Musta, mustempi, romani on käsikirjoittaja, ohjaaja Elina Izarra Ollikaisen kolmas Rakastajat Teatterille tekemä näyttämöesitys. Ensimmäinen kertoi paperittomista siirtolaisista ja toinen maastakarkotuspäätöksen kohteeksi joutuneista ihmisistä. Musta, mustempi, romani tarkastelee romaneita sekä suomalaisesta että Romanian romanien näkökulmasta.
Alun historiakatsaus avaa näkymän kiertolaiselämää viettäneiden romanien vuosisadasta toiseen jatkuneeseen syrjintään.
Esitys nostaa esille muun muassa holokaustin, joka kohdistui juutalaisten ohella myös romaneihin. Lähin keskitysleiri löytyy läheltä, Suomenlahden takaa Virosta.
Esitys on saanut alkunsa Rakastajat Teatterin toisen vetäjän, porilaisnäyttelijä Kai Tannerin ideasta. Hän on näyttämöllä likimain oma itsensä, Kaitsu, jonka dialogi pohjautuu näyttelijän omiin identiteettipohdintoihin puoliksi romanina, puolisiksi valkoisena. Tai sisältä valkoisena, kuten hän sanoo.
Kahden kulttuurin välissä kasvanut Kaitsu tiedostaa romanikulttuurin yhteisöllisyyden, mutta näkee myös sen sisällä olevat vaietut ongelmat, kuten perheväkivallan.
Esityksen tarinoiden kautta avautuu näkökulma suomalaisten romanien elämään: Henrik Hammarbergin esittämä Kyösti kertoo oman sukunsa tarinaa. Veli kuolee sodassa. Karjalan evakot päätyvät Satakuntaan, jossa kohtelu on kolkkoa. Kun asiat ”kärrymustalaisilla” ovat Suomessa huonosti, perhe muuttaa Ruotsiin, jossa romanit on jo otettu osaksi yhteiskuntaa.
Ennakkoluulojen kanssa taistelee Janette (Yasmin Ahsanullah). Hän ei pääse lapsena kaverinsa Jarnon (Hammarberg) luokse leikkimään, koska on romani. Aikuisena Janette haluaa pukea päälleen romaninaisen puvun, vaikka tietää sen herättävän huomiota. ”Kaupassakin on aina vartija perässä”, hän toteaa.
Se ei silti vielä ole mitään verrattuna siihen, miten näköalaton on Romaniasta Suomeen kerjäämään päätyvän Catinan (Outi Vuorisalmi) tulevaisuus.
Hän edustaa romanien kastin alinta – ja vähäosaisinta. Ihmiset kulkevat kadulla katsetta väistellen ohi, joku saattaa jopa potkaista rahakupin nurin. Oma lapsi on kotona Romaniassa isovanhempien hoivassa alkeellisissa olosuhteissa.
Izarra Ollikaisen esityksiä yhdistää dokumentaristinen ote, ja Musta, mustempi, romanissakin osa esitystä ovat videohaastattelut, joissa Helsingin Diakonissalaitoksen toimialajohtaja Marja Pentikäinen ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen avaavat omasta näkökulmastaan Romanian romanien tilannetta.
Dokumentaariset osuudet toisaalta avaavat teemaa ja kertovat faktoja, toisaalta rikkovat esityksen rakennetta. Kiinnostavampia ovat silti lukuisten haastattelujen pohjalta tehdyt episodit romanien elämästä. Ne haastavat katsojan pohtimaan myös omaa tapaansa katsoa ja kohdata erilaisia etnisiä ryhmiä.
Musiikki, koreografiat, varjoteatterin hyödyntäminen sekä liikkuvat näyttämöelementit tuovat vastapainoa näyttelijöiden riisutulle tulkinnalle. Kai Tannerin stand upin -tyylinen tapa olla esillä puolestaan kaivattua huumoria.
Musta, mustempi, romani
Käsikirjoitus ja ohjaus Elina Izzarra Ollikainen
Rooleissa Kai Tanner, Henrik Hammarberg, Yasmin Ahsanullah ja Outi Vuoriranta
Rakastajat Teatteri, Pori
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.