Italialainen tv-toimittaja Nelson Bova seurasi Enrico Mazzonen kintereillä viikon ajan. Tuona aikana he ehtivät käydä' myös Mazzonen entisessä kotikaupungissa Raumalla. Nykyään taiteilija asuu Porissa.
Taiteilija Enrico Mazzonen moni Raumalla muistaa: hän oli se italialainen heppu, joka töpötteli lyijykynällä pitkää piirrostyötään ensin kansalaisopiston tiloissa, sitten linja-autoasemalla ja myöhemmin Sepän talolla. Lyijykyniä kului työskentelyyn useita satoja.
Korona-aikana taiteilijan reitti vei takaisin Italiaan, sinne matkasi myös liki satametrinen piirros, josta suurin osa valmistui Raumalla. Sittemmin Mazzone palasi takaisin Suomeen – jälleen työnsä mukanaan.
Teoksen vaiheet ovat olleet moninaiset: Raumalla se oli vettyä kesätulvassa, Italiassa teos putosi seinältä, repesi ja joutui korjattavaksi. Viime vuoden alkupuolella Kalevalaa ja italialaista kulttuurihistoriaa kommentoinut 97-metrinen piirrostyö Rubida oli esillä Turun Messukeskuksessa.
Taiteilijan tie dokumentoitu
Mazzone ei palannut Raumalle vaan asettui viime talvena Poriin. Raumalle taiteilijan toi tällä viikolla hänen Italian vieraansa, televisiotoimittaja Nelson Bova, joka teki jo toista seurantadokumenttia taiteilijasta Italian kansalliselle Rai-kanavalle. Ensimmäiset kaksi lyhytdokumenttia valmistuivat Italiassa.
Bovalle Pohjolan perukoille päätyneen taiteilijan tarina näyttäytyy jopa romanttisena.
– Minua kiinnosti se, miksi hänen piti matkustaa pois Italiasta tullakseen ymmärretyksi taiteilijana. Minulla on se käsitys, että Suomessa on herkkyyttä ymmärtää uusia taiteilijoita, Bova pohtii.
Bovaa kiehtoo myös Mazzonen tapa päätyä tekemään kaiken vaikeimman kautta.
– Olisi paljon helpompaa tehdä pieniä teoksia valtavien paperirullapiirrosten sijaan.
Häntä kiinnostivat myös taiteilijan valinnat: hän lähti kotimaastaan Suomeen tekemään taidetta ja jäi maahan.
– Oli rohkeaa tehdä se kaikki yksin.
Mediasuhteet hallussa
Mazzone on saanut paljon medianäkyvyyttä niin Suomessa kuin Italiassa. Hän nauraa, ettei kuitenkaan ole mikään Måneskin Damiano Davidin kaltainen tähti.
– Huomiosta huolimatta pyrin pitämään jalat maassa, mutta pään pilvissä. En kuvittele olevani suuri artisti, ja ehkä olen taiteilijaa enemmän sosiologi, hän miettii.
On Mazzone tosin ollut ahkerakin: piirrostöitä on ollut esillä lukuisissa kunnissa eri puolilla Suomea, parhaillaan muun muassa Porissa, Valkeakoskella ja Virroilla.
Lyhytdokumentteja Mazzone pitää hyvänä tapana tarkastella omaa taiteilijan reittiään. Televisiodokumentit ovat hänen mukaan myös hyvä lisä taiteilijan portfoliossa.
Rauma Liisan kaninkolo
Rauma on säilynyt tärkeänä paikkana Mazzonelle. Bovan kanssa hän kierteli alkuviikolla tuttuja paikkoja Vanhassa Raumassa ja tapasi ihmisiä. Parivaljakko kävi myös uimassa ja saunomassa Rauman Lapissa.
– Tällä kaupungilla on ollut suuri merkitys omalle taiteilijapolulleni. Se antoi työkaluja ajatella isommin. Täällä opin myös itsestäni asioita, joita en tiennyt olevan olemassakaan, Mazzone pohtii.
Toki aikaan Raumalla liittyi myös vaikeuksia.
– Pelkkää auringonpaistetta elämä ei ollut, ja olin usein yksinäinen.
Erityisen suuren vaikutuksen Mazzoneen teki paikallinen luonto: meri, rantasaunat, kalliot ja suomalainen metsä. Raumaa hän vertaa Liisa Ihmemaassa -tarinan kaninkoloon.
– Yhteen paikkaan meneminen merkitsi aina uusien paikkojen löytymistä.
Mielessä Pohjois-Suomi
Mazzone saapui Raumalle vuonna 2015 Raumaras-residenssitaiteilijana, mutta päätti jäädä kaupunkiin. Rubida-piirrostaan varten taiteilija sai massiivisen kartonkirullan UPM:ltä.
Hän sanoo olevansa paljosta kiitollinen Raumalle ja raumalaisille.
– Porissakin minut on otettu hyvin vastaan, mutta en siellä ole kokenut samanlaista aitouden tunnetta kuin täällä.
Hän on päättänyt jäädä Suomeen, mutta ei välttämättä karhukaupunkiin. Suunnitelmissa on muuttaa parin vuoden sisällä Ouluun.
Ammattilaisen uralla
Siitä kun introvertti taiteilija vuonna 2015 saapui Raumalle ja esitteli pääkirjaston perukoilla ujosti piirroksiaan, on nyt kahdeksan vuotta. Introvertti Mazzone sanoo olevansa edelleen, mutta saaneensa vuosien aikana rutkasti lisää päättäväisyyttä ja uskoa itseensä taiteilijana.
– Olen kehittynyt taiteessani ja kasvanut taiteilijana ja voin nyt sanoa olevani ammattilainen.
Hän iloitsee siitä, että on saanut nyt myös taiteeseen liittyviä työtehtäviä: hän on vetänyt koululaisille taidetyöpajoja ja vieraillut luennoitsijana seminaareissa.
– Olen jopa onnistunut myymään joitain teoksiani. Vieläkään en tee bisnestä, mutta hinnat ovat kuitenkin olleet melko hyviä. Nyt olen aloittanut myös vesivärimaalausten tekemisen.
Voikin sanoa, että Suomi teki Mazzonesta taiteilijan. Italiaa hän kuvaa hyväksi perustaksi.
– Suomi on antanut mahdollisuuden ja tilaisuuden ja taiteilijan vapauden, niin taiteen välineiden kuin aihevalintojen ja sananvapaudenkin suhteen.
Mazzonella on studio porilaisen kauppakeskus Iso-Karhun alakerrassa, jossa työn alla on toinen megapaperirullaprojekti, tällä kertaa mustalle paperille. Sen aihepiiri liikkuu Ilmestyskirjassa.
Huhtikuussa Mazzonen teoksia on tulossa esille myös Italiaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.