Ukrainalaiset Saf Homin ja Serhii Varlamov viettävät loppuvuoden taiteilijaresidenssissä Muijalan taidetilalla Pyhärannassa. Koneen Säätiön rahoittama Life goes on – Chronicles of Russo-Ukrainian war -hanke tarjoaa nuorille ukrainalaisille tilan kuvata kokemuksiaan sodasta taiteen kautta.
Sofiia eli Saf Hominin puhelin kilahtaa kesken haastattelun. Kyseessä sovellus, joka kertoo ilmahälytyksestä Kiovassa. Homin ja Serhii Varlamov seuraavat maansa tilannetta tiiviisti, vaikka nuorten ukrainalaisten taiteilijoiden asuinpaikka onkin loppuvuoden ajan rauhan maja, pyhärantalainen Reilan pikkukylä.
Aika Muijalan Taidetilalla tuntuu jopa pysähtyneeltä.
– Olemme onnekkaita, kun olemme löytäneet tämän paikan, sillä täällä on hyvä työskennellä, Homin sanoo.
Ensimmäisen kerran he olivat residenssissä jo kesällä.
– Kesällä täällä kävi enemmän ihmisiä. Ihmiset ovat olleet iloisia siitä, että tämä on nyt taidetila. Aiemminhan täällä oli armeija.
Homin ja Varlamov ovat Muijalan taidetilalla Koneen Säätiön rahoittaman Life goes on – Chronicles of Russo-Ukrainian war -hankkeen turvin. Se tarjoaa nuorille ukrainalaisille tilan kuvata kokemuksiaan sodasta taiteen kautta.
Ääniä Ukrainasta
Kyläläisille Muijalan taidetilan kansainvälinen toiminta on tullut tutuksi. Joulukuussa Homin ja Varlamov esittivät ukrainalaisia dokumentteja ja opettivat kävijöitä tekemään perinteisiä ukrainalaisia joulukoristeita, didukheja.
Kesällä Saf Homin teki Pyhärannassa valokuvaprojektia Suomessa näkemistään unista. Nyt hän tekee audiovisuaalista teosta, johon hän on kerännyt äänimaisemaa kotimaastaan. Homin on koulutukseltaan journalisti, ja työskennellyt mediassa kotimaassaan.
Tietokoneelle on tallennettu muun muassa haastatteluja, ukrainalaista musiikkia, mutta myös sodan ääniä. Homin kertoo ukrainalaisesta sotilaasta, jonka videoihin hän törmäsi Tiktokissa.
Tämä jakaa tietoa rintamalta ja kertoo Venäjän lähettämistä drooneista, jotka sisältävät ääniviestejä. Niissä ukrainalaisia kehotetaan antautumaan
Homin on 9 muun valokuvaajan ohella mukana valokuvakirjassa Life goes on.
Ympäristönäkökulmaa
Homin palasi Suomeen lokakuussa Kiovasta. Ilmahälytyksistä ja ohjusiskuista on maassa tullut uusi normaali, mutta elämä myös jatkuu monin tavoin poikkeusoloissa. Kesän ja loppusyksyn väliin Kiovassa ajoittui melko tasainen vaihe.
– Siellä oli suht rauhallista eikä niin paljon ilmahälytyksiä kuin nyt.
Näillä näkyminen hän on palaamassa kotimaahansa keväällä. Hankkeen uusi projekti käsittelee sodan vaikutuksia Ukrainan lisäksi globaalissa mittakaavassa, ja erityisesti sotien ympäristövaikutuksia.
Kotiinpaluu arvoitus
Serhii Varlamov on kotoisin Itä-Ukrainassa sijaitsevasta Kramatorskista, josta perhe pakeni aluksi Lviviin. Kramatorsk on noin tunnin matkan päässä rintamalinjasta. Varlamov on ensimmäisen vuoden opiskelija Kiovan taideakatemiassa.
– Päämediani on valokuva, mutta nyt Suomessa ollessani teen myös muuta taidetta.
Varlamovin suunnitelmissa oli lähteä kuvaamaan entiseen kotikaupunkiinsa, mutta se osoittautui lopulta liian vaikeaksi.
Hän ei tiedä, koska palaa kotimaahansa.
– Jään ehkä Eurooppaan opiskelemaan.
Varlamovin perhe on jo muuttanut takaisin Kramatorskiin. Elämä siellä ei hänen mukaansa edelleenkään ole turvallista, mutta, kuten sanottu, se jatkuu.
– Talven ajan siellä todennäköisesti tulee olemaan vaikeuksia sähkön kanssa. Mutta sinne on jopa avattu uusia kahviloita.
Varlamov on 18-vuotias. Hän kuvailee sotatilaa pitkäksi: Ukrainan itärintamalla se on kestänyt jo vuosia, ja hänkin on elänyt sitä lapsuudestaan saakka.
Hän kirjoittaa Life goes on -hankkeen julkaisemassa valokuvakirjassa sodan käsialasta, jolla on kaksi väriä: ruskea ja musta. Hiiltyneitä seiniä ja vääntynyttä metallia.
Serhii Varlamov on valokuvaaja, joka käyttää myös muita medioita.
Valokuvan monta tarinaa
Valokuvajulkaisu on osa hankkeen ensimmäistä projektia. Siihen kuului myös valokuvanäyttely, joka kiersi kesällä usealla paikkakunnalla. Mukana oli myös muita ukrainalaisia nuoria taiteilijoita. Avoimeen hakuun osallistui yli 70 valokuvaajaa, joista valittiin kymmenen.
– Kuvat olivat keskenään hyvin erilaisia. Joku saattoi kuvata omia sisäisiä kokemuksiaan, toinen lähetti dokumentaarisia valokuvia, Homin kertoo.
Hänelle journalistina dokumentaarinen valokuva on paras väline.
– Se on hyvä tapa kertoa tarinoita, enkä voisi keksiä valokuvaa parempaa keinoa näyttää ihmisille, miten asiat ovat lisäämättä mitään sellaista narratiivia mitä kuvassa ei jo ole.
Homin näkee taiteen ylipäätään parhaana tapana levittää viestiä yrittämättä sanoa ihmisille, miten heidän pitäisi ajatella.
– Ihmiset voivat itse päättää näkemänsä perusteella.
Sodalla on ollut suuri henkilökohtainen vaikutus. Hän kertoo kirjassa sodan puhkaisseen "värikkään kuplan", jossa hän eli. Hän uupui journalistin työssään sotauutisten tekemiseen.
– Se oli viimeinen sysäys siihen, että taiteesta tuli minulle kanava ilmaista itseäni.
Varlamovia kiinnostaa dokumentaarisen valokuvauksen ohella myös taidevalokuva ja näiden molempien yhdistäminen. Hänkin uskoo taiteen ilmaisuvoimaan.
– Sodan käsitteleminen esimerkiksi taidenäyttelyssä tai elokuvan keinoin voi saada ihmiset ajattelemaan syvemmin, muutakin kuin kylmiä faktoja siitä kuinka paljon ihmisiä kuolee ja kuinka paljon sotaan kuluu rahaa.
Suomalainen kontakti
Koneen Säätiön rahoittamalla hankkeella on pitkät juuret. Sen koordinaattori on Ukrainassa ihmisoikeusavustajana EU-delegaatiossa syksystä 2021 sodan alkuun saakka työskennellyt Ida-Emilia Reini.
Hän tutustui Kiovassa Safi Hominiin, jonka kanssa hän kiersi kuvaamassa kiovalaisia lähiöitä.
– Turvallisuustilanteen heikettyä lähdin maasta, mutta jatkoimme viestittelyä, Reini kertoo.
Ajatus valokuvanäyttelystä syntyi viime vuonna.
– Vaikka suomalainen media on seurannut Ukrainan tilannetta ahkerasti, jättivät uutisotsikot lukijan kylmäksi. Uhrilukujen ja aselahjoitusten määrän tilalle halusimme inhimillisiä tarinoita. Tässä kohtaa projektiin mukaan liittyi myös Serhii (Varlamov).
Ensi vuonna hankkeessa on Reinin mukaan tarkoitus kuvata ympäristöaiheinen VR-installaatio, joka tulisi valmistuttuaan esille gallerioihin Suomessa, Ukrainassa ja muualla maailmassa.
Life goes on
Hankkeella on Koneen Säätiön vuoden rahoitus.
Suunnattu 17-29-vuotiaille ukrainalaisille taiteen tekijöille.
Tänä vuonna 5 valokuvanäyttelyä Suomessa (Helsinki, Tampere ja Pori), elokuvanäytöksiä ja paneelikeskusteluja Tampereella, Helsingissä, Pyhärannassa ja Turussa.
Julkaissut valokuvia ja nuorten tarinoita sisältävän kirjan, joka on vapaasti luettavissa: https://www.lifegoesonexhibition.com/fin/photobookfin
Tulevia näyttelyitä tammikuussa Liettuassa ja kesäkuussa Ukrainassa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.