Kaupungintalo on tullut tutuksi jalkapallomies Janne Koivistolle. Hän on varavaltuutettu sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen. Luottamustehtävät laajenevat seurakunnan puolelle, sillä Koivisto valittiin uutena kirkkovaltuustoon.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Haastattelimme Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja Janne Koivistoa ennen Rauman kaupunginvaltuuston kokousta tiistaina. Aloitetaan siis politiikasta futiksessa.
Oletko katsonut jalkapallon MM-kisoja?
– Olen, mutta vähemmän kuin ennen, vastaa Koivisto.
Huomatessaan toimittajan kysyvän ilmeen hän jatkaa heti perään:
– Ei se boikotti ole. En vain ole ehtinyt katsoa. Tämä on seuratyössä vuoden kiireisintä aikaa. Joukkueiden rakentaminen on aina melkoinen mylly. Kesällä, kun MM-kisat normaalisti pelataan, toiminnanjohtajalla on yleensä vähän rauhallisempaa, kertoo Koivisto.
Surullisten kisojen sarja
Hän perustelee kisojen seuraamista paitsi kiinnostuksella myös ammatillisella näkökulmalla. Halulla pysyä pelillisesti aallon harjalla.
– MM-kisoissa tulee aina uusia juttuja. Neljä vuotta sitten isoon rooliin nousivat wing backit (hyökkäävät laitapakit), nyt monet joukkueet prässäävät aktiivisesti korkealta.
Se saa riittää jalkapallon pelitavoista tässä jutussa. Entä isäntämaan ihmisoikeuspuutteet?
– Tosi vaikea aihe. Qatar jatkaa surullista arvokisojen sarjaa, sanoo Koivisto viitaten muun muassa Venäjän MM-kisoihin ja Pekingin olympialaisiin.
Pelaajia tai yleisöä hän ei syyllistäisi, vaan katsoisi päätöksentekijöitä.
– Ei kisoja olisi saanut Qatariin antaa. Toisaalta se on tuonut epäkohtia paremmin esiin, pohtii Koivisto.
Valtuustosalissa pian 20 vuotta
Kaupunginvaltuuston marraskuun kokoukseen Koivisto osallistui kokoomuksen varavaltuutettuna.
Luottamustehtävän hoito sujuu jo rutiinilla. Kokemusta kunnallispolitiikasta on pitkältä ajalta.
– Luokkakaverini isä Ilkka Elsilä pyysi kokoomuksen ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2004. Sain yllättävän paljon kannatusta (80 ääntä).
Puolueella oli kolmetoista valtuutettua, joten ensimmäisenä varamiehenä Koivisto kutsuttiin usein kokouksiin. Hän kehuu miten hienosti nuori mies otettiin vastaan.
– Ei yritetty syödä elävältä, eikä nolattu, vaikka keltanokan suusta varmaan pääsi sammakoita. Valtuustotyö avasi silmiä ja laajensi elämänkatsomusta.
Miksi pyrkiä kirkkovaltuustoon?
Nyt alkutalvesta Koivisto valittiin ensikertalaisena Rauman kirkkovaltuustoon. Miksi sinnekin piti pyrkiä?
– Olen pitänyt punaisena lankana pyrkiä menemään paikkoihin, joissa oppii uutta. Suoraan sanottuna en tunne miten kirkkomaailma toimii eli taas lähden takamatkalta. En vaan oikein halua pysähtyä paikoilleen.
Se helpotti päätöstä ehdolle asettumisesta, että Koivistoa paljon työllistänyt Rauman sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenyys jää vuodenvaihteessa pois, kun sote-asiat siirtyvät hyvinvointialueelle.
Ei paras, vaan sopivin hakija?
Pitkältä takamatkalta Koivisto lähti silloinkin, kun hänet valittiin 23-vuotiaana Palloliiton Satakunnan piirijohtajaksi. Hän myöntää, ettei ollut hakijoista paras, vaan pikemminkin sopivin.
– Tulli-Svulli-asetelma näytteli silloin vielä tiettyä roolia. Muilla hakijoilla oli ehkä vahvempi leima kuin mulla, Koivisto arvelee.
Hän tunnustaa, että kokonaiskuvan hahmottaminen oli tuolloin vajavaista ja näkemykset vähän yksisilmäisiä.
– Onneksi tajusin heti, että olen paljon perässä. Piti tehdä kovasti duunia ja kerätä perusfaktaa esimerkiksi yhdistysten verotuksesta.
Lapset syntyivät, maailma mullistui
Palloliiton palkkalistoilla Koivisto viihtyi kuusitoista vuotta, kun alue laajeni ja toimenkuva muuttui kiinnostavaan suuntaan.
Viime vuonna mies palasi Pallo-Iirojen toiminnanjohtajaksi, kun Kaija Savunen jäi eläkkeelle. Vastaavia tarjouksia olivat esittäneet muutkin seurat. Se sai miettimään pystyisikö itse tekemään sitä työtä, jota liitossa seuraväelle opettaa.
Perhetilanne vaikutti haluun vastata Iiroille "kyllä".
– Kun lapset syntyivät, maailma mullistui. Olen vastuussa heistä, enkä vain asioista, sanoo 4- ja 6-vuotiaiden lasten isä.
Päätös sinetöityi Koiviston mielessä, kun hän oli työmatkalla Seinäjoella lähdössä kotiin Raumalle.
– Kello näytti 00.45 ja tiesin, että kello soittaa aamulla 07.
Paluupäätös myös seuran takia
Koivisto miettii hetken ja lisää, että teki paluupäätöksensä myös seuran takia.
– Iirot on kasvattajaseurani, jota saan kiittää urani alkuvaiheista. Iirot on iso asia Raumalla. Seura tunnetaan yllättävän laajasti muualla Suomessa.
Isossa seurassa on aina joku "tilanne" päällä, kun toimijoita on satoja. Toiminnanjohtajan pesti voi tuntua koiranviralta.
– Varmaan jossain muussa työssä pääsisi helpommalla. Mutta mulla on etuoikeutettu fiilis, kun saan tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Sen hän on jo ehtinyt oppia, että asiat pitää nuoremmille perustella paremmin. Ei enää passaa, että vain käsketään.
– Se vaikuttaa tapaan kertoa asioita. Pitää olla rehellinen hyvässä ja pahassa.
Poliisi, palomies, futisvalmentaja
Koiviston työura urkeni niin kuin monen muunkin: sattumien kautta. Mutta mikä olikaan nuoren Jannen oma ajatus siitä, mikä hänestä isona tulisi? Jalkapalloilija?
– Peliurasta en ehtinyt unelmoida, kun olen koko elämäni kamppaillut nivelreuman kanssa. Siksi aloitin valmentamisen nappulaliigassa jo 13-vuotiaana.
– Tavanomaisten poliisin ja palomiehen jälkeen jalkapallovalmentaja oli kai ensimmäinen ajatus tulevasta ammatista, muistelee Koivisto.
Iiroissa hän toimi valmentajana ja junioripäällikkönä. Jotain spesiaalia seurajohto nuorukaisessa näki, sillä hänet valittiin myös seuran hallitukseen – ja piirihallitukseen.
Ne valinnat avasivat näkemään futisammattilaisen uran, joka ei junnulle mieleen tulisi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.