Tarjottavien hankinta suvun rapujuhliin alkoi – ensimmäisiin rapujuhliin haettiin ohjeet netistä

Säkyläläiset Esko ja Annikki Pihlava ovat harrastaneet ravustusta noin kymmenisen vuotta. Kuva: Juha Sinisalo

Annikki ja Esko Pihlavan vene alkaa täyttyä kovaa vauhtia. Heillä on veneen vieressä noin viitisenkymmentä rapumertaa, joihin asennetaan koukut ja syötit.

Kun kello lyö perjantaina kaksitoista, pariskunta lähtee Pyhäjärvelle asettamaan pyydykset varsin tuttuihin paikkoihin.

– Olemme tätä kauan harrastaneet, yli kymmenen vuotta ainakin. Täällä on mukava käydä aamuisin, kunhan on hyvä sää, Esko Pihlava totesi.

Muutaman kilometrin päässä Pyhäjärvestä asuva pariskunta kertoo seuraavansakin netistä tarkkaan säätietoja.

Paikallisen Emänkarin mittausasemalta saatuja tietoja he tarkastavat Luodedata-sivuston kautta.

– En silti tykkää siitä, että jos pitää viideltä aamulta nousta sen vuoksi, että päivälle on luvattu huonoa säätä, Annikki Pihlava naurahtaa.

Syöttikaloissa suurin työmaa

Perjantaina alkaneen ravustuskauden aikana pyydetään Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan noin 3,5 miljoonaa yksilöä.

Valtaosa joki- ja täpläravuista vapaa-ajan ravustajien kuten säkyläläisten Pihlavien pyydyksiin. Kaupallisen ravustuksen osuus on kokonaissaaliista noin neljännes.

Pihlavat kertovat, että työ ravustuskauden eteen on aloitettu hyvissä ajoin.

Järven antimiin on pitänyt käydä tutustumassa jo hyvissä ajoin.

– Syöttikalojen pyytämisessä on aika homma. Yhdestä särjestä tai ahvenesta saa kahteen mertaan, isommasta voi saada useampaankin.

– Parhaiten rapu menee kassiin, jos syötin käy päivittäin vaihtamassa. Kalan haju rapua houkuttelee, Esko Pihlava tietää.

Pienet takaisin järveen kasvamaan

Pihlavat aloittavat rapukautensa mielellään heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä.

He kertovat, että ensimmäiset päivät eivät yleensä vielä kerro sitä, millainen rapukaudesta on tulossa.

– Välillä ensimmäisinä päivinä ihan innostuu, että nyt tulee hyvä vuosi. Sitten voi mennä monta päivää, ettei oikein tule mitään, Annikka Pihlava sanoo.

Pariskunta kertoo, että esimerkiksi viime vuonna rapuja tuli paljon, mutta mertaan tulleet olivat varsin pienikokoisia.

Vaikka Pyhäjärvellä alamitta on kymmenen senttiä, jättävät Pihlavat yleensä niillä rajoilla olevat yksilöt kasvamaan.

– Kymmensenttisessä naaraassa ei ole mitään syötävää, ei sitä kannata sieltä ottaa. Niillä ei ole kunnon saksia, on pelkkä pyrstö, Annikki Pihlava naurahtaa.

Pyhäjärvi on Pihlaville tärkeä paikka. Esko Pihlava muistelee haastattelua tehdessä, miten talvella rajusti rantaan liikkunut jää haittasi madekautta.

Syöttikaloja pyytäessään hän havaitsi myös, että järven täplärapukanta voi hyvin.

– Osuin turhan lähelle karia ja sieltä nousi myös rapuja. Oli se mielenkiintoista katsoa, miten naarasrapujen alla vilisti pieniä poikasia kuin hämähäkkejä. Niitä oli paljon.

Suvun rapujuhlista pidetty perinne

Vaikka rapukausi jatkuu lokakuun loppuun, päättyy se Pihlavien osalta jo aikaisemmin.

Yleensä vielä syyskuussa säät sallivat vesille lähdön, mutta sen jälkeen rapusaalis on jo täytetty ja juhlat pidetty.

Annikka Pihlava kertoo, että kymmenisen vuotta sitten aloitetusta suvun rapujuhlasta on tullut perinne, jota kaikki odottavat.

– Vielä sitä ei ole kalenteriin sitä merkitty. Juuri ajattelin, että pitää siskoille soitella.

– Ensimmäiset oli kaikkein hauskimmat, kun piti ihan netistä katsoa ohjeita, miten ravut avataan. Joku vuosi tein kuorista myös keittoa, mutta suppilovahverokeitto on helpompi tehdä alkupalaksi, hän naurahtaa.

Jos Pihlavien mertaan tarttuu ylimääräisiä rapuja, vievät he ne paikalliseen Suomen Raputukkuun.

– Muuten se olen meillä minä, joka syön rapuja myös arkena. Pistän rapuja myös pakkaseen, jotta voi pakkasesta sulattaa ja syödä paahtoleivän ja tillin kanssa, Annikki Pihlava sanoo.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.