Metsästystilanteessa ampumaetäisyys kohteeseen on jopa lyhyempi, mitä kuvanmukainen maastoharjoitustilanne antaa ymmärtää.
Kuusi vuotta sitten Lapin Metsästyshoito- ja Ampumaseuran jousiammuntavastaava Matti Lehtonen sai mahdollisuuden ensi kertaa kokeilla jousella metsästystä.
Koko ikänsä ruutiaseilla metsästänyt Lehtonen kertoo, että rakas harrastus sai nopeasti uudenlaista kipinää.
– Melkein se oli heti ensimmäisestä kerrasta, kun jäin koukkuun. Osuin heti niin liki keskipistettä, että siitä innostuin. Samana syksynä sain ensimmäisen peurani noin 500 euron arvoisella setillä.
Jousella metsästäessä peuraa pitäisi ampua hieman kylkilinjan alapuolelle. Säikky eläin ehtii kuulla jänteen helähdyksen ja kyykistyä hyppyyn.
Tätä kaikkea Lehtonen ei ampuessaan kuitenkaan muistanut.
– Peura kuuli äänen ja meni alaspäin. Onneksi nuoli sujahti selkärankaan ja eläin putosi heti siihen.
Kyttääminen on paras tapa
Matti Lehtonen ei ole ainoa, joka on innostunut myös jousella metsästyksestä.
Hän kertoo, että viitisen vuotta sitten Rauman maalaiskunnan metsästysseura ja Lapin Metsästyshoito- ja Ampumaseura alkoivat järjestää yhteisiä harjoituksia maastoradoilla.
– Meillä on yhteisessä Whatsapp-ryhmässä noin nelisenkymmentä jäsentä, heistä aktiivisia harjoituksissa käyviä on lähes parikymmentä.
– Jousimetsästys on vain kivaa hommaa, mukavassa porukassa on hienoa kävellä täällä maastoradoilla ja harjoitella, Lehtonen jatkaa.
Harjoittelu radalla on tärkeää, sillä metsässä laukausten pitää olla hyvin harkittuja. Lehtonen ja kokenut jousimetsästäjä Arto Kelhä kertovat, että kaataminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ruutiaseella, sillä kohdetta pitää päästä noin parinkymmenen metrin päähän.
Kaksikko naurahtaa, että jousimetsästys on kärsivällisen, hiljaisen ja hajuttoman ihmisen harrastus.
– Teoriassa varmaan pystyisi hiipimäänkin lähelle, mutta kyttäämällä parhaiten pääsee kaatamaan. Parhaat kyttäyspaikat ovat ruokintapaikalla kopista tai päivämakuun ja ruokintapaikan välillä kulkevan polun varren puusta.
– Ei meillä montaa puupassipaikkaa ole. Mutta se on hyvä olla ylhäällä, kun eläin ei haista sitten niin helpolla, Lehtonen perustelee.
Tehokas kuin hirvikivääri
Jokaisella harjoituksissa kävijällä käsissä kulkee taljajousi. Lehtonen epäilee, että osalla metsästäjillä saattaa olla kotonaan myös perinteinen kaarijousi, mutta metsälle niiden kanssa harva haluaa lähteä.
Taljajousessa molempiin päihin on akseloitu epäkeskopyörät, jotka vähentävät taljaousen jännittämiseen vaadittua voimaa. Tämä paitsi helpottaa taljajousen jännittämistä, tekee myös tähtäämisestä helpompaa ja mahdollistaa pidemmät tähtäysajat.
Varsi- eli jalkajousten käyttäminen metsästyksessä on Suomessa kielletty.
Nelisen vuotta sitten jousimetsästys sai kritiikkiä, mutta Kelhä näkee jousimetsästyksen tuovan nopeampia kaatoja kuin ruutiaseiden.
– Enemmän niitä haavakoita tulee ruutiaseilla kuin jousilla. Jousen kanssa jokainen ampumatilanne on niin harkittu, jousi ei tehokkuudessaan häpeä yhtään hirvikiväärille.
Hän perustelee asiaa sillä, että nykyajan jousissa ei puhuta mistään katajasta tehdystä kaarijousesta, vaan nykyaikaisen taljajousen nuoli läpäisee peuran joka kerta.
Kelhä kertoo, että jousen tekemässä vammassa verenvuoto alkaa välittömästi aiheuttaen todella voimakkaan verenpaineen romahduksen.
– Ruutiaseella eläin aina hyppää ja se tajuaa, että nyt tapahtui jotain. Jousella ammuttaessa ei eläin ehdi aina edes tajuta ja jos eläin etenee, niin verta on niin paljon, että jäljestäminen on helppoa.
”Lihaakin pitää saada”
Hirven metsästys jousella ei ole Suomessa kuitenkaan vielä sallittua, vaikka lakia on haluttu muuttaa useaan otteeseen.
Sekä Kelhä että Lehtonen sallisivat hirven ampumisen jousella välittömästi. Kelhän mukaan esimerkiksi Kanadassa ja Alaskassa ammutaan kotimaisia yksilöitä suurempia sarvipäitä ilman ongelmia.
– Jos elefanttiakin voi metsästää jousella niin miksi ei hirveä, Lehtonen toteaa.
Vaikka kaksikko kiertelee parinkymmenen muun harrastajan kanssa maastorasteilla hymyssä suin, ei heidän mukaansa alueella ole yhtään pelkkään jousimetsästykseen vihkiytynyttä. Syykin on selvä.
– Kyllä lihaakin pitää saada pakastimeen. Tällä jousimetsästyksellä ei ne asiat paljon parane, Lehtonen naurahtaa.
Kelhä nyökyttelee vieressä ja toteaa, että jousen kanssa metsään on lähdettävä sillä asenteella, että metsässä tulee vain nautiskeltua luonnosta ilman kaatoja.
– Tulee jousella kaadosta hieman erityisempi fiilis, kun se on selvästi vaikeampaa. Aika moni kiväärillä on peuran kaatanut, mutta kovin moni ei jousella.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.