Täällä raumalaiset ja porilaiset elävät sulassa sovussa – "Isolla kirkolla" unohtuu maakunnan sisäinen nahistelu

Keskeltä Helsingin ydinkeskustaa löytyy satakuntalaisten ja satakuntalaishenkisten opiskelijoiden oma yhteisö, jossa kotipaikalla ei ole merkitystä.

Raumalainen Jaakko Pasanen on Satakuntatalon asukas jo toisessa polvessa. Myös hänen äitinsä on asunut talossa. Pasasen mukaan talossa vallitsee hyvä henki ja kaikki otetaan mukaan porukkaan.

Satakuntalaisten opiskelijoiden oma yhteisöllinen olohuone, johon jokainen voi astua ja siellä autetaan. Siltä kuulostaa ulkopuolisen silmin Helsingin Kampissa sijaitseva Satakuntatalo.

Eikä talossa asuakseen tarvitse olla nykyään edes satakuntalainen, riittää että on "satakuntahenkinen" ja omaa yhteisöllisen asenteen.

Raumalainen Jaakko Pasanen, 23, on talon asukas jo toisessa polvessa. Hänen äitinsä asui siellä 80-luvulla ja siskokin joitain vuosia sitten.

– Tänne oli hyvä ja turvallinen muuttaa. Kaikki otetaan mukaan ja täällä myös pidetään huolta toisista, Pasanen sanoo.

Uudet, upeat tilat

Satakuntatalon rakensi opiskelijajoukko sotien jälkeisinä pulavuosina 1950–52. Talon omistaa Satalinnan Säätiö, mutta sitä käyttää toimipaikkanaan ja opiskelija-asuntolana Satakuntalainen Osakunta.

Opiskelijajärjestön juuret ulottuvat kuitenkin paljon talon historiaa pidemmälle, aina vuoteen 1654.

Pasanen muutti Satakuntataloon viime syksynä lähdettyään opiskelemaan Helsinkiin oikeustieteitä.

Viime syksyksi valmistuneen Satakuntatalon peruskorjauksen yhteydessä kaikki asunnot ja yhteiset tilat peruskorjattiin. Pasanen, kuten muutkin uudet ja vanhat opiskelijat, pääsivät muuttamaan juuri remontoituihin tiloihin.

Talon peruskorjaus toteutettiin Kuntarahoituksen yhteiskunnallisella rahoituksella. Kustannuksiin osallistui myös Rauman kaupunki.

Pasanen on vieraillut rakennuksessa lukuisat kerrat aikaisemmin, jo ennen remonttia.

– Kyllä täällä on nyt aivan erilaista kuin silloin, kun sisko täällä asui, Pasanen muistelee.

Ei hinnalla pilattu

Pasasen oma yksiö sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Aluksi hän asui perinteisessä soluasunnossa, joissa ei ollut omaa vessaa eikä suihkua.

Asumisratkaisuja on talon sisällä hyvin erilaisia. Talon pienimmät huoneet ovat noin 10 neliön kokoisia soluja. Suurimmat yksiöt ovat puolestaan noin 30 neliön suuruisia.

Yhteisistä tiloista löytyvät muun muassa isot keittiöt, kirjasto, saunatilat, bändikämppä, kuntosali ja leffahuone.

Yksi talon eduista on erittäin kilpailukykyinen hinta. Halvimmillaan soluasunnon saa vuokrattua noin 300 eurolla, isompien yksiöiden hinnat pyörivät 700 euron hujakoilla.

Pasanen tietää, että Helsingissä kilpailu hyvistä asunnoista on kova. Vastaavaa asuntoa samalla hinnalla hän ei saisi mistään muualta, korkeintaan suhteilla.

– Parhaat viedään alta. Asunnon kyllä saa, mutta joko siinä on jotain vikaa tai sitten se on todella kallis, hän huomauttaa.

Vahvasti raumalainen

Satakuntatalon viidennestä kerroksesta löytyvät yhteiset tilat, jotka ovat avoimia kaikille. Myös muualla asuvat jäsenet voivat poiketa sinne viettämään aikaansa ja juttelemaan muiden kanssa.

Hänestä yksi talon parhaista puolista onkin porukan yhteisöllisyys. Yhteisissä tiloissa järjestetään juhlia, sitsejä ja tapahtumia. Mukaan pääsee aina ja juttuseuraa löytyy.

– Täällä sillä ei ole väliä, mitä alaa opiskelee. Ihmisiä on kaikkialta ympäri Suomea. Täällä verkostoituu aivan väistämättä.

Myös satakuntalainen ja ennen kaikkea raumalainen identiteetti pysyy tiukasti matkassa, sillä satakuntalaisuus on säilynyt vahvana mukana osakunnan toiminnassa.

Kun osakunta juhlisti 369-vuotista historiaansa, kaikuivat juhlassa muun muassa laulut Rauman Ganalin varresta. Pasanen arvelee, ettei missään muussa opiskelijayhteisössä Satakunnan ulkopuolella olisi kohdannut vastaavaa.

Viidennestä kerroksesta löytyvät myös huoneet, joille on annettu satakuntalaisten paikkakuntien nimiä. Sulassa sovussa lähekkäin ovat Rauma- ja Pori-huone.

Ovatko myös raumalaiset ja porilaiset yhtä sulassa sovussa keskenään talon sisällä?

– Kummasti se keskinäinen kisailu unohtuu, kun päästään pois sieltä pienestä Satakunnasta tänne isompaan kaupunkiin. Toki läppää heitetään keskenämme, Pasanen nauraa.

Omia juuria etsimässä

Yhdysvaltojen Michiganista kotoisin olevan Kayleigh Karisen, 27, tie Satakuntataloon on aika erilainen kuin monella muulla.

Karinen saapui kuusi vuotta sitten Suomeen etsimään juuriaan ja oppimaan suomen kieltä. Hänen isoisovanhempansa ovat kotoisin Ilvesjoelta Etelä-Pohjanmaalta, läheltä Satakunnan rajaa.

– Isäni puhuu muutaman sanan suomea ja isovanhempani osasivat suomen kieltä, mutta meillä ei kotona puhuttu valitettavasti suomea. Yhdysvaltoihin muuttaneilla oli halu integroida lapsensa maahan, joten he vaihtoivat kielen englantiin. Haluttiin olla yhdysvaltalaisia.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut