Rauman kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Hirvonsalo kaatoi kuohuvaa laseihin, kun TVO julkisti joulukuussa 2003 päätöksensä: 1 600 megawatin EPR-voimala, Framatomen reaktorilaitos, Siemensin turpiinilaitos ja sijoituspaikkana Olkiluoto.
Tänään torstaina skoolataan Olkiluodossa vielä kerran Teollisuuden Voiman jätti-investoinnin valmistumiselle.
Olkiluoto 3:n säännöllinen sähköntuotanto alkoi huhtikuun puolivälissä. Jo sitä ennen OL3 ehti tuottaa paljon atomisähköä.
Vasta nyt on virallisen vihkiäisjuhlan aika. TVO järjestää Pure Energy -juhlaan kutsuvieraille kuljetukset Helsingistä, Tampereelta, Turusta, Porista, Eurajoelta ja Raumalta.
Pitkä on ollut matka.
TVO päätti OL3-investoinnista vuoden 2003 lopulla.
Maarakennustyöt tontilla alkoivat pian sen jälkeen. Juhlavan alkupamauksen räjäytti kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen helmikuussa 2004.
Jotenkin OL3:n tarinaan sopii, että juuri Pekkarinen painoi nappia, joka alkupaukun jysäytti. Hän oli vain kaksi vuotta aiemmin äänestänyt OL3:n periaatepäätöksen hyväksymistä vastaan eduskunnassa.
Louhintatöiden starttitilaisuudessa Pekkarinen totesi, että demokratiassa enemmistön päätöksiin on tyytyminen.
– Kapuloita ei sen jälkeen heitetä rattaisiin vaan kaikkien tehtävä on viedä hanketta eteenpäin, Pekkarinen painotti Olkiluodon työmaalla.
Kapuloita rattaisiin alkoi lennellä melkein heti, kun päästiin varsinaiseen rakentamiseen.
Syyskuussa 2005 Olkiluodossa muurattiin OL3:n peruskivi arvovaltaisen kutsuvierasjoukon todistamana.
Henki oli innostunut. Jälkikäteen on helppo arvioida, että aikataulu oli ylioptimistinen. Kerrottiin koekäytön alkavan vuonna 2008 ja tuotantokäytön vuonna 2009.
Reaktoritoimittaja Arevan pääjohtaja Anne Lauvergeon puhui peruskiven muuraustilaisuudessa ydinvoiman renessanssista, uudesta tulemisesta. Ylitoiveikkaasti, tiedämme nyt – vei vielä vuosia ennen kuin muissakin länsimaissa (yhtä Ranskan laitosta lukuun ottamatta) uudet hankkeet lähtivät liikkeelle.
OL3:n viivästymisestä on tässäkin aviisissa julkaistu lukuisia uutisia.
Syksyllä 2009 laitosyksikkö ei ollut viimeistä vaille valmis. Työmaan vahvuus oli noin 4 300, joista suomalaisia 1 000. Kaupallisen käytön arvioitiin alkavan vuonna 2012.
Sitten maali siirtyi. Ja siirtyi.
Jo varhaisessa vaiheessa osapuolten juristit alkoivat vääntää siitä, miten viivästysten aiheuttamat miljardien eurojen lisäkustannukset jaetaan. Koska TVO oli tilannut laitoksen avaimet käteen -kaupalla, budjetin roima ylitys menee valtaosin laitostoimittajan piikkiin.
Tiukat neuvottelut edelsivät myös sopimusta ehdoista, joilla OL3-projekti viedään loppuun saakka. Se vaati myös yritysjärjestelyjä Arevassa, jonka pääomistaja on Ranskan valtio.
Joulukuussa 2021 OL3 käynnistettiin ensi kertaa.
Sähköntuotannon kerrottiin alkavan 30 prosentin teholla tammikuun 2022 lopussa, kun laitos on kytketty valtakunnan verkkoon. Säännöllisen tuotannon piti alkaa kesäkuun 2022 alussa.
Koekäytössä ilmeni pumppuvikaa sun muuta, joten lisäaikaa piti taas kerran ottaa.
OL3:n valmistumista alettiin seurata tiiviisti valtakunnan mediaa myöten, kun sähkön markkinahinta ampaisi taivaisiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sodan takia sähkön tuonti Venäjältä lopetettiin.
Pörssisähkö maksoi elokuussa 2022 yli 30 senttiä kilowatilta ja pysyi korkealla tasolla loppuvuoden. Se oli shokki etenkin sähkölämmittäjille, joiden umpeutuvien sopimusten hinnat saattoivat olla vain 4–5 senttiä.
Hurjat hinnat perustuivat pelkoon sähköpulasta ainakin ankarilla talvipakkasilla. Asiantuntija toisensa jälkeen korosti OL3:n merkitystä. Se pystyy tuottamaan noin 14 prosenttia Suomen sähköstä.
Siksi oli pettymys, kun pumppuvauriot vaativat huoltoseisokkeja ja pidensivät koeajojaksoa viime talvena. Suomi selvisi silti, eikä sähkökään maltaita maksanut.
Laitos alkoi pelittää, mutta ikävät yllätykset jatkuivat.
Pörssisähkön hinta painui keväällä silloin tällöin nollaan, minkä vuoksi TVO ajoi uutta upeaa myllyään vajaalla teholla.
Sitten Länsi-Suomi skuuppasi uutisen TVO:n ja kantaverkkoyhtiö Fingridin erimielisyydestä, johon ratkaisua haetaan hallitusohjelmassakin (LS 22.6.).
– Huonossa vaihtoehdossa meillä olisi Suomessa talvella tehopula ja samaan aikaan OL3 ajaisi satoja megawatteja huipputehoa pienempänä, tiivisti kiistan ytimen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.).
OL3-projektin voi sanoa alkaneen jo 1980-luvulla.
TVO ja Imatran Voima (nykyinen Fortum) jättivät kimpassa periaatepäätöshakemuksen maaliskuussa 1986. Kuukautta myöhemmin Tshernobylin ydinvoimalassa tapahtui kohtalokas onnettomuus. Ydinvoiman lisärakentaminen meni jäihin Suomessa.
TVO ja IVO yrittivät uudelleen toukokuussa 1991. Periaatepäätöstä haettiin joko Olkiluodon tai Loviisan voimalaitoksen laajentamisesta. Hallitus näytti vihreää, mutta eduskunta hylkäsi hakemuksen.
Marraskuussa 2000 TVO jätti vastaavan hakemuksen yksin. Sijoituspaikkana mainittiin kuitenkin myös Loviisa. Maan hallitus puolsi ja toukokuussa 2002 eduskunta hyväksyi hakemuksen.
Tuleeko neljättä? TVO sai vuonna 2010 eduskunnalta myönteisen periaatepäätöksen OL4:lle. Janne Mokka nimitettiin nelosprojektin johtajaksi.
Kun OL3-hanke ajautui vaikeuksiin ja sähkömarkkinat muuttuivat, ei TVO:lla ollut rahkeita ja uskallusta käynnistää toista jättiprojektia. Periaatepäätös raukesi kesällä 2015.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa luvataan, että kaikki vaatimukset täyttävät ydinvoimaloiden periaatepäätöshakemukset hyväksytään.
Länsi-Suomen haastattelussa toimitusjohtaja Jarmo Tanhua väisti kysymyksen harkitseeko TVO hakemuksen jättämistä OL4:stä – tai pienreaktoreille?
– Molemmille on omat käyttötarkoituksensa. Isoilla laitoksilla on suuruuden ekonomian etu, ja pienemmillä voi olla esimerkiksi sijoituspaikan etu, sanoi Tanhua (LS 26.6).
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.