Santtio-seuran puheenjohtaja Hannu Raunela kertoo, että metsäpalosta puhutaan kyläläisten kesken yhä usein.
– Muistellaan, millaista vilskettä ja vilinää silloin oli. Mutta ihan hyvällä mielellä kuitenkin, nyt kun kylä ei enää ole vaarassa palaa, Raunela naurahtaa.
Myös ”turistit” löytävät Santtiolle palopaikkaa katsomaan.
– Taitaa joillakin olla ihan osana kesälomareissua, että poiketaan katsomassa. Ja niistä, jotka vuokraavat Maininkitaloa, melkein jokainen kysyy jotain palostakin.
Raunelalla itsellään oli palopäivinä kädet täynnä, kun Maininkitalolle pystytettiin väliaikainen majoitus- ja muonituskeskus.
Siellä ruokittiin niin kotoaan evakkoon joutuneet asukkaat kuin palomiehetkin.
– Työtä oli ympäri vuorokauden. Raskasta aikaahan se oli, mutta toisaalta aika kului nopeasti, kun puhdetta riitti.
Nyttemmin kylä on taas rauhallinen, kuten se oli ennen paloakin. Jokin on kuitenkin muuttunut, sillä yhteisö on tiivistynyt entisestään.
– Niitä, joita tunsi vähemmän, niin alkoi silloin tuntea paremmin. Monet asiathan meitä silloin yhdistivät, Raunela tuumaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.