Synkkä luku sotahistoriassa – Kari Kallosen uutuuskirja Partisaanisota selvittää vaietun tosiasian: partisaanijoukoissa oli myös suomalaisia

Kari kallosen kirjan aiheella on linkki myös Raumalle, sillä Rauman vanhalla hautausmaalla lepää raumalainen merimies Ilmari Fagerström. Hän kaatui suojatessaan komppanianpäällikköään Lauri Törniä suomalaisjoukkojen hyökätessä partisaanitukikohtaan maaliskuussa 1943 Kuva: Juha Sinisalo

Savukosken laidalla sijaitseva Seitajärven kylä heinäkuussa 1944.

”Lapset auttoivat toisiaan ja hevonenkin pakotettiin eteenpäin. Sen upottua kylkiään myöten suohon, partisaanit ampuivat eläimen”. Raskas marssi päättyi korpimetsään, jonne päättyi myös pienen kylän siviiliväestön, 11 naisen ja lapsen elämä. Surmatut löytyivät osittain alastomina makaamasta kylän läheiseltä metsäaukiolta.

Suomalaissotilaiden saapuessa paikalle sammaleiden peittämänä makaa vatsallaan pieni Mirja-tyttö, joka kuin ihmeen kaupalla oli ainoana yhä elossa.

Iskuja siviilikohteisiin

Kari Kallosen Partisaanisota avaa suomalaisen sotahistorian kipukohtaa, siviiliuhreja.

– Partisaanien tekemiä iskuja on aiemmin käsitelty uhrien näkökulmasta, nyt näkökulma on toisiaan vastaan sotivat suomalaiset, sillä partisaanijoukoissa oli myös suomalaisia, sanoo Kallonen.

Partisaanisota-tietokirja on selvittänyt NKVD:n eli Neuvostoliiton sisäministeriön kouluttamissa partisaaniosastoissa taistelleiden yli 150 suomalaisen partisaanin henkilöllisyyden. Kallonen korostaa, että kirja ei ole akateeminen tutkimus, vaan tutkivaa journalismia.

Jatkosodan vuosina 1941–1944 Seitajärven kaltaiset suomalaiset syrjäiset rajakylät joutuivat lukuisia kertoja Neuvostoliiton partisaaniosastojen hyökkäysten kohteeksi. Partisaanit raportoivat tuhonneensa kymmeniä varuskuntia ja tuhansia sotilaita, mutta todellisuudessa surmansa sai pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia.

– Kun johonkin piti iskeä, siviilit olivat helppoja uhreja.

Jatkosodan Siviiliveteraanit ry:n kokoamien rekistereiden mukaan partisaanien siviiliuhreiksi joutui noin 180 henkilöä.

Keitä he olivat?

Suomea puhuvat partisaanit ovat Kallosen mukaan olleet mysteeri kautta vuosikymmenten. Erityisesti Pohjois-Suomessa on kiistelty, olivatko partisaanien joukoissa suomea puhuneet henkilöt suomalaisia, ja oliko hyökkääjiä opastamassa jopa entisiä oman kylän miehiä.

– Aikalaiskertomusten mukaan joukoissa oli henkilöitä, jotka puhuivat selvää suomea ja käskyttivät hyökkäyksissä partisaaneja ampumaan myös lapsia.

Toisaalta suomea puhuvien joukossa oli myös niitä, jota eivät halunneet tehdä lapsille mitään.

– Nimilistan julkaisemisesta huolimatta emme väitä kenenkään tietyn suomalaisen olevan ampuja, Kallonen tarkentaa.

Kallosen mukaan pohjoisessa on aina tiedetty, keitä esimerkiksi olivat ne pohjoisen korpikommunistit, jotka 1920–30-luvuilla loikkasivat Neuvostoliittoon työväen paratiisia tekemään. Rajaa ylitettiin syrjäseuduilla puoleen ja toiseen ilman passia.

Partisaaneissa taistelleiden suomalaisten joukko koostui entisistä punakaartilaisista ja heidän jälkeläisistään sekä myöhemmin Neuvostoliittoon loikanneista. Sisällissodan takia Suomesta loikkasi yli 10 000 suomalaista.

– Sen jälkeen menijöiden joukko hiipui.

Uusi aalto tapahtui 1920–30 -luvuilla, jolloin erityisesti Pohjois-Suomesta loikattiin Venäjälle. Tuolloin myös amerikansuomalaiset siirtolaiset muuttivat maahan ihanneyhteiskuntaa rakentamaan.

Partisaaneiksi vankejakin

– Partisaaneiksi värvättiin myös vankeja, kuten tänä päivänä Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa.

Kallonen on miettinyt, miksi suomalaisia päätyi taistelemaan Neuvostoliiton joukkoihin.

– Osa varmasti ajatteli, että hävityn vallankumousyrityksen jälkeen tullaan uudelleen puna-armeijan kanssa. Eihän sisällissodasta ollut kuin hieman yli 20 vuotta.

Kallonen kertoo halunneensa taustoittaa tapahtumia, siksi Partisaanisota alkaa sisällissodasta ja sitä edeltävistä tapahtumista.

Tarkkaa selvitystyötä

Kirjan lähteenä on käytetty Petroskoissa sijaitsevan Karjalan kansallisarkiston dokumentteja. Suuri apu selvitysyössä oli myös Suomen kansallisarkiston käynnissä oleva tutkimus Suomalaiset Venäjällä 1917–1964.

Asiantuntijana ja toisena kirjoittajana kirjassa on sodankyläläinen journalisti ja kirjailija Tuure Neitola, joka kirjan tiedotteessa uskoo suomalaispartisaanien todellisen luvun olevan paljon suurempi. Neitola kävi listat läpi käsin.

Selvitystyötä vaikeutti Kallosen mukaan se, että moni suomalainen oli venäläistänyt nimensä. Nimien joukossa oli myös paljon valenimiä.

– Kansallisuudessa on luonnollisesti myös tulkinnanvaraa riippuen siitä, kummalta puolen Karjalaa henkilöt olivat, Kallonen sanoo.

Suomalaisilla iso rooli

Karjalan rintaman partisaanien kokonaismäärä oli yli 5 000 henkeä. Suomalaisilla oli suuri rooli: yksi pääosastoista nimettiin suomalaisen punaupseerin Toivo Antikaisen mukaan. Suomalaisia toimi myös johtotehtävissä, merkittävimmät henkilöt olivat Taistelulippu-partisaaniosastoa komentanut punakaartilainen ja punaupseeri Bruno Lahti sekä taistelutehtävissä vuoden 1941 lopulla kadonnut Toivo Suotaila, jolla oli myös omaa nimeään kantanut ryhmä.

Löydettyään Suotailan nimen, Kallonen löysi hänestä punakaartilaisena otetun kuvan. Myöhemmin Suotailasta tuli punaupseeri.

Partisaaniesikunnassa työskenteli tiedustelupäällikkönä ja vankien kuulustelijana Jorma Kukkonen.

Kirjan aiheella on linkki myös Raumalle, sillä Rauman vanhalla hautausmaalla lepää raumalainen merimies Ilmari Fagerström. Hän kaatui suojatessaan komppanianpäällikköään Lauri Törniä suomalaisjoukkojen hyökätessä partisaanitukikohtaan maaliskuussa 1943.

Toinenkin henkilö Rauman seudulta liittyy kyseiseen hyökkäykseen. Tukikohdassa oli eurajokelaislähtöisen entisen punakaartilaisen ja sittemmin punaupseerin Valter Vallin kouluttamat joukot.

Suomalaisten merkityksestä partisaaneissa kertoo Kallosen mukaan Petroskoissa sijaitseva partisaanimuistomerkki, jossa on suomalaisen partisaaniradisti Sylvi Paason kasvot.

Rikos ei jättänyt rauhaan

Yksi Seitajärven kylän uhrit löytäneistä suomalaissotilaista oli luutnantti Olavi Alakulppi, jonka kuva on Partisaanisota-kirjan kannessa.

– Seitajärvi oli siitä poikkeuksellinen, että paikan päällä ymmärrettiin, että tapauksesta pitää saada todisteita. Niinpä paikalle kutsuttiin lääkäri Ruotsista, tosin vasta parin päivän kuluttua.

Seitajärven tapahtumat eivät koskaan jättäneet Alakulppia rauhaan.

– Tapahtunut järkytti häntä suuresti ja kun hän myöhemmin muutti Yhdysvaltoihin ja toimi siellä armeijassa, hän yritti saada YK:n komissiota tutkimaan Seitajärven sotarikoksia, Kallonen kertoo.

Se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä Neuvostoliiton YK-lähettiläs oli epäillyt, oliko Alakulppi edes koskaan ollut Suomen armeijassa ja suomalainen kollega puolestaan oli vaiennut.

Rikosta on sittemmin tutkittu, sillä Kallonen kertoo Keskusrikospoliisin aloittaneet tutkinnan joukkosurmasta 1990-luvun lopulla.

– Venäjältä ei kuitenkaan saatu apua tutkinnassa, sillä tapahtunut ei ollut rikos maan lakien mukaan.

Tilitys tekemättä

Venäjällä partisaanit ovat edelleen sotasankareita, ja maassa ei koskaan ole tuomittu ketään sotarikoksista. Keskusrikospoliisin jo yli 20 vuotta sitten aloittama tutkinta on Kallosen mukaan edelleen auki mutta pysähtynyt, koska Venäjä ei suostu tekemään yhteistyötä.

Venäjä ei Kallosen mukaan olekaan tehnyt tiliään menneisyytensä kanssa samalla tavalla kuin Saksa ja Suomi. Toisin kuin Hitler, Stalin on suurmies, jonka kannatus on noussut ja jonka jalanjäljissä Putinkin kulkee.

– Tosin ei Suomikaan ole ihan niin tehnyt partisaanien kohdalla. Historian tulee pohjautua rehellisyyteen ja tasapuolisuuteen, Kallonen korostaa.

Ikävän ajankohtaisen – vaikka jatkosodan tapahtumista on jo 80 vuotta – Kallosen mukaan Partisaanisodasta tekee juuri Venäjän toiminta: hyökkäys Ukrainaan ja teloitetut siviilit.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.