Sari De Meulder aloitti viikko sitten satamaoperaattori Europortsin toimitusjohtajana Raumalla. Hän tietää tulleensa haastavaan paikkaan.
– Mutta niitä haasteita olen itse kerjännyt. En odotakaan pääseväni helpolla. Toisaalta en aio menettää yöuniani. Ajattelen, että asiat pitää vaan hoitaa, hän sanoo.
Raumalaisena De Meulder palasi mielellään kotikaupunkiin Porista, jossa hän johti kaupungin satamayhtiötä viitisen vuotta.
– Suurin kiihotin työpaikan vaihtoon oli kuitenkin paluu asiakasrajapintaan. Minulla on kertynyt laaja verkosto ja muodostunut selkeä kuva myynnistä. Se on raakaa työtä, ei pidä odottaa, vaan potkia aktiivisesti ovia. Itse jotenkin tykkään olla syvällä asiakkaan prosesseissa, jos vain päästetään.
”Paperisatamana Suomen paras”
Rauman satama on viritetty metsäteollisuuden tarpeita, ennen kaikkea paperin vientiä, palvelemaan.
– Paperisatamana aiomme olla Suomen paras ja tehokkain, linjaa De Meulderkin.
Suomessa paperikoneita on ajettu alas ja tuotanto on hitaassa mutta varmassa laskussa. Raumalle tarvitaan siis lisää muuta tavaraa käsiteltäväksi.
– Jokaisella omistajalla on selkeä tavoite, että kasvua pitää syntyä. Minulla on tietty mielikuva, mitä Europortsin tulisi tehdä. Tuskin minua muuten olisi tänne valittukaan, De Meulder sanoo.
”Pientäkään ei ylenkatsota”
Hän muistuttaa, että metsäteollisuudella on monta tukijalkaa. Metsä Groupilta odotetaan keväällä ilmoitusta sahainvestoinnista Raumalle.
– Toteutuessaan se luo mahdollisuuden pystyttää muuta actionia tänne, liikutella tavaravirtoja ja laajentaa palvelukonseptia. Vielä minulla ei ole hahmotelmaa lautasliinaan piirrettynä. Tutustun ensin ihmisiin, kierrän esimerkiksi ahtaajien kanssa päivän kentällä.
De Meulder näkee mahdollisuuksia monessa, vaikkapa kiertotaloudessa ja metalliteollisuudessa.
– Mitään pientäkään emme ylenkatso. Meitä kiinnostaa, jos Kalmakorven Tehdas Oy:llä on kaksi koppaa hilavitkuttimia viikossa maailmalle lähetettäväksi. Pienestä firmasta voi kasvaa tärkeäkin asiakas.
Uhkiakin aina riittää. On kauppasotaa, muuttuvaa markkinatilannetta, puunkorjuun kannalta vaikeaa talvea, lakkoja ynnä muuta murhetta.
Tuorein tapaus on koronavirus, jonka takia Kiinassa on suljettu tehtaita ja satamia.
– Meille korona iskee viiveellä, esimerkiksi pulana konteista.
Investoinnit jatkuvat
Valtio ja kaupunki ovat viime vuosina satsanneet suuresti Rauman väylään ja satamaan. Euroports on tehnyt omia investointejaan.
– Muutaman miljoonan euron investoinnit on suunnitelmissa tälle vuodelle. Oma johtoajatukseni on toimia rohkeasti, mutta varovaisesti. Bisnekselle pitää olla selvät perustelut.
De Meulder tuli siis Porista, mutta siitä ei oikein dramatiikkaa saa kehitettyä.
– Rauman sataman pääkilpailijat ovat Helsinki ja Kotka.
Työura urkeni Rauma-Repolasta ja toi kierroksen jälkeen vastarannalle
Sari De Meulderin (Virtasen) työura urkeni Rauma-Repolasta 1980-luvun lopulla.
– Minulla oli vankka ajatus, että Suomi elää metsästä. Valmistuin diplomi-insinööriksi vaikeaan aikaan, sillä Raumalla sellutehdas ja saha ajettiin alas 1990-luvun alussa. Kun töitä piti saada, olin hetken jopa metsurina. Nuoren naisen fyysisellä habituksella sitä ei pitkään olisi jaksanut, hän muistelee.
Kauan ei tarvinnutkaan, sillä hän työllistyi suomalais-venäläiseen firmaan ja sitten satamaoperaattori Hacklinille, jossa hän eteni metsäteollisuuden asiakaspalvelupäälliköksi.
– Käsittelimme Mäntyluodossa sahatavaraa, vaneria ja selluakin.
Sitten UPM:ltä tarjottiin uutta haastetta. Virtanen siirtyi metsäjätin leipiin rakentamaan uutta linjaa Seikun sahalle Poriin ja laajentamaan saha- ja sellubisnestä Venäjälle.
– Johdin kuusidivisioonan tuotannonsuunnittelua. Reissupäiviä tuli paljon ja ajokilsoja jopa 80 000 vuodessa.
Venäjältä palattuaan hän löysi sanomalehdestä ahtausliikkeen rekrymainoksen. Virtanen valittiin Turku Stevedoringin toimitusjohtajaksi.
– Europortsiin verrattuna mittakaava oli paljon pienempi. Työstä tykkäsin järjettömän paljon. Tunsin ihmisten perheet, autot ja koirat. Olimme kuin perhe.
Omistajanvaihdoksen jälkeen mieli muuttui.
– Ajattelin, että kun on 14-vuotiaasta lähtien töitä tehnyt, voisin lähteä vaikka matkalle maailman ympäri. Sitten varustamosta soitettiin ja pyydettiin töihin. Sanoivat, että hyvälle tyypille keksitään jotain. Pitkä reissu jäi tekemättä.Meriaurassa rahtaus ja merilogistiikka tulivat tutuksi seitsemässä vuodessa. Taas pisti silmään rekrymainos lehdessä.
– Kysyin mieheltäni, tulisiko minusta satamajohtaja Poriin. Sinne vaan, hän sanoi. Mies on ollut suurin tukija ällityksissäni.
Porin Sataman toimitusjohtajana vierähti viisi vuotta.
Takana on rutkasti kokemusta ja osaamista kartuttanut kierros melkein lähtöpisteeseen. Repolalaisen metsäteollisuuden jatkajat, UPM ja Metsä, toimivat sataman vastarannalla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.