Suomessa on kaksi sammaliin erikoistunutta luontokartoittajaa - eurajokelainen Esa Hankonen on heistä toinen

Kun sammalet kiinnostavat alkua pidemmälle, on luuppi ehdoton työkalu. Tämä laji varmistuu sen avulla lettokynsisammaleksi, mikä kertoo metsänpohjan lähteisyydestä. Kuva: Jami Jokinen

Kaukana harmaan taivaan alla lepää pieni mutta nätti korpikuusikko. Vaikka tuuli tekee matkasta mutkaisen, löytävät pilvistä pirskahtelevat sadepisarat helposti tiensä oksiston läpi jo valmiiksi märkään sammalikkoon.

Vihreänkirjava matto hyllyy askelen alla pehmeänä kuin patja.

Nyt ollaan kirjaimellisesti asian päällä.

– On hyvä, että elokuussa on tullut sateita. Sammalet alkavat jo vähän muistuttaa itseään, sanoo luontokartoittaja Esa Hankonen.

Jossakin kuusenlatvojen takana vingahtaa vaeltava piekana ja tiheikön takana piipittää pyy, mutta Hankosen katse on luotu alaviistoon.

– Minulla on nisäkästausta, joten olen tottunut tuijottamaan maahan, hän nauraa viitaten nisäkäsharrastajan oleellisimpaan tietolähteeseen, jälkiin ja jätöksiin.

Nyt ei kuitenkaan syynätä sudenkakkaa, vaan sukelletaan sammalien saloihin. Hankonen suhtautuu itiökasviryhmään suorastaan hämmentävän intohimoisesti.

– Sammalet juttelevat minulle.

Parran alta pilkottaa hymy, mutta mies on tosissaan – ainakin vertauskuvallisesti.

JATKA JUTUN LUKEMISTA NÄKÖISLEHDEN PARISSA

Hanki itsellesi lukuoikeus tilaussivulta. Esimerkiksi 24 tunnin lukuoikeus maksaa vain kaksi euroa.

Mikäli olet jo Länsi-Suomen tilaaja, voit rekisteröityä digipalvelujen käyttäjäksi täällä.