Tämä kangas hulmahtaa kansanedustaja Kristiina Salosen puvun helmoissa Presidentinlinnan juhlissa itsenäisyyspäivänä. Puvun suunnitellut Sanni Takkinen (kesk.) on itse piirtänyt kankaassa olevan kuosin. "Tiukka aikataulu on tuonut haasteita. Painokuosi täytyy saada sopimaan yläosan kanssa ja kankaan laadun ja koon pitää olla oikea. On puhuttu päivistä, että kaikki ehtii valmiiksi", Takkinen kertoo. Laura Tainio (vas.) ja Saara Kortteus ihailevat kaunista puuvillasatiinista kangasta.
Kun euralainen kosmetologiopiskelija Laura Tainio kuuli, että hänellä olisi mahdollisuus päästä tekemään kansanedustaja Kristiina Salosen (sd.) meikki itsenäisyyspäivän Linnan Juhliin, kävi hänen päässään todellinen tunteiden myllerrys.
– Eihän siitä nyt voinut kieltäytyä, hän nauraa.
Winnovassa opiskeleva Tainio on ainutlaatuisessa asemassa, sillä harvoin opiskelijalle suodaan tällainen mahdollisuus.
Tainio myöntää heti, että jännittää, mutta positiivisella tavalla.
– En ole koskaan päässyt tekemään meikkiä, joka näkyy koko kansalle. Toisaalta pyrin aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, eli siinä mielessä tämä ei eroa muista töistä, hän pohtii.
Pohjustus tärkeä
Tainion apuna meikkiä on ollut suunnittelemassa hius- ja kauneudenhoitoalan lehtori Saara Kortteus.
Kortteus vakuuttaa, että Tainio on juuri oikea opiskelija hommaan. Pika-aikataululla valmistuva Tainio pyörittää jo opiskelujen ohessa omaa kauneudenhoitoalan yritystä.
Salosen puvussa korostuu tänä vuonna luonnollisuus, joka näkyy myös kampauksessa ja meikissä. Kortteus kertoo, että Salonen on antanut heille kuitenkin melko vapaat kädet.
Meikissä pohjustus on isossa roolissa, sillä se tehdään Winnovan tiloissa jo aamupäivällä hyvissä ajoin ennen illan juhlaa.
– Onneksi saimme tehdä koemeikin, jotta näimme, miten iho reagoi ja meikki pysyy, Kortteus sanoo.
Hyvä, paikallinen tiimi
Yhteensopivaa kokonaisuutta on hiottu niin etänä kuin paikan päälläkin.
– Meillä on loistava tiimi mukana. Pidämme Whatsappin kautta yhteyttä toisiimme koko ajan ja heittelemme ideoita. Yksin ei ole jäänyt kukaan, Kortteus sanoo.
Kristiina Salosen puvun ja korut on suunnitellut Sanni Takkinen, pukuompelijana toimii Vilma Mäkinen ja kampauksesta vastaa Maarit Heinonen.
Kaikki paikallisia ammattilaisia.
– On todella hienoa, että Kristiina kunnioittaa paikallista osaamista ja tuo sitä esiin myös valtakunnallisesti, Takkinen sanoo.
Hän on suunnitellut Salosen puvun myös kerran aikaisemmin vuonna 2013. Tuolloin Linnan juhlia vietettiin remontin vuoksi pienimuotoisemmin Tampereella.
Vihreää ja kultaa
Takkinen ja Salonen pyörittelivät juhlapuvun teemaa ensin vallitsevan maailmantilanteen ympärillä, mutta se ei lähtenyt lentoon.
Lopulta Takkinen päätyi yhteen mielimateriaaliinsa eli samettiin.
Hänellä ei kuitenkaan ole tapana vain kävellä kangaskauppaan ja ostaa sopivaa palaa.
Takkinen alkoikin metsästää sopivaa ylijäämäpalaa sohvia valmistavista yrityksistä. Lopulta tarkoitukseen kelpaava pala löytyi lahtelaisesta perheyrityksestä, Kuusilinnasta.
Metsänvihreä kaistale ei ole ollut kuitenkaan helppo työstettävä. Ylijäämäpala oli vain kapea reunasuikale ja kangas todella paksua.
– Ompelija Vilma ei varsinaisesti kiittänyt minua. Kangasta on todella vaikea käsitellä, ja siitä on hankala saada hyvin istuva vaate, Takkinen kertoo.
Aaltomainen kuosi
Puvun alaosan suunnittelija päätti lopulta piirtää itse ajatuksella: jotain juhlavaa, näkyvää ja persoonallista.
Vihertävälle puuvillasatiinikankaalle painettiin kultaisena hehkuva aaltomainen kuosi.
Sen työstettävyys on haastavuudessaan melkein samaa luokkaa kuin yläosankin. Raskaaseen kankaaseen on vaikea saada juhlavat laskokset, jotta se ei näytä "tätimäiseltä".
Juhlava luontoteema jatkuu korvakoruissa, jotka ovat Takkisen käsialaa. Kotimaisesta koivuvanerista valmistetut korut leikataan Raumalla ja sävytetään kullanhohtoisiksi.
Kiireellä, mutta harkiten
Kristiina Salosen kokonaisuus on tänä vuonna syntynyt nopealla aikataululla. Pitkään oli epävarmaa, pidetäänkö Linnan juhlia vallitsevan maailmantilanteen vuoksi lainkaan.
Takkiselta Salonen oli alustavasti jo kysellyt asiaa. Winnovaan hän soitti pari viikkoa sitten.
Kaikki tiimin jäsenet ovat saaneet tehdä siis viime ajat pitkää päivää, tai jopa yötä.
– Vaihdamme öisin viestejä Vilman kanssa. Minä laskostan kangasta tuolin päälle, ja hän ompelee sitä omassa kodissaan. Sitten laitamme ääniviestejä ja kuvia toisillemme, Takkinen kertoo.
Muista töistään kaikki ovat kuitenkin joustaneet mielellään.
– Tähän halutaan ehdottomasti panostaa. On tämä niin ainutlaatuinen tilaisuus, he vakuuttavat.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.