Sitkeys palkittiin – Jussi Simola on viimein esikoisdekkaristi

Yrittäjän työn ohella raumalaislähtöinen Jussi Simola on nyt myös esikoiskirjailija, jonka dekkari Haudatut haaveet tulee ulos näillä hetkillä. Kuva: Juha Sinisalo

Siinä se nyt on. Jussi Simola nostaa esille esikoisensa, dekkarin Haudatut haaveet. Tuore kirjailija on tyytyväinen J.T. Lindroosin suunnittelemaan kanteen, jossa on tummalla pohjalla punaisia ruusuja.

Sisältö on kotimaista poliisidekkaria. Ei kovin raakaa, sillä Simola ei halua mässäillä verisillä yksityiskohdilla.

– Halusin kirjoittaa vetävän tarinan ja kiinnostavia hahmoja, joissa on sopivasti ristiriitaa.

– Käytin aikaa siihen, että tarina nappaisi lukijan mukaansa ja pyrin rakentamaan henkilöhahmot sellaisiksi, että niissä on myös syvyyttä. Ja kirjan lopussa on tietenkin yllätys, se kuuluu dekkareihin. Yllätys oli tosin lopulta erilainen mitä ajattelin, Simola sanoo.

– Jää lukijoiden arvioitavaksi, miten näissä onnistuin.

Ihmisiä työroolin takana

Tarinaa kirjoittaessa Simolalla oli juoni päässään valmiina, mutta kirjoitusprosessin aikana hän antoi tilaa myös yllätyksille.

Takakannessa dekkaria kuvataan ”vahvaksi esikoiseksi epätavallisesta murhatapauksesta”. Nuori opiskelijanainen löytyy surmattuna asunnostaan, eikä johtolankoja juuri ole. Rikos juoksuttaa poliiseja ympäri Helsinkiä.

Keskushenkilöitä ovat rikoskomisario Lara Honka ja hänen työparinsa Eero Huuhka. Naisrikoskomisarion tiimiin kuuluu viisi miestä. Kaikilla romaanin ihmisillä on työn lisäksi omat murheensa, on surua lapsettomuudesta, kasvatuspulmia ja riskisijoituksia.

– Hahmot ovat rakentuneet siitä, mitä olen nähnyt ja kokenut lisättynä mielikuvituksella.

Pitkä tie esikoiskirjailijaksi

Kirjan kirjoittaminen oli yrittäjänä työskentelevälle Simolalle vuosien unelma. Kahdeksan vuotta sitten ajatus kirjasta ei enää jättänyt rauhaan.

Simola oli kova kirjoittelemaan jo lapsena Raumalla, teki sarjakuvia ja pieniä tarinoita, myöhemmin myös novelleja ja matkakertomuksia.

– En silti muistanut, kun ystäväni jo lukioajoilta sanoi viime kesänä minulle, että sinun aineitasihan luettiin aina ääneen tunneilla.

Ensimmäinen ei napannut

Ensimmäistä käsikirjoitustaan Simola teki neljä vuotta.

– Aloitin ilman opintoja kirjoittamiseen sen suuremmin perehtymättä.

Kun romaanikäsikirjoitus valmistui, Simola lähetti sen kirjankustantamoille. Hän tiesi, miten vaikeaa olisi saada kustannussopimus.

– Isoimmat kustantajat saavat satoja ehdotuksia vuosittain, ja uusien kirjailijoiden tekstejä julkaistaan vain pari.

Kukaan ei kiinnostunut, Simola sai tosin kohteliaat vastaukset, joissa todettiin, että käsikirjoitus ei sovi kustannusyhtiöiden julkaisuohjelmaan.

– Siinä vaiheessa mietin, että annanko olla vai kirjoitanko toisen ja paremman.

Hän päätti jatkaa, ryhtyi opiskelemaan kirjoittamista ja mietti, mikä genre myisi. Ensimmäinen käsikirjoitus ei ollut dekkari, mutta toinen oli.

– Päädyin dekkariin, sillä luen niitä itse paljon ja tykkään lukea uusien dekkaristien kirjoja.

Kirjoittamisen kursseilta hän kokee saaneensa paljon vertaistukea, mutta oppineensa vähintään yhtä hyvin kirjoittamista lukemalla muiden kirjoja.

Simola ei ole heittänyt roskiin ensimmäistä romaanikäsikirjoitustaan, sillä uskoo että sekin vielä tulee – tavalla tai toisella – julkaistuksi.

Toinen jo tekeillä

Kun rikostarina oli valmis, Simola lähetti käsikirjoituksen kustantamoihin luettavaksi.

Isoista ei tälläkään kertaa tärpännyt, mutta muutaman viikon kuluttua dekkareihin ja lastenkirjoihin erikoistunut Myllylahti kiinnostui.

– Sieltä tuli viesti, että käsikirjoitus on lupaava, ja se on niiden viiden ehdotuksen joukossa, joista valittaisiin julkaistavat teokset.

Simola muokkasi käsikirjoitustaan lukuisia kertoja eri näkökulmista ja sai lopulta julkaisupäätöksen.

Nyt kun kirja on lähdössä maailmalle, olo on iloisen hämmentynyt.

– Unelma on konkretisoitunut ja tunnelma odottava.

Romaaniaan hän ei ole lukenut sitten lukuisten käsikirjoitusvaiheiden.

– Enkä ihan pian taidakaan.

Simola pakertaa jo toisen dekkarikäsikirjoituksen parissa.

– Toivon tietysti, että esikoinen olisi päänavaus ja saisin seuraavankin julkaistua. Olen kuitenkin jalat maassa -tyyppi. Tosin mahdollisuudet ovat nyt suuremmat kuin esikoisdekkarissa.

Uudessa tarinassa on sama poliisitiimi, mutta se on itsenäinen jatko-osa. Henkilöhahmot ovat kehittyneet.

– He ovat menneet elämässä eteenpäin.

Aiheita tulee ja menee

Aiheita Simola ammentaa muiden kirjoittajien tavoin ympäriltään. Usein hän sanoo mielessään pohtivansa, miten jotkut tosielämän tapahtumat voisivat jatkua. Hän sanoo kehittelevänsä myös vaihtoehtoisia ratkaisuja todellisille tapahtumille.

– Aiheita tulee ja menee mielessäni, mutta jotkut jäävät pyörimään ja mietityttämään pidemmäksi aikaa. Joistakin näistä voi olla ainesta jopa koko käsikirjoituksen rungoksi tai tarinan keskiöksi, hän kuvailee kustantajan verkkosivun haastattelussa.

Kirjoittamisella on ollut suuri merkitys. Se on avannut kokonaan uuden maailman, jonka äärellä voi hidastaa ja keskittyä vain yhteen asiaan, Simola kuvailee.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.