Kuolema Niilillä -näytelmän muhkea siipirataslaiva ei häviä Porin teatterin edellisen Agatha Christie -näytelmän idän pikajunalle. Etenkin iltakohtauksissa ilmava rakennelma on valoineen ja sirkkojen sirityksineen on suorastaan lumoava.
Aluksen irtautuessa laiturista katsoja voi hetken kuvitella astuneensa itsekin aluksen kyytiin. Alus myös kääntyy hetkittäin kuin se tulisi kohti katsomoa.
Christien Kuolema Niilillä on useimmille tuttu tarina. Vuonna 1937 ilmestyneestä dekkarin pohjalta valmistui vuonna 2022 myös Kenneth Branaghin ohjaama uusi elokuva.
Näyttämöversio, joka nähdään nyt ensi kertaa suomenkielisenä toteutuksena, ei kuitenkaan ole yksi yhteen elokuvan kanssa.
Tarina on sama, mutta näyttämöllä ei nähdä salapoliisi Hercule Poirotia. Hänen sijastaan rikoksen ratkaisee rovasti Pennefather.
Ajallisesti tarina sijoittuu 1930-luvulle. Siipirataslaiva lipuu pitkin Niiliä kyydissään varakkaita turisteja.
Matkustajien joukossa on myös häämatkalla oleva Mostyn seurapiiripariskunta.
Kitkaa kyyhkyläisten matkaan tuo aviomiehen entinen rakastettu Jaquelin de Severac, joka astuu ennen laivan juuri ennen lähtöä. Jännitteitä on christiemäiseen tapaan myös laivan muiden matkustajien välillä.
Tyylikkäästä ohjauksesta vastaa Pekka Laasonen. Projisointeja hyödynnetään tälläkin kertaa, ja itse rikos näytetään Laasosen edellisen ohjauksen, Idän pikajunan arvoituksen tavoin mustavalkoisena videotakautumana.
Perinteinen puhedraama etenee sulavasti, jännite kasvaa pikkuhiljaa, kun ihmisten motiivit alkavat paljastua. Tihenevää tunnelmaa keventää ripaus huumoria siellä täällä.
Rooleissa nähdään myös teatterille uusia kasvoja. Aina yhtä karismaattinen Ilkka Koivula on moraalista pohdintaa harjoittava rovasti Pennefather, joka ei itsekään ole ihan puhtoinen.
Vierailijoita ovat myös Katriina Sinisalo traagisena ja dramaattisena Jaqueline De Severacina ja Mari Naumala tätinsä kanssa matkustavana alistettuna sukulaistyttönä.
Teatterin entinen vakiokasvo Katariina Lohiniva tekee oivallisen roolin hänen tätinään, yläluokkaisena tärkeilijänä.
Heidi Rantakeisu esittää hyväksikäytettyä perijätärtä Kay Mostya ja Peter-Sebastian Lehtonen hänen liehakoivaa puolisoaan.
Myös ulkoisesti kaikki on tyylikästä. Laiva on, kuten sanottu, upea, mutta niin on myös äänimaailma sekä valosuunnittelu.
Tiina Valkaman pukusuunnittelu on mietitty loppuun saakka. Ajankuvan mukaiset puvut vilisevät harkittuja yksityiskohtia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.