Alun perin tanssija Lotta Halisen piti Raumalla valmistaa tanssiteos, jolla hän vierailisi vanhusten hoitolaitoksissa. Vierailee hän nytkin, mutta videon välityksellä.
Elävän tanssiesityksen sijaan viidentoista minuuttinen mittainen Tenho-teos tuodaan nähtäväksi valkokankaalle. Senioreiden kulttuuriviikot toteutettiin tänä vuonna koronan takia pääosin digitaalisesti.
– Suunnitelma vaihtui lennosta. Ainoa mikä vähän harmittaa on se, että dialogi jää nyt puuttumaan, Halinen toteaa.
Esitys on kiinnostanut hoivakoteja, ja video on tilattu kulttuuriviikoilla neljään paikkaan, joissa sitä esitetään useampaan kertaan.
Nostalgian siivin
Valimiin tanssiteoksen sijaan Halinen puhuu harjoitusvideosta, jonka sisältö haki muotoaan viime viikolla Rauma-salissa.
– Tavallaan olen vasta lähtöruudussa ja esitys kehittyy tästä vielä eteenpäin. Inspiraation lähtökohtana ovat olleet mustavalkoiset Suomi-filmit, iskelmämusiikki ja maalaisromantiikka.
Musiikkina on muun muassa Mauno Kuusistoa ja Kaj Chydeniusta.
Teos liikkuu sukupolvien välisissä teemoissa. Halinen on itse kolmekymppinen, ja pohtii tanssiesityksessä myös sitä, miten aihe häntä itseään koskettaa.
– Musiikki on asukkaiden nuoruuden musiikkia, johon liittyy paljon muistoja.
Esitystä suunnitellessa Halinen sanoo pohtineensa tarkkaan kohderyhmää, minkä ikäisiä videon katsojat ovat ja millainen heidän kuntonsa on.
– Videota tehdessä olen ollut enemmän herkillä sen suhteen miten yleisö reagoi.
Julkinen tila innostaa
Haliselle tyypillinen tapa on lähteä liikkeelle liike- ja tilavetoisesti. Tanssijana häntä kiinnostavat erityisesti julkiset kaupunkitilat, joihin hän onkin tehnyt esityksiä.
– Siirtyminen perinteisestä teatteritilasta kaikkien saavutettavissa olevaan tilaan on kiinnostavaa. Yleisö katsoo eri tiloissa liikettä eri tavalla, ja julkisessa tilassa reaktiot ovat vapaampia.
Siellä ei Halisen mukaan ole teatteritilan sääntöjä istua hiljaa paikoillaan ja taputtaa silloin kun on sopivaa.Halisen viimeisimmät kaksi teosta ovat sijoittuneet juuri kaupunkitilaan.
– Viime kesänä Lahdessa polttariporukka tuli kesken esitykseni tanssimaan mukana.
Tanssitaiteilija työskentelee Raumalla lokakuun ajan ja toivoo pääsevänsä uudelleen ensi vuonna.
– Raumalla olen bongaillut paikkoja, joissa voisi esiintyä. Kaupunki on arkkitehtuurisesti hyvin erikoislaatuinen.
Onni onnettomuudessa
Korona on seisahduttanut kulttuurikentän, mutta ilman sitä Halinen ei olisi Raumalla. Freelance-taiteilijan kevät oli täynnä töitä. Kun kaikki peruuntuivat, oli aikaa miettiä apurahahakemuksia. Tätä kautta mahdollistui myös residenssivierailu Raumalle.
– Freelancerina olen tottunut muuttuviin tilanteisiin, ura on kasvattanut joustavuutta ja kykyä sopeutua.
Halinen on valmistunut kuusi vuotta sitten tanssitaiteilijaksi, ja opiskellut Suomen ohella Israelissa ja Itävallassa, josta palasi takaisin Suomeen pari vuotta sitten.
– Suomessa taiteen rahoitus on todella hyvissä kantimissa. Keski-Euroopassa sen sijaan on paljon enemmän töitä tanssitaiteilijoille, tanssilla on laaja yleisö ja se on monialaisempaa kuin Suomessa.
RaumArsissa vierailee säännöllisesti myös tanssitaiteilijoita. Sen mahdollistaa yhteistyö Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa.
Siirtyminen perinteisestä teatteritilasta kaikkien saavutettavissa olevaan tilaan on kiinnostavaa. Yleisö katsoo eri tiloissa liikettä eri tavalla, ja julkisessa tilassa reaktiot ovat vapaampia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.