Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan alueen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmät ovat hajanaiset, mikä heikentää asiakkaiden mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan palveluita oikea-aikaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset (Thl) julkaisemista arvioinneista.
Hajanaisuus vaikeuttaa palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen koordinointia sekä perus- ja erityistason palvelujen yhteensovittamista.
Länsirannikon alueilla on kuitenkin tahto vahvistaa sote-palveluita ja niiden toimintaa kokonaisuutena, mikä hillitsee kustannusten kasvua ajan myötä.
Erikoissairaanhoidon käyttö runsasta
Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella on nähtävissä organisaatiorajoista johtuvia, järjestelmän toimivuutta haittaavia raja-aitoja. Palvelujen yhteensovittamisen tarpeellisuutta osoittaa myös kuntien heikentynyt rahoitustilanne.
Satakunnan kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannukset olivat vuonna 2019 yhteensä 803,8 miljoonaa euroa. Asukaskohtaiset kustannukset nousivat 3 708 euroon.
Väestön palvelutarve on Satkunnassa keskimääräistä korkeampi. Maakunnan väestön ikä- ja sukupuolirakenteen, sosioekonomisen aseman ja sairastavuuden huomioiva palvelutarve on noin 10 prosenttia suurempi kuin maassa keskimäärin.
Arvioinnissa todettiin myös, että hoitoonpääsyssä on viiveitä, ja somaattisen erikoissairaanhoidon käyttö on runsasta.
Erikoissairaanhoidon kustannuskasvu on kuitenkin ollut keskimääräistä maltillisempaa, ja perusterveydenhuollon avohoidon kustannukset ovat kasvaneet.
Perusterveydenhuollon saatavuutta on Satakunnassa vahvistettu pääasiassa perustason järjestäjien omin toimenpitein.Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsi kiireettömissä tilanteissa muuta maata heikommin. Noin 67 prosenttia asiakkaista joutui odottamaan aikaa yli viikon.
Lisää moniammatillisia tiimejä
Länsirannikolla peruspalvelujen saatavuutta on vahvistettu pääasiassa perustason palveluita järjestävien kuntien ja kuntayhtymien omin toimin, ei niinkään yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa.
Peruspalveluissa on muun muassa lisätty sähköisiä asiointipalveluja ja erilaisia moniammatillisia tiimejä.
Tiedonkulkua ja potilastietojen yhteiskäyttöä on osittain saatu edistettyä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö on kuitenkin kokonaisuutena vielä vähäistä.
Palveluntuottajien väliset raja-aidat haittaavan palvelujärjestelmän toimivuutta kokonaisuutena.
– Perus- ja erityistason palveluiden yhteen sovittaminen on monentyyppisiä palveluja tarvitsevan asiakkaan kannalta aivan olennainen kysymys, painottaa Thl:n arviointipäällikkö Hannele Ridanpää.
Mikäli yhteen sovittamisessa on onnistuttu, voi asiakas saada tarvitsemansa avun nopeasti peruspalveluissa, eikä lähetettä ja jonottamista erikoissairaanhoitoon välttämättä tarvita.
– Kun erikoissairaanhoito ylikuormittuu, joutuu se palauttamaan asiakkaansa joskus varsin nopeasti takaisin peruspalveluihin, joilta monesti puuttuu erityisosaaminen. Tällöin on vaarana, että asiakas joko putoaa palveluista kokonaan, tai jää ’seilaamaan’ eri palvelujen kierteeseen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.