Kanali pitää saada kuntoon - ja heti. Tällaista viestiä on toistettu Raumalla tänäkin kesänä niin sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa kuin kentälläkin.
Syyttävä sormi tuntuu monella osoittavan erityisesti aikaansaamattomiin kunnallispäättäjiin.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Raha tai kunnostuspäätöksen nuijiminen eivät suoraan ratkaisen Kanalin kunnostuksen suurinta ongelmaa eli sitä, mitä pohjasta nostettavalle liejulle tehdään.
Kaikki eivät ehkä muista, että se on silkkaa myrkkymassaa.
Teollisen historian ikävä perintö
Kanalin kunnostuksesta tehtiin suunnitelma pari vuotta sitten.
Suunnitelman mukaan pohjasta poistettaisiin metrin verran liejua. Lisäksi Vähämaanpuiston sillalle rakennettaisiin tasauspato, joka tasaisi vedenpintaa uoman yläosassa sateista ja merenpinnasta riippumatta.
Näistä ratkaisuista tasauspato on teknisesti paljon pienempi juttu kuin ruoppaus. Kanalin pohjassa on "kirjoitettuna" Rauman teollisen historian ikäviä muistoja ajalta, jolloin ympäristömääräykset olivat olemattomia ja kaupunkiuoma toimi teollisuuden viemärinä.
Metalleja, dioksiineja, öljyä ja PAH-yhdisteitä
Alustavien pohjatutkimusten mukaan pohja on laajalti pilaantunut muun muassa raskasmetalleilla.
Erityisen paljon pohjassa on kuparia, jonka pitoisuus ylittää tutkimuksen mukaan niin sanotun kakkostason raja-arvon. Lisäksi pohjasta löytyy suurinakin pitoisuuksina muun muassa sinkkiä ja kromia.
Kanalin ympäristömyrkkyjen kirjo on vielä tätäkin laajempi. Pohja on pilaantunut muun muassa PAH-yhdisteillä, dioksiineilla ja öljyllä.
Läjitykseen olisi löydettävä ratkaisu
Jos Kanalin pohja ruopattaisiin, kertyisi liejumaista massaa kunnostussuunnitelman mukaan 7 000–10 000 kuutiometriä.
Myrkkypitoisuuden vuoksi sitä ei saisi läjittää esimerkiksi mereen lainkaan tai ainakaan suurimmalta osin. Läjittäminen maallekaan ei myrkyllisimpien massojen kohdalla tulisi kyseeseen.
Ratkaisuksi olisi tehtävä erityinen läjityspaikka maalle, tai sitten liejut olisi vietävä muun muassa satamasta ja syväväylältä nostettujen pilaantuneiden massojen lailla Järviluodon läjitysaltaaseen.
Myrkyt tekevät työstä kallista
Maan puolella lvaihtoehtona on ainakin aiemmin ollut esillä vähiten pilaantuneiden massojen läjittäminen liikennepuiston ja kauppaoppilaitoksen väliselle alueelle Kanalin varteen.
Alueelle on läjitetty 90-luvulla Kanalin alajuoksulta kaivettua, pilaantunutta pohjaa. Tuolloin ympäristömääräykset olivat pilaantuneiden ruoppausmassojen kohdalla löyhempiä kuin nykyisin.
Valmiiksi pilaantunut paikka ei tee asiasta varsinaisesti helpompaa, mutta toisaalta paikka on Kanalinvarressa ainoa, jossa sitä voi edes ajatella. Alustavan arvion mukaan paikan valmistelulle läjityskelpoiseksi tulisi kitenkin useiden satojen tuhansien eurojen hintalappu.
Lisäksi kaikkia massoja ei kuitenkaan voisi läjittää Kanalin varteen.
Järviluodon altaassa olisi tilaa
Toinen realistinen - ja myrkyllisimpien massojen kohdalla käytännössä ainoa - läjitysvaihtoehto on ruopatun, myrkyllisen pohjaliejun vieminen Järviluodon altaaseen. Siellä ongelmana ei ole ainakaan tilanpuute, mutta halvaksi ei tämäkään ratkaisu tulisi.
Sataman johto on aiemmin todennut, että Kanalin massojen läjittäminen olisi mahdollista omakustannusperiaatteella. Vaikka satama ei voittoa keräisikään, tulisi kaupungille operaatiosta kuljetuksineen monen sadan tuhannen euron lasku.
Kolmas vaihtoehto olisi kuljettaa massat niihin erikoistuneeseen käsittelylaitokseen. Se olisi vaihtoehdoista todenäköisesti ylivoimaisesti kallein.
Myrkkyjen lisäksi ongelman ratkaisua on hankalaa ja kallista pohjaliejun pehmeyden eli vesipitoisuuden vuoksi. Sen kuljetus läjityspaikalle vaatisi todennäköisesti proomuja tai kokonaan tähän tarkoitukseen rakennetun putkiston.
Lupaprosessi olisi oma soppansa
Oman lisänsä erityisesti aikatauluun, mahdollisesti myös käytännön vaihtoehtoihin, toisi myrkkymassojen käsittelyyn liittyvä ympäristölupaprosessi.
Se voi viedä mahdollisine valituskierroksineen pitkään. Ympäristölupaviranomainen saattaisi lisäksi asettaa ruoppaukseen tai läjitykseen ehtoja, jotka lisäävät kustannuksia tai hankaloittavat toteutusta.
Meriympäristön suojelun ohella perusteet voisivat liittyä esiimerkiksi Kanalin kautta Raumanjokeen nouseviin ja sieltä mereen vaeltaviin taimeniin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.