Tallinkin tarina eli miksi Suomessa on viime vuosina rakennettu seitsemän laivaa varustamolle

Tallinkin viiden aluksen sarja on kansainvälisesti pisimpiä autolauttojen sarjoja. Laivoista neljä rakennettiin Raumalla.

Kun uusi nopea Megastar luovutetaan Turusta ensi vuoden alusta, se on seitsemäs Tallinkille vuoden 2002 jälkeen rakennettu laiva. Näitä laivoja on rakennettu Raumalla (4), Helsingissä (2) ja nyt sitten myös Turussa. Tänä aikana Meyer Turku (mukaan lukien edeltäjät Aker Yards ja STX Finland) on rakentanut useamman laivan vain Royal Caribbeanille (mukaan lukien TUI Cruises).

Tällä kertaa kurkistetaan vähän tähän asiakassuhteeseen, jossa Raumalla on hallitseva rooli.

Tallinkin kanssa oli jo 1990-luvulla seurusteltu, ja varsinkin Suomen johtaja Keijo Mehtonen oli usein nähty Raumalla. Yhtiö oli perustettu kansallisen Esco-varustamon raunioille. Tämä oli puolestaan ollut neuvostoliittolaisen Morflotin tytäryhtiö. Varustamon laivoista varsinkin Georg Ots on legendaarinen. Kun tarina alkaa oli yhtiöllä Otsin lisäksi muutamia 20-30 vanhoja autolauttoja Viron ja Suomen/Ruotsin liikenteessä. Rahkeet uusien laivojen hankkimiseen olivat siis sangen rajalliset.

Kun Finnyards osallistui keväällä 1999 Lontoon Cruise & Ferry -näyttelyyn, saimme siellä yllättäen kutsun keskustella uudisrakennuksista. Silloisen myyntijohtajan Timo Suistion kanssa menimmekin Tallinkin osastolle juttelemaan. Paikalla olivat Keijo Mehtosen lisäksi toimitusjohtaja Enn Pant ja laivameklari Claes Anchér. Herrat kertoivat halustaan uusia kalustonsa ja tilata kunnon risteilylautan Tallinna-Helsinki liikenteeseen.

Kovin tarkkoja suunnitelmia heillä ei ollut, vaan odottivat telakoiden ehdotuksia. Itseäni hymyilytti, ainakin sisäisesti, kun he luovuttivat meille juuri valmistuneen vuosikertomuksensa. Se oli niin paksu, että melkein pysyi pystyssä. Kansi oli punainen, ja sen teksti kultainen. Mielestäni vähän yliampuva.

Kun pääsimme kotiin, katsoimme ensin arkistoistamme olisiko jotain sopivaa pohjaa mistä aloittaa suunnittelu. Yksi projekti sieltä löytyi, ja sitä muutettiin Tallinkille sopivaksi, ja pääsimme jo toukokuussa ensimmäisiin kunnon teknisiin keskusteluihin. Kesän aikana käytiin monta neuvottelukierrosta, ja laivan tekniikka asettui paikalleen. Kun samaan aikaan myös kaupallisella puolella edistyttiin hyvin, niin osapuolet olivat alkusyksystä valmiit allekirjoittamaan aiesopimuksen laivasta.

Ehtona oli kuitenkin että Tallink saa rahoituksen järjestettyä. Siihen tarvittiin Finnveran ja Vientiluoton lisäksi vielä kolmas osapuoli. Lähes vuoden neuvottelujen jälkeen ja alkuperäisen aiesopimuksen pidentämisen jälkeen, saksalainen pankki kiinnostui projektista, ja niin oltiin elokuussa 2000 valmiita allekirjoittamaan lopullinen laivanrakennussopimus. Siihen liitettiin myöhemmin vielä optio sisarlaivan rakentamisesta.

Myöhemmin selvisi, että Tallink oli ensin lähestynyt Helsingin telakkaa, mutta tämä ei ollut kiinnostunut projektista. Hollantilainen telakka oli kuuleman mukaan taas turhan voimakkaasti tyrkyttänyt erään rakennetun aluksen sisarta. Kun tämä ei oikein miellyttänyt tilaajaa, niin keskustelut loppuivat siihen. Kyllä tässä oppi että kyllä myyjällä pitää olla lakki kauniisti kourassaan.

Projektipäällikkö Pertti Järvisen johdolla uutta laivaa alettiin sitten suunnittelemaan ja rakentamaan. Toukokuussa 2002 Romantika oli suunnitelmien mukaisesti valmis luovutettavaksi ja muutama päivä myöhemmin risteilyliikenne Tallinnan ja Helsingin välillä pääsi alkamaan. Verrattuna varustamon aikaisempiin aluksiin harppaus oli melkoinen. Yli 2000 hyttipaikkaa ja laajat yleiset tilat, joista ennen kaikkea kahden kerroksen tanssiravintola on muodostunut sarjan laivoille tunnuspiirteeksi.

Optiokin toteutui, ja 9.3.2004 luovutettiin Victoria, joka sai nimensä perään ykkösen, koska Viron laivarekisterissä oli jo samanniminen huvialus. Tämä laiva aloittii liikenteen Tallinna-Tukholma -reitillä.

Keskustelut jatkuivat Tallinkin kanssa ja saman vuoden syksyllä päästiin sopuun kolmannesta laivasta. Keskusteluissa oli kuitenkin kaivattu suurempaa kapasiteettia, ja niin laivaa pidennettiin piirustuslaudalla 19,6 metriä. Hyttipaikat lisääntyivät 2500:een, ja autokansikin suureni. Laiva maalattiin iloisin eläinkuvioin, seeproja, kirahveja ja kaikenlaista, eli värikäs Galaxy. Päätaiteilija oli virolainen Navitrolla, oikalta nimeltään Heikki Trolla.

Seuraavien tilausten myötä päästiinkin sitten Helsinkiin. Aker päätti avata uudestaan Helsingin telakan, ja siinä olikin myynnillä tehtävää. Suunnitelmissa olikin kolmen autolautan rakentaminen vuodessa. Koska suunnittelu siellä oli ajettu alas, Rauman telakka sai tehtäväkseen hoitaa laivojen suunnittelun. Lohkot hankittaisiin joko yhtiön omilta tai Itämeren rannoilta.

Ensimmäinen Helsinkiin myyty laiva oli Tallinkin Star. Kauppa tehtiin elokuussa 2005 ja luovutukseksi sovittiin kevät 2007. 27 solmun nopeudella alus mullisti Helsingin ja Tallinnan välisen liikenteen. Nopeat yksi- ja kaksirunkoiset alumiinirunkoiset laivat saivat väistyä tämän kahden tunnin ympärivuotuiseen Suomenlahden ylitykseen pystyvän ahmatin tieltä.

Vuoden 2005 syksyllä sovittiin vielä Galaxyn sisarlaivan toimittamisesta. Samoja moottoreita kuin edellisissä laivoissa ei ollut enää saatavissa, joten jouduttiin valitsemaan samankokoiset, mutta tehokkaammat Wärtsilä 16V32-koneet. 6000 kW teholisäys nosti sitten nopeuden 22:sta 24.5 solmuun. Laiva asetettiin Galaxyn tilalle Tallinnan risteilyliikenteeseen.

Mielenkiintoista oli se, että Princessin keulaosa rakennettin Aker Yardsin telakalla St Nazairessa, Ranskassa ja hinattiin Helsinkiin odottamaan peräosan valmistumista. Painoa tälle keulaosalle kertyi 4400 tonnia. Pian tämän jälkeen oli taas aika tilata seuraava laiva, josta tuli viiden sarjan viimeinen. Nyt oli taas Rauman vuoro, ja keväällä solmittiin sopimus Baltic Queenistä, toimituksella keväällä 2009. Laivan valmistuessa se tuli Victorian pariksi Tukholman liikenteeseen.

Tämä viiden aluksen sarja on kansainvälisesti pisimpiä autolauttojen sarjoa. Vain Papenburgin 1970-luvun punaiset Vikingit on sarjana pitempi (mm Apollo, Diana, Viking 1, 3, 4 ja 5). Sarjan aikana laivamme ovat kuitenkin hieman muuttuneet tai hienommin sanottuna kehittyneet. Kolme viimeistä laivaa oli pidempiä ja kaksi viimeistä nopeampia. Sisäisesti varsinkin konferenssiosasto ja disco ovat etsineet paikkaansa. Disco on nyt ylinnä perässä ja kokousosasto on löytänyt hyvän paikan 5-kannen keulasta.

Vuosien mittaan laivat ovat vaihtaneet reittejä ja lippuja, ainoana poikkeuksena Victoria, joka ajelee edelleen Tukholmaan. Romantika on seilannut Riikan ja Tukholman väliä Latvian lippu perässä, Galaxy ja Baltic Princess ovat Siljan käytössä Turun ja Tukholman välillä ja Baltic Queen  ajaa vielä syksyn Helsingin ja Tallinnan välillä.

Raumalla rakennetut sarjan laivat onnistuivat taloudellisesti, Helsingin laivat taas kehnosti.

Se viimeisin on sitten Megastar, jota varustellaan Meyerin Turun telakalla. Projekti oli alkanut jo 2013 STX:n aikaan, koska alati kasvavaan Tallinnan liikenteeseen tarvittiin lisäkapasiteettia. STXn surkean taloudellisen tilanteen takia kauppoihin ei kuitenkaan päästy, vaikka molemmat osapuolet sitä halusivat. Suoraan sanoen, kun pankkien luottamus on mennyt, niin sitä ei saa helposti takaisin.

Sitten kuitenkin tapahtui jotain ennalta odottamatonta, Meyer astui mukaan kuvioihin, ja esisopimus saatiin nopeasti tehtyä ennen vuoden 2014 joulua, ja lopullinen sopimus helmikuun lopulla 2015.

Vuonna 2017 ollaan taas ottamassa suurta askelta autolauttaliikenteessä. Suomenlahden ensimmäinen LNG-alus, jonka kapasiteetti riittänee tydyttämään liikenteen kasvun seuraavat kymmenen vuotta. Toki alus tarvitsisi aisaparikseen toisen saman kokoluokan laivan.

Laivasarja on varmaan jättänyt monessakin mielessä hyviä muistoja raumalaisten keskuuteen. Jokaisen laivan valmistumisen lähestyessä järjestettiin yhdessä laivassa henkilöstöjuhlat koko porukalle puolisoineen. Ohjelmaan kuului luonnollisesti ruokailu seisovasta pöydästä ja sitä seuraava iltaohjelma. Omaan muistiin on jäänyt Eija Kantolan esiintyminen Romantikalla.

Muistorikkaita olivat siirtomatkat Raumalta Tallinnaan. Ensimmäisten laivojen kohdalla Viro ei vielä kuulunut Schengen-alueeseen, ja niinpä Rauman tulli järjesti peräportille passintarkastuspisteen. Kaikki halukkaat saivat passiinsa ”Rauma – Lähtenyt” leiman.

Myös laivojen tulo Tallinnaan on jäänyt mieleen. Koko miehistö oli kannella ja satamassa olevien laivojen kanssa vaihdettiin sumutorvella tervehdykset.

Mihin näin pitkä ja menestyksekäs yhteistyö sitten perustui? Haastattelemani henkilöt vastasivat heti että luottamukseen. Sitä ei voi ostaa, se täytyy hankkia kovalla työllä.

Megastarin nettisivu:

http://megastar.tallink.com/fi/?gclid=CLz8973W-M8CFYLUcgods0IDFQ

Romantika risteilyllä vuonna 2010:

https://www.youtube.com/watch?v=2qdGGgxk5wk

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut