Tähän on tarkoitus rakentaa telakan uusi raskassiirtolaituri vesillelaskujärjestelmineen. Se edellyttää muun muassa orgaanisilla tinayhdisteillä pilaantuneen pohjan ruoppausta ja massan läjittämistä mahdollisesti Järviluodon altaaseen.
Telakan vesillelaskujärjestelmän rakentaminen voi tuoda Järviluodon läjitysaltaaseen selvästi aiempaa haitta-ainepitoisempia sedimenttejä.
Uuden laiturin paikalta ruopattavassa merenpohjassa on tributyyli- ja trifenyylitinaa (TBT ja TPT) niin suurina pitoisuuksina, että se ylittää sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen niin sanotun kakkostason.
Tällaisia sedimenttejä ei Järviluotoon ole aiemmin viety.
Tarve liittyy korvetteihin
RMC tarvitsee uutta raskassiirtolaituria ja vesillelaskuramppia erityisesti Merivoimien tilaamien korvettien vesillelaskuun (LS 25.10). Myöhemmin laituria voidaan käyttää muihin raskassiirtoihin, kuten muualla tehtyjen laivalohkojen tuomiseksi telakalle.
Paikalla nykyisin sijaitseva niin sanottu sormilaituri puretaan. Lisäksi louhitaan jonkin verran kalliota sekä kaivetaan nykyisin paikalla olevia louhe- ja kitkamaita.
Laiturialueen täyttöön tarvitaan suuri määrä muualta tuotua louhetta ja mursketta. Niiden yhteismääräksi arvioidaan lähes 40 000 kuutiometriä.
Vesillelaskujärjestelmän rakentamiseksi ruopataan noin 8 000 kiintokuutiometriä merenpohjaa, pääasiassa pehmeää sedimenttiä.
Määrä on sataman seudun ja syväväylän lähivuosien historiaan nähden pieni, mutta toisaalta sedimentissä on erityisen runsaasti laivoihin liittyviä ympäristömyrkkyjä.
Lisäksi ruoppaukset saattavat jatkua myöhemmin, sillä laiturin edustalle saatetaan tulevaisuudessa rakentaa vielä niin sanottu upotusallas.
Erityisen paljon tinayhdisteitä
Kuten satamassakin, näkyy Rauman meriteollinen historia myös merenpohjassa telakan edustalla.
Tänä vuonna tehtyjen tutkimusten mukaan ruopattavaksi aiotun sedimentin TBT- ja TPT-pitoisuus ylittää niin sanotun kakkostason, eli massaa ei voi läjittää mereen. Sama koskee PCB-pitoisuutta ainakin osassa aluetta.
Sedimentissä on lisäksi merkittäviä pitoisuuksia muitakin haitta-aineita, muun muassa dioksiineja, furaaneja ja hiilivetyjä. Niiden kohdalla kakkostaso ei kuitenkaan ylity, ja ilman tinayhdisteitä massa voitaisiin periaatteessa läjittää jopa mereen.
Tavoitteena läjitys maalle
Kaupungin ja telakan tavoitteena on päästä läjittämään massat sellaisenaan Järviluodon altaan jo täytettyyn osaan, joka on käytännössä nykyisin pitkälti keinotekoisesti luotua maa-aluetta. Kaupunki hakee maanomistajana tarkoitukseen ympäristölupaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolta.
– Massat sijoitetaan Järviluodon läjitysalueen kuivalle maaosuudelle keskivedenpinnan yläpuolelle, hakemuksessa todetaan.
Tämän vuoksi sedimenttien haitta-aineita tulisi sen mukaan tarkastella maaperän pilaantuneisuutta koskevien eikä sedimentin läjitystä koskevien ohjeiden perusteella.
Tällöin ruoppausmassoja ei tarvitsisi esimerkiksi puhdistaa, sillä läjitysaltaasta on suunniteltu ennen pitkää satamakenttää eikä esimerkiksi asuinaluetta.
Orgaaniset tinayhdisteet ovat paljon merkittävämpi ympäristöriski vesistössä kuin maalla.
Stabilointi on kalliimpaa
Ellei maalle läjittäminen tule kyseeseen, sijoitetaan massat Järviluodon altaan vanhaan selkeytysaltaaseen.
Tähän saakka Järviluodon läjitysaltaaseen on läjitetty eri ruoppaushankkeissa kertyneitä massoja, joiden haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä kakkostasoa. Laiturihankkeen massat ovat siis pilaantuneempia kuin aiemmin Järviluotoon läjitetyt.
Nykyinen ympäristölupa mahdollistaa myös kakkostason ylittävien massojen läjittämisen. Ne on kuitenkin niin sanotusti stabiloitava, jotta haitta-aineiden liukeneminen mereen estetään.
Siksi kuivalle maalle läjittäminen olisi huomattavasti edullisempi ratkaisu.
"Ei merkittävää riskiä"
Lupahakemukseen liittyvän riskinarvion mukaan läjittäminen maalle ei aiheuta merkittävää riskiä ihmisille tai ympäristölle.
Haitta-aineet eivät arvion mukaan pääse myöskään mereen. Siitä pitää huolen läjitysalueen penkereen suodatinkangas.
Merkittävimmät ympäristöhaitat sen sijaan liittyvät arvioiden mukaan itse ruoppaukseen, joka kestää kuukauden tai kaksi. Kaivuu aiheuttaa veden samentumista ja kiintoaineen sekä haitta-aineiden leviämistä.
Hakemuksen mukaan haitat kohdistuvat kuitenkin ennestään kuormitetulle satama- ja telakka-alueelle ja ovat lyhytkestoisia. Aineksien leviämistä estetään niin sanotulla kuplaverholla.
– Hankkeesta saatava hyöty on huomattavasti haittoja suurempi, hakemus toteaa.
Samentumista se ehdottaa tarkkailtavaksi ruoppausten aikana kahden viikon välein, ja laiturin rakentamisen aikana kerran kuukaudessa.
TBT ja TPT
Tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa (TPT) on käytetty levänestoaineena muun muassa laivojen ja veneiden pohjissa sekä teollisuuden ja yhdyskuntien putkistoissa.
Laivateollisuudessa aineet ovat perinteisesti olleet niin sanottujen myrkkymaalien ainesosia.
Näiden orgaanisten tinahdisteiden hajoamistuotteita on kertynyt suuria määriä erityisesti satamakaupunkien edustoille.
Ympäristöön päässeinä ympäristömyrkkyinä aineet kertyvät merieliöihin ja rikastuvat ravintoketjussa.
Rauman edustalla tinayhdisteiden kohonneita pitoisuuksia on havaittu esimerkiksi ahvenissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.