Rolf Karlsson muistelee ennen kulttuurikerhoa piirtäneensä tai maalanneensa viimeksi kouluikäisenä. Kuvan vesivärimaalaus on sinisen ja keltaisen värin tutkielma. Myös Maija Vilonen on osallistunut kulttuurikerhon toimintaan.
Aarne Rautiainen istuu tutulla paikallaan miniateljeessaan, jonka ikkunoista avautuu näkymä palvelutalon pihaan ja kanaaliin. Pöydällä on pino maalauksia ja telineessä uusin, näkymä venelaiturista.
– Taivasta tähän on tarkoitus vielä tehdä, muuten se alkaa olla valmis, Rautiainen sanoo ja lisää siveltimellä vähän sinistä väriä.
Rautiainen on innostunut maalaamisesta uudelleen palvelutalon kulttuurikerhon myötä. Hän tosin mieluummin työskentelee omissa oloissaan, minkä vuoksi hänelle on rakennettu oma maalaustila toiseen kerrokseen.
– Aarne saattaa maalata monta tuntia kerrallaan, vaimo Anna-Liisa sanoo.
Tilaus uudelle harrastukselle
Raumalaisessa Saga Kanalinranta -palvelutalossa on innostuttu toden teolla käsillä tekemiseen sen jälkeen, kun taidekasvattaja Maija Esko aloitti kulttuurikerhon pitämisen siellä viime heinäkuussa. Kerho on kokoontunut 20 kertaa. Nyt tulokset on nostettu esille seinille ja keskelle kasvien ympäröimää vihertilaa.
Esko sai idean kulttuurikerhosta, kun hänen äitinsä muutti asumaan seniorikeskukseen.
– Tulin ajatelleeksi, että taidekerholle voisi olla tilausta. Nimenomaan kulttuurikerholle, ei taide-, sillä kulttuuri voi olla vähän kaikkea.
Esko kysyi asiasta laitoksen johtajalta Satu Heinoselta, joka lähti heti mukaan, ja kysyi saman tien, koska Esko voisi aloittaa. Asukkaiden kulttuuri- kerho pyörähti käyntiin jo seuraavalla viikolla.
– Meillä on ollut monenlaista toimintaa, jonka korona on näivettänyt. Käsillä tekemiseen oli todella tilaus, ja on ollut hieno huomata, millainen palo osallistumiseen on ollut. Monet asukkaat ovat ensimmäisenä aamulla tulleet kertomaan, mitä he ovat tehneet kerhossa, Heinonen kertoo.
Taiteen perusopetusta
Esko ei lähtenyt vetämään kulttuurikerhoa kevennetyllä ohjelmalla, vaan toiminta on ollut tavoitteellista taidekasvatusta.
– Taiteen perusopetusta annetaan lapsille ja aikuisille, miksei sitten vanhuksille. Samat tarinat täällä on kerrottu kuin kuvataide- akatemiassa. Tässä porukassa on paljon elämänkokemusta ja moniammatillista osaamista, hän sanoo.
Kerhossa on piirretty elävästä mallista, työskennelty havainnosta, muistoista tai mielikuvista. Osa töistä on tehty itsenäisesti, osa yhdessä vierekkäin ja keskustellen. Tekemiselle on annettu tilaa ja rauha.
– Viimeksi teimme sarjakuvaa, mikä ei todellakaan ole osaamis- aluettani, joten sillä kertaa ohjaaja meni syvään päähän, Esko nauraa.
Kerhossa ei suoriteta
Hyvä mieli on Eskon mukaan kerhossa aktiivista toimintaa tärkeämpää, joten siellä on lupa myös olla mukana tekemättä mitään.
– Voi vain istua rauhassa ja kuunnella toisten juttuja, ei tarvitse saada mitään aikaiseksi. Kaikki mitä on tehty, on tapahtunut itsestään. Aloitetun työn voi myös jättää kesken, aina ei tarvitse tulla valmista.
Kerhon toiminta jatkuu ja Esko nauraa juuri tilanneensa 2 000 paperiarkkia.
– Se ainakaan ei vähään aikaan lopu kesken.
”Maija pitää hengissä”
Kerholaisten joukossa on aiemmin kuvataiteita harrastaneita, mutta moni on tarttunut kynään ja siveltimeen vuosikymmenten tauon jälkeen. Kirsi Vuorio arvelee, että edellinen kerta oli ainakin 50 vuotta sitten.
– Me sanoimme kaikki Maijalle, ettemme osaa mitään, mutta Maija sanoi, että no, piirtäkää nyt sitten vaikka vasemmalla kädellä kuva minusta. Maija tuli tänne ja teki ihmeitä. Hän on kannustanut ja innostanut, luonut kerhoon aivan ihanan, luovan ilmapiirin, muutenhan me olisimme kaikki kuolleet tänne, Vuorio sanoo.
Rolf Karlssonillekin kokemus on ollut innostava. Sitä on ollut nimenomaan yhdessä ryhmänä työskentely.
– Mulle on ollut aina vaikeaa ilmaista itseäni maalaamalla tai piirtämällä. Nyt olen kyllä nauttinut, kun olen saanut vapaasti tehdä jotain.
Näyttelyssä on Karlssonin sinikeltainen vesivärimaalaus.
– No, tämä nyt on semmoinen suttu, mutta Maija on kyllä nähnyt siinä jotain, joten kai olen jotain ilmaissut, Karlsson hymyilee.
– Hieno sommittelu, huikkaa Esko väliin.
Kulttuurikerholaisten näyttely on esillä palvelutalon aukioloaikoina alakerran galleria tilassa, Saga salissa ja toisen kerroksen ateljee tilassa jouluun asti. Esillä on vesivärimaalauksia, piirroksia, siluettitöitä ja ompelemalla tehtyjä muotokuvia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.