Satavuotiaiden hylkyjen omistusoikeuksista epätietoisuutta

Raumalaissukeltaja Pasi Rytkösen johtama Raumanmeren Hylky-Team etsii Rauman edustalta pääasiassa juuri ensimmäisen maailmansodan aikaisia hylkyjä. Pohjassa makaavat alukset kiinnostavat myös Museovirastoa, sillä sadan vuoden ikään tullessaan hylky tulee muinaismuistolain alaisuuteen ja siirtyy valtion omistukseen, jos omistajaa ei ole tiedossa.

Ikärajan täyttymisen jälkeen muinaismuistolain säädökset alkavat koskea hylkyä omistajasta riippumatta. Lain piiriin kuulumisen myötä esimerkiksi hylyllä tehtävistä arkeologisista kaivauksista ja esinenostoista tulee pyytää tutkimuslupa Museovirastolta.

Hylky-Teamin Rytkönen aikoo puolustaa oikeuksiaan hylkyihin ikärajan täytyttyä.

– Hylyn löytäjä on juridisesti aika vahvoilla. Tästä ei ole ennakkotapauksia olemassa, mutta aiomme sitä kesällä testata.

– Onhan se outoa, että omistaisin hylkyjä, mutta en saisi tehdä niillä mitään.

Hänen mukaansa omistusoikeudesta aiotaan neuvotella sopuisasti Museoviraston kanssa.

– Uskomme, että keskustelu riittää. Emme ole suoraan oikeuteen asiasta menossa.

Raumalaissukeltaja kertoo olleensa yhteydessä aina mahdollisuuksien mukaan hylkyjen aikaisempiin omistajiin. Esimerkiksi kauppalaivojen kohdalla hylky on siirtynyt vakuutusyhtiön omistukseen. Rytkösen mukaan omistajilla ei ole ollut hylkyihin kiinnostusta. Suuri osa vakuutusyhtiöistä on jo lopettanut toimintansa.

"Lyhytnäköistä toimintaa"   Museovirasto avasi marraskuussa vuonna 2010 sähköiseen muinaismuistorekisteriin kaikki vedenalaiset löydöt. Museoviraston kulttuuriympäristön suojelu -osastolla työskentelevän intendentti Maija Matikan mukaan sukeltajien kiinnostus hylkyjä kohtaan kasvoi moninkertaisesti.   – Aiemmin tiedot piti tulla hakemaan Meriarkeologian yksikön arkistosta.   Rekisteristä löytyy tällä hetkellä yli 1 800 eri ikäistä vedenalaista kohdetta pienistä veneistä aina suuriin hyvin säilyneisiin kauppalaivoihin saakka. Matikka tietää hyvin raumalaisen hylkyryhmän kiinnostuksen alle satavuotiaisiin hylkyihin. Hänen mukaansa yhteisen kulttuuriperinnön ajatus ei toteudu, kun hylkyjä omitaan.   – Emme sitä hyvänä pidä. On hyvin lyhytnäköistä toimintaa, jos laskelmoiden nostetaan sellaisesta hylystä esineitä, joka on tulossa parin vuoden päästä muinaismuistolain rauhoittamaksi kohteeksi. Jää ottamatta talteen tieto siitä, millainen hylky oli löydettäessä, mitä esineitä hylyssä oli ja missä esineet sijaitsivat.   – Nämä perustiedot kiinnostaisivat monia merihistorian harrastajia, mutta tutkimusraporttia ei ole tuollaisista hylyistä olemassa muiden luettavaksi, Matikka toteaa.   Lue lisää perjantain Länsi-Suomesta