Mitä voi kertoa ihmisestä, jolla on takanaan 60 vuoden mittainen ura artistina? Ihmisestä, josta on tehty lukemattomia haastatteluja ja kirjoitettu monta kirjaa – viides on tulossa ulos ensi syksynä – ja jonka elämää on reposteltu vuosikymmenet mediassa.
Ainakaan tässä jutussa ei puhuta mitään Dannyn naisista, ei Armista, Helmistä saati sitten Erikasta.
Tämä juttu pohjautuu Dannyn kanssa eräänä kesäisenä päivänä käytyyn keskustelutuokioon, jonka aiheena oli suku, Rauma, elämä ja musiikki.
Suvun sydän
Näin mittumaarin tienoolla Ilkka ”Danny” Lipsasen kesäparatiisi Suvi-Lahti on parhaimmillaan ja piha kylpee kukkasissa.
Musiikkineuvos sanoo tykkäävänsä pihanlaitosta. Tontilta on suora näkymä Karvatin saareen, ja rannassa on vene, jolla pääsee näppärästi Raumanmeren aalloille.
Merimaisema on Dannyllekin tärkeä elementti.– Se on oleellinen osa suomalaista mielenmaisemaa, meri tai järvi.
Suvi-Lahdella on oma paikkansa musiikkineuvoksen elämässä. Kesäpaikka rakennuksineen on kiinteä osa Lipsasen suvun historiaa, ja viereisillä tonteilla kesäänsä viettävät Dannyn serkut.
– Sitä taustaa vasten tämä paikka on hyvin läheinen ja merkityksellinen. Koko mun suvun historiallinen tarina on täällä.Suvi-Lahteen maailmalle levinnyt suku kokoontuu kesällä, jolloin siellä vietetään muun muassa vanhemman pojan 50-vuotis-synttäreitä.
– Paikka on aina toiminut tantereena ihmisten tapaamiselle. Tänne saapuu myös linnanrouva, ex-vaimoni Ruotsista, siellä asuva toinen poikani, velipoika Teksasista sekä Sveitsissä asuva tyttäreni.
Suku on selvästi tärkeä Dannylle. Huvilan seinällä on hänen kokoamansa sukupuu isovanhemmista lapsenlapsiin. Dannyn puheessa korostuu etenkin isoäiti, kauppaneuvoksetar Impi Lipsanen, joka pyöritti Vanhalahden kartanoa vuosikymmenten ajan. Hän on Dannylle ihminen, jota tämä sanoo arvostavansa yli muiden.
– Kunnioitan kovasti oman sukuni toimintaa sekä ihmisinä että yrittäjinä.Isoisällä, tukkukauppias August Lipsasella oli näillä rannoilla aikoinaan muhkea maaomaisuus: 26 saarta ja yli 400 hehtaaria maata.
– Isoisä jakoi lapsilleen rantatontteja, ja siksi meitä jälkeläisiä on jonossa tässä rannassa.Suvi-Lahden Danny lunasti itselleen isänsä kuoltua 1970-luvun lopulla.
Rakas Rauma
Ennen kesää Danny on käynyt kesäpaikassaan vain kerran päiväreissulla. Talvella Suvi-Lahteen ei enää tule lähdettyä.Rauma on musiikinneuvokselle ”mitä rakkain paikka”. Lukonkin vaiheita hän sanoo seuranneensa Teppo Rastion ajoista ja ensimmäisestä mestaruudesta saakka.
– Kyllä minut täällä tunnetaan, ja ystäviä on ehtinyt vuosikymmenten aikana kertyä. Ihmiset ovat Raumalla ystävällisiä ja luotettavia.
Danny on seurannut sivusta myös Rauman elämää erityisesti ystävänsä Riku Räsäsen tekemisten kautta. Rikun kanssa on suunnitteilla tälle vuodelle myös yhteinen projekti Raumalla, mutta sitä hän ei tässä vaiheessa vielä paljasta.
Danny ja Riku ovat haastattelua edeltävänä iltana käyneet kartsalla. Danny harmittelee tyhjien liikehuoneistojen määrää kaupungissa.
– Surukseni olen huomannut, että koronan tai jonkun muun syyn takia moni on joutunut vetäytymään yrittäjyydestä.
Lempipaikka Raumalla muuten – jos ei oteta lukuun omaa rantaa – on Santun grilli. Sieltä kuulemma saa parhaat piirakat.– Minä, jos kuka sen tiedän, sillä olen matkustanut paljon.
Elämän iltapuolen ajatuksia
Musiikinneuvokselle tulee syksyllä mittariin 80 vuotta. Siinä iässä ympäriltä on jo poistunut monia ystäviä, sukulaisia ja tuttavia. Elämäänsä hän ei itse enää suunnittele kovin pitkälle ja sanoo tekevänsä asioita, jos luoja niin suo.
– On valtava lahja, kun on saanut elää 80 vuotta, kollegoista suurin osa on lähtenyt ajat sitten.
Hän on juuri ennen haastattelua saanut puhelinsoiton: Ilkka Lähteenmäki (Kivikasvojen Ilkka Hemming) on kuollut, samanikäisenä kuin hän itse nyt on.
Dannyn ja Kivikasvojen yhteistyö juontaa juurensa kauas, aina vuoteen 1964 reserviupseerikoulun kurssijuhlaan, jossa Danny ja vasta perustettu ryhmä tekivät yhteistä ohjelmaa.
Keikka oli viihdekvartetti Kivikasvojen ensimmäinen.
– Surullista. Ei tässä saatana tiiä, milloin on pakko lähteä. Meidän piti toukokuussa järjestää luokkakokous vuoden 1962 ylioppilasluokalle, mutta yli puolet on jo kuolleita ja kolme makaa sairaalassa liikuntakyvyttömänä. Pidetään se ehkä syksyllä, jos meitä vielä joku on olemassa.
Elämänusko kantaa
Danny uskoo, että jos käy niin, että pitää lähteä yllättäen, kuten Ilkka Hemmingin, elämänasenne ainakin on kunnossa. Sen hän uskoo jopa pidentäneen ikää.
– Kyllä mulla jonkunlainen käsitys on siitä, että ihminen auttaa itseään juuri sillä tavalla. Jos jotain tässä maailmassa on oppinut niin sen, että elämänasenne ja ajattelu tulisi olla olla myönteistä, ei saisi olla katkera muita ihmisiä tai elinympäristöään kohtaan, vaikka ei se aina ole niin helppoa, hän huokaa.
Esiintyvän taiteilijan kompastuskivi on usein riittämättömyyden tunne. Danny kertoo muusikkojen elinpituudesta Englannissa ja Australiassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan heidän elinikänsä oli muita kymmenen vuotta lyhyempi.
– Syy on juuri riittämättömyyden tunne maailmassa, jossa nuoria jumaloidaan, ja kun vanhenet, oivallat, ettet ole enää niin suosittu. Siitä syntyy se katkeruus ja itsesyytökset. Se tappaa.
Lauluja sydämestä
Dannylle on kuitenkin tässä mielessä käynyt hyvin. Syksyllä on luvassa juhlakonserttikierros, ja uusi albumi, Kunnioittaen, Danny ilmestyi vasta puoli vuotta sitten. Se äänitettiin viime kesänä Rauman huvilalla.
– Seitsemän laulua kahdessa päivässä, hän muistelee.– Janne Rintalan – joka muuten on aikansa paras kirjoittaja ja terävin aivo – kanssa istuimme tässä huoneessa ja keskustelimme elämästä ja sen eri ilmiöstä.
Pelkistetty, riisuttu omaelämäkerrallinen albumi toi uuden näkökulman artistin tuotantoon.
– Nyt ei tehty mitään huuhaata, vaan tarinoita todellisesta elämästä. Se oli minulle myös keino purkaa aggressioita ja surutyötä, sellaista itsensä rakentamista ja muille ihmisille ymmärrettäväksi tekemistä. Ajattelen, että ehkä joku muukin voi saada näistä kappaleista jotain hyvää itselleen, hän sanoo.
Samanlaista tunnetta hän sanoo kokeneensa kun Pirjo Kemppinen kirjoitti hänestä viime syksynä ilmestyneen Tuntematon Danny -kirjan.
– Myös se oli suru- ja itseaukaisemistyötä, jossa kävin läpi molempien vanhempieni reitit. Erinomainen terapeuttinen työ, joka hahmotti lapsuuttani ketään syyttämättä.
Paluu lapsuusmuistoihin
Kunnioittaen Danny -albumin kappaleiden tarinoissa palataan ajassa taaksepäin, aina lapsuuteen saakka. Viimeisen virran rannalla kerii auki traumaattista isä-suhdetta. Vanhempien erottua isä katosi ensin Brasiliaan ja takaisin tultuaan muutti lapsilleen kertomatta Raumalle.
– Sanoin Jannelle, että tehdäänkö sellainen laulu, että odottaako perheensä hylännyt isä edes siellä viimeisellä rannalla.
Isä-suhde ja lapsuuden kokemukset koskettavat Dannya yhä, ja laulussa kerrotaan isän ja pojan kohtaamisesta huvipuistossa, jolloin isä katsoo päin, mutta ei tervehdi poikaansa. Laulussa myös puhutaan pojista, jotka rakastavat isiään kuin merimiehet tähtiään.
Liian aikuinen -kappale on omistettu tyttären pojalle Teolle.
– Se on Lipsasen isoisän ohjeet seitsemänvuotiaalle lapsenlapselle, vaari myhäilee.
Levyltä löytyy myös Erikalle tehty Laululintunen ja Armille omistettu Sydän sanoo ei, joka sanoittaa ne ristiriitaiset tunteet, joita vuosikymmenten takainen rakkaus Armiin ja sisäinen kamppailu perheen ja rakkauden välillä sai aikaan.
– Laulu kunnioittaa Armia, Danny painottaa.
Syksyn rutistus
Musiikkineuvoksen kesä on rauhoitettu, sillä syksyllä rytisee.
– Myynnin pojat sanoivat, että kesä säästetään Dannyä, ja laitetaan se sitten syksyllä töihin.
Syksyksi on buukattu juhlarundi, usean paikkakunnan sisältävä turnee, joka päättyy joulukuussa Helsingin jäähalliin. Sen jälkeen Danny aikoo painua ystävänsä Riku kanssa Thaimaahan.
Yli kolmenkymmenen konsertin ”kunniakierros” ei sinänsä ole paljon artistille, joka kiivaimpina aikoinaan teki 220 keikkaa vuodessa.
– Jumalauta, kenen terveys tuollaista kestää. Rasittavuudessaan se kyllä on vertaansa vailla, enkä tiedä montaa kahdeksankymppistä, joka lähtisi tuollaiselle itsetapporundille, artisti puuskahtaa.
Hänkään ei voi etukäteen tietää, kuinka käy, jaksaako ja kestääkö.
Mutta kiertueelle Danny lähtee, ”koska pojat pyysivät tulla vielä kerran lykkäämään”.Toisaalta Dannyllä ei tunnu vielä olevan halua irtautua keikkaelämästä.
Asiaan on hänen mukaansa kaksi näkökulmaa. Joku ei halua esiintyä enää ikäännyttyään, toinen jatkaa kiitollisuudesta ja halusta olla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Siksi hän on nimennyt syksyn kiertueensa kiitoskiertueeksi.
– Olen siitä onnellisessa asemassa, että ohjelmatoimisto haluaa tuottaa kiertueen. Mun elämäni hienous on ollut se, että olen saanut tehdä 60 vuotta töitä Suomen parhaimpien voimien, sanoittajien ja säveltäjien kanssa, sellaisten kuin Lasse Mårtensson, Pertsa Reponen ja nyt Janne Rintala. Se on ollut mulle taiteilijana valtava etu, ja ajattelen niin, että koska he ovat tehneet minulle musiikkia, he ovat myös halunneet, että esitän sitä, Danny miettii.
Musiikkineuvos Ilkka ”Danny” Lipsanen
Täyttää 80 vuotta 24.9.
Tehnyt musiikkia jo seitsemällä vuosikymmenellä.
Ensimmäinen levytys ”East Virginia” oli The Islandersin kanssa Scandia-Musiikille keväällä 1964. Uusin, ”kunnioittaen Danny” ilmestyi viime syksynä.
Tehnyt musiikkia mm. Lasse Mårtenssonin, Juha Vainion, Jaakko Salon, Kari Kuuvan, Veikko Samulin, Pertsa Reposen, Jukka Kuoppamäen, Vexi Salmen, Kassu Halosen, Esa Niemisen kanssa.
Suurimpia hittejä mm. ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Kesäkatu”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Seitsemän kertaa seitsemän”, Tuuliviiri”, Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä”, ”Amarillo”,” Tämä taivas, tämä maa” sekä uusimmat hitit ”Don Juan” ja ”7300 päivää”.
Tulossa syksyllä Antti Heikkisen kirjoittama auktorisoitu elämäkerta.
Pirjo Kemppisen kirjoittama Tuntematon Danny ilmestyi viime vuonna.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.