Suomen eteläosissa viljakasvustot ovat myöhässä – Satakunnassa osa kasveista kärsi paikoin rankoista sateista

Etelä-Pohjanmaalla ja eteläisimmässä Suomessa viljakasvustojen kehitys on Pro Agrian mukaan 7–10 vuorokautta jälkijunassa verrattuna normaaliin. Muualla Suomessa tilanne on normaalilla tasolla.

Runsassateinen heinäkuu ja elokuun alku on vaikeuttanut viljojen hoitoa ja lisännyt tarvetta tautitorjunnalle. Satakunnassa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Pohjanmaalla osa kasveista, kuten peruna ja herne, on kärsinyt paikoin rankoista sateista.

Viljojen puinti käynnistyi siemennurmiviljelmillä jo heinäkuun puolivälissä. Etelä-Suomessa kevätviljoja päästään säästä riippuen puimaan viikon kuluessa ProAgrian tiedotteessa kerrotaan.

Kesän sääolosuhteet ovat vaikuttaneet myös viljakasvustojen jälkiversontaan, sillä kuivaa kesäkuuta seuranneet heinäkuun sateet lisäsivät jälkiversontaa kautta maan.

Hyvät tilat tavoittelevat puolta tusinaa tonnia

Leuto ja vähäluminen talvi aiheutti jonkin verran satomenetyksiä sekä marjojen että viljojen kohdalla. Pro Agrian palvelukehityksen ja kasvintuotannon johtavan asiantuntijan Sari Peltosen mukaan lumipeitteen puuttuminen altistaa kasvustot säiden armoille.

– Juuri viime talven ja kevään vaihtelevat säätilat ovat haitallisia kasvustoille, sillä ne kärsivät säiden sahaamisesta edestakaisin. Erityisesti kevät on kriittistä aikaa. Silloin saattaa tulla yöpakkasia ja jos kasvuston kasvu on jo alkanut, niin alkanut kasvu saattaa paleltua ja tuhoutua, Peltonen sanoo.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) heinäkuussa julkaistun satoarvion mukaan Suomen viljasadon kokonaismäärä on 3,3 miljardia kiloa. Määrä on 16 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Pro Agrian tilastoinnissa ja arvioissa tarkastellaan sadon määrää per hehtaari.

Viljojen satonäkymissä eniten vaihtelua on ohran kohdalla. Sadosta arvioidaan tulevan huono Uudellamaalla ja osissa Savoa, kun taas Keski-Pohjanmaalla ja Keski-Savossa sadon odotetaan olevan hyvä.

Kauran osalta sadosta odotetaan hyvää muun muassa Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Etelä-Karjalassa, mutta sato jäänee välttäväksi Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa sekä osissa Pohjois-Savoa.

– Kevätviljoista, kuten ohrasta ja kaurasta puhuttaessa, keskimääräinen sato on noin 3 500–4 500 kiloa hehtaarilta. Rukiissa lajikekehitys on ollut melko reipasta, joten senkin kohdalla puhutaan keskimäärin 4 500 kilosta per hehtaari. Toki, kun puhe on keskimääräisistä sadoista, niin taustalla vaikuttaa tilojen koko ja niiden keskimääräiset sadot. Hyvät, ammattimaiset tilat tavoittelevat 5 000–6 000 kiloa hehtaarilla, joten jos he jäävät neljään tuhanteen, niin se on selkeä menetys, Peltonen kertoo.

Uudemmat hybridiruislajikkeet tarjoavat Peltosen mukaan suuremman tuottopotentiaalin, eli ne tekevät enemmän ja isompia jyviä. Lisäksi lajikkeiden selviytymismahdollisuuksia talven yli on parannettu.

– Koska kyseessä on syysvilja, niiden pitää selvitä Suomen talvesta ja keväästä. Toinen keskeinen asia jalostuksessa on laon kestävyys, eli että kasvit pysyvät pystyssä pelloilla. Vanhat lajikkeet ovat olleet aika pitkäkortisia, joten jalostuksella on pyritty saamaan lyhytkortisempia lajikkeita, jotta kasvit pysyisivät paremmin pystyssä, Peltonen sanoo.

Tuholaiset ja sateet rokottaneet satoa

Satonäkymissä on suurta vaihtelua kasvien ja maanosien välillä. Esimerkiksi kuminan sato Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa on arvioiden mukaan tavallista heikompaa, sillä se kärsi sekä tuholaisista että talvivaurioista. Muualla maassa sadon arvellaan olevan keskimääräinen sekä määrältään että laadultaan.

Syysöljykasvien sadon arvioidaan olevan laadultaan ja määrältään tavallinen koko maassa, poikkeuksena Etelä-Suomen rannikkoalueet ja Satakunta, joissa sato näyttää hyvältä. Rapsi- ja rypsisadot ovat kuitenkin jäämässä huonoiksi tai välttäviksi, lukuun ottamatta Satakuntaa, Kainuuta ja osaa Keski-Suomea, joissa sadon arvioidaan olevan keskimääräinen.