Rauman taidemuseo nostaa ensi helmikuussa avautuvassa näyttelyssään esille raumalaistaiteilija Kosti Koskisen (1902-1983). Näyttelyä varten kartoitetaan myös Koskisen tuotantoa ja pyydetään yleisön apua. Näyttelyn pohjana on taidemuseon vintiltä löytynyt Koskisen kirjallinen arkisto, johon kuraattori Henna Paunu (vas.) ja museointendentti Heta Kaisto ovat perehtyneet. Kuva: Juha Sinisalo
13 pahvilaatikkoa.
Sen verran jäämistöä jäi raumalaiselta taiteilijalta Kosti Koskiselta hänen kuollessaan 1983.
Kuraattori Henna Paunu ja Rauman taidemuseon museointendentti Heta Kaisto ovat viime kuukaudet perehtyneet pahvilaatikoiden sisältöön.
Erityisesti Koskisen kirjallisesta perinnöstä; käsikirjoituksista ja päiväkirjoista avautuu museoon näyttely Kosti Koskinen – Kommentteja Kadunmiehen päiväkirjaan 20.2. Sinne on nyt haussa myös Koskisen maalauksia, joiden keräämiseen toivotaan yleisön apua.
Tarinat ja taulut kiinnostavat
Koskisella on aina ollut erityinen suhde Rauman taidemuseoon, ja hän asuikin Pinnalan rakennuksissa ennen kuin suureksi mielipahakseen joutui muuttamaan pois avautuvan taidemuseon tieltä.
Edellisen kerran Koskinen on ollut esillä museossa 2005, syntymänsä satavuotisjuhlavuonna. Tuolloin keskityttiin nimenomaan hänen maalauksiinsa.
– Hänen tuotantoaan ei kuitenkaan vielä silloin saatu kartoitettua kokonaan. Nyt toiveissa onkin, että löytäisimme vielä lisää hänen teoksiaan, museointendentti Kaisto sanoo.
Tuotteliaan taiteilijan töitä on Rauman seudulla paljon.
– Koskinen oli nimenomaan tämän yhteisön taiteilija.
Museo on kiinnostunut myös tarinoista teosten takana.
– Tiedämme, että Raumalla on on sukuja ja taloja, joihin Koskinen kävi henkilökohtaisesti tarjoamassa teoksiaan.
Kahdenlaista tuotantoa
Edellisen Kosti Koskisen näyttelyn aikana taidemuseon amanuenssina työskennellyt Henna Paunu jakaa taiteilijan maalaukset kahteen kategoriaan.
– Häneltä jäi teoksia, joita oli työstetty pitkälle sekä maalauksia, joita hän teki lähinnä käytännön syistä saadakseen pientä myyntiä.
Monet hänen töistään vaihtoivat omistajaa ilman rahallista korvausta. Tauluilla käytiin vaihtokauppaa ja maksettiin laskuja ja vekseleitä.
Taidemuseon tietokannassa teoksia on nyt joitain satoja.
– Oletamme, että niitä on jopa puolet enemmän, Kaisto arvelee.
Käsinkirjoitettu elämä
Taidemuseon tuleva näyttely korostaa Koskisen monipuolisuutta taiteilijana
– Se tuo esille koko hänen ulottuvuutensa kuvataiteen ja kirjallisuuden alueella. Koskinen oli lisäksi myös muusikko, soitti ravintolassa ja elokuvateatterissa, Henna Paunu kertoo.
Taiteilija kirjoitti ahkerasti päiväkirjoja, teki listoja monista asioista ja kirjoitti romaanikäsikirjoituksia. Hän julkaisikin urallaan novellikokoelman, Ihmeellinen kuherruskuukausi.
Taidemuseon vintillä säilytetyistä paperilaatikoista löytyi kaksi julkaisematonta käsikirjoitusta, Kadunmiehen päiväkirja, joka toimii näyttelyn punaisena lankana, sekä Miesten asuntola.
Koukeroisella käsialalla kirjoitetuista teksteistä, joista viimeiset on jo kirjoitettu vanhan ja heikon miehen värisevällä käsialalla, on ollut paljon selvittämistä.– Kadunmiehen päiväkirja oli tavallaan hänen testamenttinsa. Tekstissä on paljon viittauksia, ja Koskinen ottaa kantaa moniin ilmiöihin, kuten pasifismiin ja eläinten kohteluun. Voisin kuvitella, että hän oli ajatustensa kanssa Raumalla aika yksin tuohon aikaan, 1970-luvulla, Paunu sanoo.
Unohdettua sosiaalihistoriaa
Miesten asuntola paljastaa taiteilijan uran traagiset loppuvaiheet. Kirjoitus kertoo Koskinen elämästä alkoholisoituneiden miesten asuntolassa Porissa.
– Hän halusi julkaista sen, mutta käsikirjoitus tyrmättiin.
Paunu näkee traagisen tarinan koskettavana ja kiinnostavana sosiaalihistorian kuvauksena.
– Tämän kaltaista köyhyyden, alkoholismin ja mielenterveysongelmien historiaa ei kovin paljoa käsitellä julkisesti.
Mitä voi julkaista, mitä ei
Päiväkirjateksteistä varhaisimmat ovat 1920–30-luvuilta.
– Koskinen oli hyvin sivistynyt ja kielitaitoinen ihminen, joka purki kirjoituksiinsa omaa ajatteluaan. Hän tavallaan riippui maailmassa kiinni juuri lukemisen ja kirjoittamisen kautta, näkee Paunu.
Taidemuseossa on jouduttu näyttelyä rakentaessa myös pohtimaan sitä, onko museolla oikeutta lukea ja julkistaa vanhojen päiväkirjojen tekstejä.
– Sinänsä taiteilija on kyllä säästänyt päiväkirjansa, jättänyt ne dokumenteiksi itsestään, mutta pyrimme kuitenkin kunnioittamaan yksityisyyttä.
Varhaisten päiväkirjojen sisältöä ei julkaista, mutta niitä käytetään taustatutkimuksessa.
– Joitain kommentteja voimme nostaa näyttelyyn, mutta ei mitään mikä loukkaisi taiteilijan tai jonkun muun yksityisyyttä, Paunu sanoo.
Näyttely toteutuu osana Rauman taideyhdistyksen Ars Rauma -sarjaa. Samalla se on 50 vuotta täyttävän Rauman taidemuseon juhlanäyttely.
Onko kodissasi Kosti Koskinen teoksia? Kerro niistä sähköpostilla sanoin ja kuvin: taidemuseo@rauma.fi tai puhelimitse: museosihteeri Pauliina Monto-Kokkonen 044 022 4152.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.