Sunnuntaina raju ukkosrintama vyöryi Pyhärannan ja Laitilan ylitse jättäen jälkeensä katkenneita oksia, viiltäviä rakeita sekä useita paloja. Pahin hetki osui iltapäivään kello kolmen jälkeen, kun maastopaloja syttyi Pyhärannassa kaksin kappalein, Laitilassa ja Raumalla paloi ulkorakennus ja hälytyslistaa värittivät vielä puolen tusinaa pienempää vahingontorjuntatehtävää.
Ukkosmyrsky aiheutti niin monta keskisuurta 3–5 pelastusyksikön joukkuelähdön vaativaa tehtävää, että päivystävät palomestaritkin loppuivat kesken.
Heitä piti kutsua töihin vapaavuorosta.
– Tällaisia tilanteita esimerkiksi sääilmiöiden vuoksi tulee muutaman kerran vuodessa, että vapaavuorosta pitää henkilöitä kutsua. Hyvin heitä silloinkin töihin saa lähtemään, Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Juha Virto kehuu.
Yksiköt avustavat ketterästi yli maakuntarajojen
Toinen sunnuntain hälytyksistä esiin noussut yksityiskohta oli se, että yksi pelastusyksikkö saattoi käydä tehtävissä suurellakin alueella yli maakuntarajojen.
Esimerkiksi RVSU11 eli Uudenkaupungin pelastusyksikkö oli ensin kello 15.45 sammuttamassa Pyhärannan Karjassillan paloa, siirtyi kello 15.58 Laitilan ulkorakennuspaloon, josta jatkoi Raumalle ulkorakennuspaloon kello 17.33.
– Sitä ei voi ennalta koskaan tietää, onko tehtävä koko joukkuetta vaativa tilanne vai onko se jopa suurempi kuin 3–5 yksikön tehtävä.
– Sitten tullaan tilanteeseen, että tilannekeskus irrottaa yhden ylimääräisen auton ja siirtää sen toiseen tehtävään. Sen vuoksi esimerkiksi eilen Rauman-yksiköt kävivät useassa eri kohteessa, Virto selventää.
Hän nostaa esimerkiksi myös sammutushelikopterit. Esimerkiksi sunnuntaina Rajavartiolaitoksen helikopteri avusti ensin Nousiaisissa, kunnes se siirrettiin avuksi kahteen paloon Somerolla.
– Asiakkaan ei tarvitse tietää kuin kohteen osoite, niin pelastuslaitoksen tehtävä on antaa se apu, mitä asiakas kulloinkin tarvitsee.
– Sama koskee myös pelastus- ja rajavartiolaitoksen yhteistyötä. Aina tehdään asiakkaan eduksi eikä mietitä mitään maakunta- tai hallintorajoja. Näin pelastustoimessa on toimittu jo ennen vuotta 2004, jolloin käytössä oli kuntapohjainen pelastusjärjestelmä, Virto sanoo.
Sunnuntain ilmoittajat olivat valveutuneita
Jokapäiväisen pelastustoiminnan selkäranka on Virton mukaan päätoimiset palolaitokset, joita esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella on yhdeksän.
Merkittävin osa alueen yli 80 paloaseman järjestelmästä on kuitenkin sopimuspalokuntia, joita on Varsinais-Suomessa kaikkiaan 67 kappaletta.
– Sopimuspalokuntien rooli on erittäin merkittävä oli sitten kyse Satakunnasta, Varsinais-Suomesta tai mistä vaan maakunnasta. Suorituskyky on todella korkealla tasolla, vaikka henkilöt tekevät hommia vapaaehtoisesti harrastusmielessä, Virto muistuttaa.
Hänen mukaansa koulutettujen, motivoituneiden ja hyvin varustettujen sopimuspalokuntalaisten järjestelmä on osoittanut Suomessa toimivuutensa niin hyvin, että sitä pitäisi jatkossakin tukea yhteiskunnallisesti.
– Kun tekstiviesti tulee sopimuspalokuntalaisen kännykkään, niin siitä hetkessä yksikkö on ajossa keskimäärin kuuden minuutin päästä. Osa lähtee kotoaan, harrastuksestaan tai jopa töistä. Mutta kun prosessi on niin hiottu, niin lähtönopeus voi olla tuota luokkaa. Pitää palokypärää nostaa.
Virto haluaa myös jakaa kunniaa sunnuntain hälytyksistä koko ketjun ensimmäiselle lenkille.
– Ihmisille on pakko antaa kiitosta valveutuneisuudesta. Hälytykset soitettiin nopeasti ja tarkoilla osoitetiedoilla. Siihen kun siihen lisää hyvän palokuntajärjestelmän, niin selvisimme maksimissaan alle kahden hehtaarin menetyksillä, Virto kiittelee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.