Sisarukset kokosivat muistonäyttelyn isälleen – Jussi Grönlund oli ilmiömäinen värien näkijä, sanoo hänen tyttärensä Mi Grönlund

KUlttuurikeskus Crusellin näyttelyssä Uudessakaupungissa on esillä teoksia 1960-luvulta viime vuoteen.

| Päivitetty

Viime vuonna menehtynyt Juhani Mikael eli Jussi Grönlund (1944–2020) oli taiteessaan tutkija, joka maalauksissaan tarkasteli vuosi toisensa perään valoa ja auringon laskua. Hänelle maalaukset olivat jatkuva prosessi. Työt olivat hänelle aina keskeneräisiä eikä hän koskaan signeerannut niitä.

Näin kertoo isänsä taiteen tekemisestä hänen tyttärensä Mi Grönlund. Mi ja sisko Li kokosivat kulttuurikeskus Cruselliin muistonäyttelyn taiteellisesti tuotteliaalle isälleen.

– Isä teki kuvataidetta koko elämänsä. Teoksia syntyi toistatuhatta, mutta osa niistä tuhoutui 1980-luvun loppupuolella tulipalossa.

Perheellä oli saari, jonka Grönlund oli vuosikymmeneksi vuokrannut Kemiralta. Kun vuokra-aika päättyi, Grönlund jätti maalaamansa taulut niille sijoilleen. Myöhemmin rakennus, jossa ne olivat, poltettiin

Grönlundin työt ovat pääosin erikokoisia öljyvärimaalauksia ja tutkielmia kovalevyille ja kankaalle. Myös piirustuksia ja joitakin akvarellimaalauksia on säilynyt näihin päiviin.

Värien näkijä

Mi Grönlund kutsuu isäänsä taivaan ja meren maalariksi ja värien näkijäksi.

– Hän oli ilmiömäinen värien käyttäjä ja öljyvärien sekoittaja.

Grönlundin mielestä isän tapa tutkia taiteessaan avaa myös taiteilijan ja ihmisen keskeneräisyyttä ja kuvaa äärimmäisen itsekriittisen taiteilijan kamppailua ja liki pakonomaista tarvetta vangita jotakin lähes mahdotonta, auringon laskua.

– Jussi maalasi satoja alkuja, joissa toistuu auringonlasku tai purjevene lukuisilla eri pohjaväreillä, sama kohde eri aikaan illasta.

Suurin osa töistä on tehty Uudes-sakaupungissa, ja maalauksissa näkyvät saaristo, vanha kirkko ja villatavaratehdas vahvassa väriloistossa.

Mi Grönlund muistaa lapsuudestaan hyvin isän pakonomaisen tarpeen maalata.

– Kotona oli aina läsnä tärpätin ja öljyvärien haju.

Näyttelyä kootessaan hän löysi isästään Länsi-Suomeen tehdyn lehtiartikkelin 1960-luvulta, jolloin tällä oli työhuone Raumalla.

Hänellä oli kaupunkiin myös sukujuuret, sillä merikapteeni-isä Oliver Salonen oli raumalainen.

– Jussi oli sielultaan maalari – ja purjehtija– ja hän kävi varmasti kamppailua taiteen tekemisen intohimonsa ja perheen elättämisen välillä.

Elämäntyönsä Jussi Grönlund teki Kemiran tehtaalla Uudessakaupungissa.

Tapa muistaa isää

”Iso-Jussi” Grönlund oli muhkeassa parrassaan ja isossa villapaidassaan tuttu hahmo kotikaupungissaan. Hänen taidettaan ei Mi Grönlundin mukaan kuitenkaan tunneta. Yllätys se oli myös hänen tyttärilleen.

– Taiteen tekeminen oli hänen oma maailmansa, ja vain harvoin hän esitteli teoksiaan meille.

Teosten valtava määrä olikin suuri yllätys. Töiden joukosta löytyi myös muun muassa omakuvia. Aikajanakin on huikea, vuodesta 1968 vuoteen 2020.

Sisaruksille sukeltaminen isän värikylläiseen maailmaan ja näyttelyn rakentaminen on ollut lohdullinen tapa muistaa häntä.

– Tuntuu, että olen lähempänä isääni nyt taulujen kautta, Mi Grönlund sanoo.

Näyttely oli suunnitteilla Grönlundin vielä eläessä.

– Hän oli menossa isoon leikkaukseen ja antoi jo ennen sitä luvan tuoda teoksiaan esille.

Näyttelyn teosten joukossa on myös henkilökuvia sekä vuoden 2021 ITE -taiteilijaksi valitun Jori Tapio Kalliolan läheiselle ystävälleen osoittama installaatio Maalari.

 Jussi Grönlundin muistonäyttely Auringon laskiessa 4.10. asti Kulttuurikeskus Crusellissa, Uudessakaupungissa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut