikkösen mukaan talkoopäivinä tiistaina, torstaina ja lauantaina.
– Olisi kiva, jos ihmiset poikkeaisivat. Aina voi tulla, kun ovet ovat auki, vinkkaa Räikkönen.
Rakenteilla olevan Merimakasiinin näyttelyhalliin on tulossa raumalaisveneitä, joista osa on mainittu Mikkelän kirjassakin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.