Henrik Toivonen alias Prenttelin Hessu (1857–1936) on muusikkopersoona, joka tunnettiin ja muistetaan yhä Vakka-Suomen alueella.
Laitilainen kansanmuusikko Markus Rantanen perehtyi komeaäänisen laulajan ja taitavan kansanviulistin vaiheikkaaseen elämään tuoreessa kirjassaan Prenttelin Hessu.
Lempinimi on väännös pelimannin aiemmasta sukunimestä Präntell, jonka hän tosin vaihtoi Toivoseksi asuessaan Uudellakirkolla eli nykyisessä Kalannissa.
Hurja poika ja showmies
Prenttelin Hessu oli monipuolinen persoona: pelimanniuransa ohella hän maallikkosaarnaaja, kanttorin sijainen ja taitava puukäsityöläinen.
”Se oli niin hurja poika”, muisteli kalantilainen Manda Antintytär Varjonen Prentteliä 1970-luvulla. Pelimanni soitteli usein nurkkatansseissa, joita laitettiin pystyyn niissä taloissa, joissa sai tanssia.
– Usein puhuttiin, että kun hän oli paikalla, meininki oli hyvä. Hän oli sellainen showmies, joka saattoi ensin saarnata ja sitten soittaa tanssit sen jälkeen, Rantanen kertoo.
Prentteli tunnettiin varsin monipuolisena musiikkimiehenä: laulaessaan hän säesti itseään viululla, mutta saattoi myös soittaa ja tanssia samaan aikaan.
– Hänestä on olemassa paljon tarinoita, kanttorin sijaisena hän kävi muun muassa Porissa, minkä on täytynyt tarkoittaa sitä, että hän käveli täältä Poriin.
Erään tarinan mukaan Prentteli oli hakenut kanttorin virkaa Laitilasta ja tuumannut haastattelutilanteen jälkeen kirkon pihalla, että eikös vain hän soittanut helvetin hyvin. Virkaa ei herunut.
Liikkuvasta elämästään huolimatta Prentteli oli naimisissa, ja hänelle syntyi kahdeksan lasta. Rantasen mukaan hänellä huhuttiin olevan myös lehtolapsia.
Veisuja kotoa ja kauempaa
Kirjan toinen puoli koostuu Prenttelin laajalti tunnetuksi tekemistä kappaleista, joihin Rantanen törmäsi jo vuonna 2009 tehdessään Heli Laaksosen kanssa nuottikirjaa Lauluttoman lännen lauluja. Rantasen Puukenkki-yhtye esitti Prenttelin lauluja kiertueellaan vuonna 2015.
Kirjassa on liki 50 pelimannin aikanaan esittämää laulua ja niiden nuotit. Aineiston on kerännyt musiikin ylioppilas Väinö Pesola, joka saapui haastattelemaan Prentteliä 1909.
– Tuohon aikaan musiikin opiskelijat keräsivät kansanperinnettä.
Näissä arkkiveisuiksi kutsutuissa lauluissa laulettiin ajankohtaisista asioista sekä maailmalla että paikallisesti. Rantanen näkeekin, että varsinkin paikallisilla lauluilla on historiallista arvoa.
Prenttel joutui aikanaan käräjille sepitettyään laulun sisällissodan aikaisista tapahtumista Vehmaalla. Hän kuitenkin välttyi syytteeltä, koska oli käräjillä ollessaan keksinyt lauluun jo uudet sanat.
Arkkiveisun tarina ajoittuu joulukuun alkuun 1918 Vehmaan työväentalolla järjestettyihin iltamiin, jonne valkoiset tekivät rynnäkön. Kahakassa kuoli kolme ihmistä ja useita loukkaantui.
Arkkiveisut ajoittuvat aikaan, jolloin Suomi oli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja Kalantia kutsuttiin vielä Uudeksikirkoksi.
– Olen pyrkinyt kirjassa valottamaan myös ajankuvaa ja taustoittamaan lauluja.
Eräs Prenttelin lauluista käsittelee Turkin sotaa.
– Olisikin mielenkiintoista tietää, miten laulu Turkin sodasta aikanaan on päätynyt Laitilaan.
Turkin sodan sankarista, passa Osman Nurista kertovassa laulu on nimetty Osman paska urhoolliseksi.Laulukokoelman päätteeksi on Prenttelin Hessun musiikin ylioppilas Väinö Pesolalle laulamat neljä rivoa laulua.
Rikas lauluperinne
Kirja Prenttelin Hessusta, kuten aikanaan jo Lauluttoman lännen lauluja -teoskin, osoittaa Rantasen mukaan, että toisin kuin luullaan, Laitilan tienoo on lauluperinteeltään rikasta aluetta.
– Mielikuva siitä, että Vakka-Suomessa ei olisi laulettu tai soitettu, on osoittautunut vääräksi, vaikka laulukeruuseen lähteneelle Väinö Pesolallekin oli sanottu, että älä sinne Vakka-Suomeen mene, ei siellä mitään lauleta, tehdään vaan töitä ja rukoillaan.
Walon talolla Laitilassa on 7.12. kello 12 ohjelmallinen kirjan julkistamistilaisuus. Tapahtuman järjestävät Puukenkki Kustannus & Kulttuuriseura Walo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.