Suomen kieli jäämässä englannin jalkoihin – suomi on 100 vuoden päästä enää harvojen osaama "kyökkikieli", ennustaa kielitieteilijä Janne Saarikivi

Kieli on paljon muutakin kuin puhetta. Se on ajatusten, sosiaalisten suhteiden muodostamisen, uneksimisen, taiteen ja kulttuurisen tiedon tuottamisen ja välittämisen väline, muistuttaa Janne Saarikivi. Kuva: Juha Sinisalo

Kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi ei säästele sanojaan, kun hän puhuu suomen kielen elinvoimaisuuden rapistumisesta. Mies on erityisen huolestunut yliopistojen kielipolitiikasta. Hän on tehnyt hiljattain selvityksen asiasta opetus- ja kulttuuriministeriöön.

– Esimerkiksi Aalto-yliopiston graduista tehdään jo 84 prosenttia englanniksi. Kyseessä on kuitenkin koulutuksen osa, ei tutkimustyö.

Isolla osalla ylioppilaista kansalliskielinen koulutus katkeaa kandidaatin ja maisterikoulutuksen välissä. Ilmiö on seurausta vuonna 2004 heränneestä halusta luoda yleiseurooppalainen tutkintorakenne.

–  Suomessakin on luovuttu ajatuksesta, jossa koko koulutus hankitaan suomen kielellä. Kaikki on tapahtunut ilman yhteiskunnallista keskustelua. Se on erittäin huolestuttavaa.

Saarikiven mukaan vielä olisi kykyä ja halua tuottaa graduja suomen kielellä, mutta mahdollisuutta ei usein enää ole.

– Yliopistot rekrytoivat kansainvälisesti, eivätkä uskalla vaatia kansainväliseltä henkilökunnalta siirtymistä suomen kielen käyttöön.

Yliopistomaailmassa kansalliskielen muuttamista englanniksi perustellaan usein kansainvälisyydellä. Saarikivi ei allekirjoita tätä näkemystä.

–  Taustalla on ennemminkin ideologinen ajatus kansainvälisyydestä kuin todellinen tietoon perustuva käsitys siitä.

Kaikilta ei vaadita kieliopintoja

Saarikivi tuo esiin myös toisen näkökulman suomen kielen pikkuhiljaiseen kuihtumiseen.

– Meillä vallitsee kielellinen kulttuuri, jossa katsotaan, että korkeasti koulutetuilta maahanmuuttajilta ja asiantuntijatyöhön tulevilta ei voida vaatia minkäänlaisia kieliopintoja.

Pahimmillaan suomen kielen asema voi näyttää siltä, että se jää 100 vuoden päästä ns. kyökkikieleksi. Hyvin toimeentuleva joukko puhuu englantia, ja työtä tekevien ryhmä puhuu enää suomea, kunnes kieli häviää, Saarikivi pohtii.

– Väestönvaihto on sanana hirvittävän huonossa maineessa, mutta kyllä meillä tapahtuu nyt kielellistä väestönvaihtoa.

– Todennäköisesti viimeiset suomen kieltä puhuvat ihmiset ovat Pohjois-Savon alueella asuvat pitsakuskit, joiden isovanhemmat asuvat Marokossa. Tuolloin aikaisempi suomenkielinen väestö asuu Espoossa ja puhuu pelkkää englantia.

Kieli on muutakin kuin puhetta

Toisin kuin luullaan, suomi ei ole pieni kieli. Saarikiven mukaan se on kansanomaista mytologiaa.

Todellisuudessa kielten kokoa on vaikea mitata. Kielen elinvoimasta ja koosta kertoo parhaiten se, kuinka paljon sillä tehdään kielityötä, ja kuinka paljon yhteiskunnan toiminnasta on kyseisen kielen alla. Kieli on siis paljon muutakin kuin puhetta. Se on muun muassa autojen käyttöohjeita, lakitekstejä, jogurttipurkkeja, kirjoja ja hallinnollisia dokumentteja.

– Jos verrataan esimerkiksi uiguurin ja suomen kieltä, huomataan, että uiguuria puhutaan kaksi kertaa enemmän kuin suomea. Uiguurin kielellä näitä edellä mainittuja dokumentteja ei ole kuitenkaan olemassa.

Maailmassa olevien kielten määrää on vaikea mitata absoluuttisesti. Yleisin käytetty määrä on noin 7 000– 8 000, joka lienee sekin Saarikiven mukaan alakanttiin laskettu.

– Osa kielistä on vielä jopa tuntemattomia.

Saarikiven mukaan maailmasta on viimeisen 150 vuoden aikana kadonnut noin 500 dokumentoitua kieltä. Kaiken kaikkiaan kielten määrä on ollut jo satojen vuosien ajan laskusuunnassa.

Mihin hävisi suomi lentokentältä?

Kieli ei ole pelkästään kommunikaation väline. Se on myös ajatusten, assosiaatioiden, sosiaalisten suhteiden muodostamisen, uneksimisen, taiteen ja kulttuurisen tiedon tuottamisen ja välittämisen väline.

Kieliä, joilla on maailmassa noin miljoona puhujaa, on vain 250. Suomi on puhujamäärältään sijalla 126. Kärkipaikkaa pitää englanti. Siitä huolimatta 80 prosenttia maailman väestöstä ei puhu englantia.

Suomessa kansainvälinen kieli on joka tapauksessa englanti. Sen alta väistyvät sekä suomi että ruotsi. Saarikiven mukaan asia näkyy mielenkiintoisella tavalla muun muassa Helsinki-Vantaan lentokentällä.

– Siellä kaikki kyltit, kuten saapuvat ja lähtevät lennot, rautatie tai ravintola, ovat ensin englanniksi. Alapuolella lukee pienemmällä töhryllä suomeksi. En ole nähnyt yhtään toista eurooppalaista lentoasemaa, jossa kyltitys olisi järjestetty niin, että kansalliskieli olisi pienemmällä kuin englannin kieli.

Saarikivi oli alustajana Uudenkaupungin Rauhan Symposiumissa.

Juttua päivitetty 29.8. klo 12:39 lisätty Uudenkaupungin Rauhan Symposium. 

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.