Viktoria Hulenko (kesk.) oli viime kesänä Ira Tsabanovan ja Lesia Pustomytenkon kanssa Uudessakaupungissa myymässä leivonnaisia. Myynnistä saadut varat käytettiin Ukrainan tukemiseen.
Venäjän hyökkäyssotaa paenneet ukrainalaiset ovat sijoittuneet kuntiin hyvin epätasaisesti.
Kuntien välisten kokoerojen vuoksi erot ukrainalaisten määrässä ovat ymmärrettäviä. Todellinen mittakaava kuitenkin paljastuu, kun tilanne suhteutetaan kuntien asukaslukuun.
Vaihtelu on erittäin laveaa jo pelkästään Rauman seudulla.
Laitilassa yksi 25:stä
Keräsimme maahanmuutovirasto Migristä tiedot tilapäisen suojelun piirissä olevista ukrainalaisista Rauman seudun kunnissa sekä koko maassa. Sen jälkeen laskimme ukrainalaisten osuudet eri kuntien asukasluvusta.
Vertailussa yksi on aivan omaa luokkaansa.
Laitilassa jo yli neljä prosenttia asukkaista eli kutakuinkin yksi 25:stä on paennut Venäjän sotatoimia. Osuus on poikkeuksellisen suuri, sillä tilapäistä suojelua hakeneiden ukrainalaisten osuus koko Suomen väestöstä on 0,9 prosenttia.
Pyhärannassa nolla
Se, onko Laitila ottanut ukrainalaisia vastaan suhteellisesti eniten jopa koko maan kunnista, ei ole tarkasti tiedossa. Migri ei kerää tällaista tilastoa.
Rauman seudulla toista ääripäätä edustaa Pyhäranta, jossa ei asu yhtään tilapäisen suojelun piirissä olevaan ukrainalaista.
Valtakunnallisen keskiarvon alle jäävät myös Eura ja Eurajoki. Raumalla osuus on täsmälleen sama kuin Suomessa keskimäärin.
Uudessakaupungissa ukrainalaisten osuus on maan keskiarvoon tai Raumaan nähden yli kaksinkertainen, Säkylässä peräti kolminkertainen.
Raumalle yli 1 200
Laskimme lisäksi, paljonko kunnissa pitäisi olla ukrainalaisia, jos ne olisivat tarjonneet asuinpaikkaa yhtä auliisti kuin Laitila.
Raumalla tämä tarkoittaisi, että nykyisten 344 ukrainalaisen sijaan määrä olisi 1 590. Eurassa ja Eurajoella määrä olisi useita satoja suurempi kuin nyt.
Pyhärantaankin mahtuisi Laitilaa vastaavalla osuudella 81 sotaa paennutta ja vielä maan keskiarvollakin 18.
Jos taas Laitila olisi noudattanut maan keskiarvolinjaa, ukrainalaisia olisi nykyisten 344:n sijaan alle 80.
Kattelus: Jokainen on tehnyt voitavansa
Mikä sitten selittää ukrainalaisten poikkeuksellisen suuren osuuden laitilalaisista?
Ainakin se, että kun Venäjä viime vuoden helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, hätä kosketti Laitilassa konkreettisemmin kuin monissa muissa suomalaiskunnissa.
Maatalouden työllistävän vaikutuksen vuoksi kaupungissa oli jo tuolloin 114 vakituista, ukrainankielistä asukasta. Lisäksi heitä tuli vuosittain satoja lisää kesän kausitöihin.
– Melkein jokaisella laitilalaisella oli jokin kontakti ukrainalaisiin jo ennen sotaa. Hädän kosketus ja shokki oli tuntuvaa, kertaa kaupunginjohtaja Lauri Kattelus.
Hän toivottikin sotaa pakenevat ukrainalaiset julkisesti tervetulleiksi Laitilaan heti hyökkäyspäivän iltana.
Laaja yksimielisyys
Katteluksen mukaan kaupungin asukkaat, luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat ukrainalaisten auttamisen takana suurena, yhtenäisenä joukkona.
– Varmaan joku voi olla yksittäisistä asioista eri mieltä, mutta suuressa mittakaavassa soraääniä ei ole kuulunut eikä esimerkiksi äänestyspäätöksiin ole jouduttu.
Juuri yksimielisyys on hänen mukaansa ollut myös se tekijä, joka on auttanut selättämään satojen ukrainalaisten vastaanottamisesta syntyneet haasteet esimerkiksi palveluverkostolle.
Kuntien valtavirrasta poiketen Laitila päätti tarjota sotaa paenneille alusta saakka esimerkiksi samat varhaiskasvatuksen palvelut kuin vakituisillekin asukkaille. Siksi maaliskuun alussa voimaan astunut kotoutumislain muutos ei vaikuttanut kaupungissa juuri mitenkään.
– Ei tällaista ponnistusta pystyisi tekemään, ellei asiaa olisi laajasti hyväksytty, Kattelus kiittelee.
Ei mikään kilpailu
Tilapäistä suojelua hakeneiden ukrainalaisten määrä on Laitilassa nyt 344, mikä kunnan kokoon suhteutettuna on suomalaiskuntien kärkeä.
– Sauvossa saattaa olla väkilukuun verrattuna vielä enemmän ukrainalaisia. Myös Laitilan kanssa hyvin samantyyppisessä Uusikaalepyyssä heitä on paljon, Kattelus kertoo.
Hän kuitenkin painottaa, ettei kyse ole mistään kilpailusta eikä sen vuoksi lähetä erityisiä terveisiä kollegoilleen lähialueella.
– Jokainen Suomen kunta on varmasti tehnyt voitavansa. Ja loppujen lopuksi tulijoiden määrän on ratkaissut se, mihin he ovat itse suunnanneet.
Mukana satakunta lasta
Ukrainalaiset ovat Katteluksen mukaan työllistyneet Laitilassa hyvin – ja muuallekin kuin maatalouteen, eli esimerkiksi teollisuuteen ja palveluammatteihin.
– Myös kaupunki on palkannut useita ukrainalaisia.
Vastaaminen inhimilliseen hätään on luonnollisesti koko asian ydin, mutta pyynnöstä Kattelus mainitsee myös kaupungille koituneita positiivisia vaikutuksia.
Ikäluokat ovat olleen laskussa Laitilassakin, kun taas tulijoiden joukossa on ollut noin sata lasta sekä paljon nuoria äitejä.
– Meillä on kouluissa nyt noin 70 ja varhaiskasvatuksessa 30 lasta enemmän kuin ennen ukrainalaisten tuloa, kaupunginjohtaja huomauttaa.
– Ja tyytyväisiä laitilalaisia on nyt monta sataa enemmän kuin ennen. Se on valtavan positiivinen asia.
Yhteinen huoli kokosi Laitilan ukrainalaiset
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan reilu vuosi sitten sai Laitilassa asuvat ukrainalaiset kokoamaan voimansa. Vuoden aikana on järjestetty muun muassa lukuisia tapahtumia, kerätty rahaa Ukrainaan ja perustettu oma yhdistys.
Alun perin reilu satahenkinen ukrainalaisyhteisö on moninkertaistunut pakolaisten myötä kuluneen vuoden aikana.
– Ennen sotaa kaikki tekivät pitkää työpäivää, joten emme juuri nähneet. Nyt kun meillä on yhteinen huoli, on tilanne eri, kertoo Viktoria Hulenko, joka koordinoi ukrainalaisten avustustoimintaa Laitilassa.
Hulenko on asunut Laitilassa vuodesta 2007. Ensimmäisen kerran hän tuli Suomeen jo vuonna 2006. Tällöin hän vietti kesän kausityöntekijänä Paimiossa.
Aikaisemmin ukrainalaiset saivat tehdä Suomessa vain maatalousalan töitä. Tästä syystä varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon kotimaassaan suorittanut Hulenkokin työskenteli ensin monta vuotta Munaxilla.
Nyt hän on suorittanut muun muassa koulunkäynnin ohjaajan ja asioimistulkin tutkinnot ja työskentelee koulunkäynninohjaajana Uudessakaupungissa.
Sujuvaa suomea puhuva Hulenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2015.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.