Teatteriarvio: Viiru-kissa viehättää Horilan dramatisoinnissa

Ruotsalaisen Sven Nordqvistin lastenkirjojen hahmot, ukko-Pesonen ja puhuva Viiru-kissa siirtyvät mallikkaasti näyttämölle Olka Horilan Teatteri Hevosenkengälle tekemässä dramatisoinnissa ja ohjauksessa.

Yksin mökissään asuvalla Pesosella (Antero Nieminen) ei ole juttuseuraa, niinpä hän vain murahtelee keittiön pöydän ääressä. Asioihin tulee muutos, kun naapuri (Krista Putkonen-Örn) tuo ukolle kissanpennun: nyt Pesosella on joku, jolle jutella.

Ukon ja kissan yhteiselo hakee uomiaan sympaattisessa näytelmässä. Kun vastakkain on kaksi erilaista persoonaa, ei yhteentörmäyksiltäkään vältytä. Pesonen haluaa aamuisin nukkua pitkään, mutta Viirulla on energiaa kahdenkin edestä. Hän on myös kovin huomionhakuinen, mutta silti rakastettava.

Näytelmä puhuu kohderyhmälleen, yli 3-vuotiaille lapsille, heille sopivalla tasolla. Ukon ja kissan suhde vertautuu lapsen ja vanhemman suhteeseen, vaikka Nordqvistia tiettävästi on inspiroinut parisuhde Viirun ja Pesosen tarinoita kirjoittaessaan.

Fanni Liedon luoma Viiru-kissa on kerrassaan hauska ja hurmaava ilmestys, joka nukettajansa Putkonen-Örnin avulla tekee melkoisia liikeratoja näyttämöllä: Viiru pomppii ja melskaa, jopa häiriköi sydämensä kyllyydestä.Antero Nieminen puolestaan on luonnikas ukko, joka ajoittaisesta äreydestään huolimatta suhtautuu kissaansa lempeän ymmärtäväisesti.

Riikka Aurasmaan lavastus on lastenteatterimaisen värikäs, ja katsomoon näyttämöltä välittyvä tunnelma on lämmin.Esitystä oli Rauman teatterissa maanantaiaamuna katsomassa täysi salillinen lapsia, jotka tuntuivat eläytyvän tarinaan täysillä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut