Teatteriarvio: Tyylipuhdas dekkariklassikko Porissa

Eniten viehättää ajankuva: 1930-luvun Helsinki, joka kantautuu katsomoon kadun ääninä ja näyttämönäkymien takaa pilkottavina kaupunkimaisemina.

Kirjailija Mika Waltarin 1930-luvulla luoma murahteleva dekkarihahmo, komisario Palmu on kelpo vastine brittiläisille murhatutkijoille.

Porissa viime viikolla ensi-iltansa saanut Kaasua, komisario Palmu on jo ohjaaja Panu Raipian kolmas Palmu-ohjaus, neljäs on tulossa ensi-iltaan tammikuussa Seinäjoelle.

Kaasua, komisario Palmu perustuu Waltarin 1939 kirjoittamaan salapoliisiromaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin? Vanha ja rikas leskirouva löydetään kuolleena asunnostaan, joka on täynnä kaasua. Tapaturmalta vaikuttava kuolema paljastuu pian murhaksi.

Dekkarinäytelmien formaatti perustuu siihen, että katsoja on osa murhatutkimusta. Hän voi arvuutella tekijää, tehdä omia päätelmiään ja pohtia sitä pöytäseuralaisten kanssa väliajalla. Genreen kuuluu myös se, ettei syyllinen saa paljastua liian varhain. Porissa salaisuus säilyykin loppuun saakka.

Teatterin näyttämöllä seurataan Marko Honkasen mainiosti tulkitseman komisarion mutkikkaalta vaikuttavaa päättelyketjua.Katsoja joutuu penkillään hieman pinnistelemään, sillä epäiltyjä on useita, kuten on motiivejakin, joista raha nousee aluksi ilmeisimmäksi.

Komisarion työrukkasina on kaksi etsivää, joista Virta (Teemu Niemelä) on se tyhmempi ja Kokki (Seppo Paajanen) nokkelampi. Näytelmän huumori pohjautuu pitkälti tälle asetelmalle.

Epäiltyjen joukkoon lukeutuvat rouva Skrofin alistettu tytärpuoli (Mirva Tolppanen), huikenteleva veljenpoika (Peter-Sebastian Lehtonen), tämän taiteilijaystävä, degeneroituneen aatelissuvun viimeinen haara (Vesa Haltsonen), ahne saarnamies (Janne Turkki) ja rouvan raha-asioita hoitava vilpillinen lakimies (Ilkka Aro).

Waltarin kirjoittamat juonenkäänteet eivät kaikilta osin avaudu, ja joidenkin roolihahmojen merkitys tarinalle jää avoimeksi. Roolitukset ja sanailu sen sijaan ovat herkullisia. Dialogi on jätetty vanhahtavaksi, ja ohjaaja onkin todennut, ettei Palmuja voi modernisoida.

Kaasua, komisario Palmu on tyylipuhdasta, kevyttä dekkariviihdettä. Eniten viehättää ajankuva: 1930-luvun Helsinki, joka kantautuu katsomoon kadun ääninä ja näyttämönäkymien takaa pilkottavina kaupunkimaisemina. Myös puvustus on tarkoin harkittua.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut