Syyrian sota ja sen aiheuttama humanitaarinen kriisi on ollut Suomessakin uutisotsikoissa useiden vuosien ajan, ja vuoden 2015 pakolaisaalto ravisutti koko Eurooppaa.
Uutiskuvien ohella sota synnytti myös elokuvia, joissa syyrialaiset käsittelevät sodan vaikutuksia tavallisen ihmisen näkökulmasta.
Raumalla vierailevan syyrialaisen elokuvantekijä Somar Jbawin leikkaamat elokuvat ovat syntyneet vuonna 2015. Sota ei suinkaan tyrehdyttänyt elokuvien tekemistä, päinvastoin.
– Nuoret syyrialaiset elokuvantekijät, jotka pysyivät Damaskoksessa, halusivat tehdä elokuvia, jotka todella heijastasivat heidän oman maansa tapahtumia ja sodan luonnetta, ja halusivat kertoa siitä koko maailmalle.
Itsekin Damaskokseen jäänyt Jbawi kehitti nuorelle elokuvapolvelle Mors-nimisen alustan, joka toimii linkkinä pakolaisten ja heidän nykyisten isäntämaidensa välillä.
Nimi tulee englanninkielisistä sanoista movies on rails, joka viittaa vuoden 2015 pakolaisaaltoon ja ihmisten kulkureitteihin, jotka seurasivat rautatiekiskoja Euroopassa.
Inhimillinen kriisi lähietäisyydeltä
Morsin Tämä on Damaskus -sarjasta nähdään Raumalla ensi viikolla lyhytelokuvia sekä yksi pitkä elokuva, joita on jo esitetty useilla keskieurooppalaisilla festivaaleilla. Kaikki elokuvat sijoittuvat Syyrian pääkaupunkiin Damaskokseen, jonka vanha osa säästyi sodalta, mutta esikaupunkialueet tuhoutuivat paikoitellen hieman.
Elokuvat todentavat Jbawin mukaan maan kriisiä lähietäisyydeltä ja heijastelevat suoraan sitä, mitä oikeasti tapahtui. Sota ja sen mielettömyys on halitseva näkökulma, osin tosin epäsuorasti, hän sanoo.
Damaskoksen kaupunki ei ole vain elokuvien miljöö, vaan päähenkilö.
– Elokuvissa ei ole tähtiä tai sankareita tai sankari on itse kaupunki, ja elokuvien henkilöt ovat kaupungin peili.
Tämä tulee esille erityisesti elokuvassa Four O´clock at Paradise, jossa seitsemän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa yhden päivän aikana. Kaupunkia Jbawi kuvailee elokuvassa sekä elämän että kuoleman tarinoiden paikaksi.
- Ihmiset ovat rikkinäisiä tai hukassa. Sodan aikana, kun tavat, ideologiat ja isänmaa murtuivat, muuta paikaa paeta ei enää ollut kuin oma sisäinen maailma.
Jbawi on kokenut, ett'ä maasta paenneilta ihmisiltäkin jäi Damaskokseen ja Syyriaan paljon.
- Kaipuu ja koti-ikävä on seuranneet heitä.
Four 0´Clock at Paradise esitetään Iso-Hannussa keskiviikkona.
Aina on myös toivoa
Elokuvien tarinat pohjautuvat todellisiin tapahtumiin. Lyhytelokuva Jacket kertoo nuoresta miehestä, joka elämä luhistuu, kun vaimo hukkuu yrittäessään lähteä maasta.
Checkpoint kuvaa lasten tapaa ajatella ja ymmärtää sotaa. Adamissa lapset löytävät ilon ja toivon huolimatta ympäröivästä todellisuudesta.
Yhtä tärkeää kuin kertoa sodan aiheuttamasta tuskasta, on Jbawin mukaan välittää, että ihmiset elävät ja heidän elämässään myös hyviä hetkiä, ilon ja onnen tunteita.
Elokuvat ovat hänen mukaansa myös tapa lisätä kulttuurien tuntemusta ja edistää länsimaalaisten ihmisten ymmärrystä pakolaisten taustoista.
- Joku ihmetteli eräässä näytöksessä elokuvan suutelevaa paria ja kysyi onko meillä normaalia tehdä näin? Media ei aina kerro kaikkea, ei Syyria ole konservatiivinen valtio.
Leikkaaja ohjaa katseen suuntaa
Elokuvan leikkaamista Somar Jbawi kutsuu toiseksi ohjaukseksi. Leikkaajalla on hänen mukaansa valta ohjata sitä, mitä ihminen elokuvassa näkee: viipyilevällä kerronnalla luodaan tunnelmaa, nopeilla leikkauksilla jännitettä.
Aina kaikkea ei kerrota ilmiselvästi, leikkaajan tehtävä onkin Jbawin löytää epäsuoria tapoja sanoman perille viemiseen.
Jääminen oli valinta
Pakolaisaalto vei suurimman osan elokuvantekijä Somar Jbawin ystävistä ja kollegoista ulkomaille.
- Ennen vuotta 2011 olin kuin kuka tahansa syyrialainen elokuva-alan ammattilainen, halusin kehittyä urallani ja tavoitella kenties oscareita. Kun tuli sota, kaikki muuttui. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä tai jäädä.
Jbawi päätti pysyä kotikaupungissaan Damaskoksessa. Hän sanoo ymmärtävänsä niitä, kun pakenivat, mutta koki itse tärkeämmäksi jäädä.
- Ajattelin, että kaikkien ei tarvitse lähteä maasta sen synkimpänä hetkenä. Jokaisen lähtijän tilanne oli tietenkin erilainen, itse en voinut kuvitella vaeltavani jonkun muun kaupungin katuja kuin Damaskoksen. Lähteminen olisi vaatinut rohkeutta, ehkä minulla ei ollut sitä. Uskon myös siihen että minulla on jokin rooli Syyriassa, kuten myös Euroopassa, joten vierailen usein.
Nyt tilanne maassa on rauhoittunut, mutta tunnelma on Jbawin mukaan silti yhä jännittynyt.
- Ihmiset yrittävät elää normaalia elämää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.