Teresia Lönnströmin (1895–1986) syntymäpäivää, 13.12, juhlitaan kotimuseolla perjantaina raottamalla teollisuusneuvoksen vaatekaappia.
Sitä kotimuseo on aiemminkin esitellyt näyttelyssään muutama vuosi sitten.
– Teresialla oli laaja valikoima pukuja, joiden arvoa ei kuitenkaan museota perustettaessa ymmärretty. Pukuja lahjoitettiin sukulaisille ja Kansallisteatterin puvustamoon, museoassistentti Raija Heikola kertoo.
Museolle pukuja jäi lopulta parisenkymmentä, joista nyt on tuotu esille kuusi.
– Puvut ovat kestäneet aikaa hyvin, niitä ei ole pesty eikä edes silitetty. Ne ovat ajattomia, elegantteja ja tyylikkään yksinkertaisia, Heikola kuvailee.
Aina yhtä huoliteltuna
Rouva Lönnström tunnettiinkin huolellisena pukeutujana, jonka tyyliin kuuluivat aina myös hatut ja hansikkaat. Hänellä oli kotonaan vaatehuone, jossa oli lukuisia asuja erilaisiin tarkoituksiin.
– Hän ei olisi mennyt huolittelemattomana edes maitokauppaan, sanoo Heikola.
Raumalaisen seurapiirielämän keskeisiin henkilöihin kuulunut Teresia Lönnström järjesti kotonaan mieleenpainuvia juhlia, erityisesti syntymäpäivänään.
Luottopukijalta uniikkipukuja
Pukeutumisessaan Teresia luotti helsinkiläiseen Salon Kaarlo Forsmaniin, joka valmisti hänelle asut mittatilaustyönä. Kankaat olivat laadukkaita luonnonmateriaaleja ja usein tuotettu Pariisista.
– Hienoissa muotisalongeissa ei taidettu edes käyttää tekokuituja.
Vuonna 1937 Helsinkiin perustetun salongin erikoisuutena oli se, että siellä sai teettää alusta saakka myös kaikki asusteet, kuten hatut ja sisäturkikset.
Salonki oli tunnettu helmikirjailuistaan, näyttävistä drapeerauksista ja hienoista leikkauksistaan. Näitä ominaisuuksia on esillä myös museossa esillä olevissa puvuissa.
Kaarlo Forsmanilla oli aikoinaan palveluksessaan 15 työntekijää, ompelijoita, modisteja, sovittajia ja räätäleitä. Lisäksi salongissa oli sihteeri eli salonkirouva.
Forsman suunnitteli ja muotoili itse kaikki puvut ja osallistui myös leikkuuseen ja sovituksiin.
– Salongin valmistamia pukuja on nähty myös Linnan juhlissa julkisuuden henkilöillä, Heikola kertoo.
Värien ystävä
Pienen pukunäyttelyn kruunu on salissa esillä oleva metsänvihreä iltapuku, jota Teresia käytti 80-vuotispäivillään 1970-luvulla. Puvun seurana hänellä oli mustat korkeakorkoiset juhlakengät.
– Teresia oli värien ystävä, hän käytti paljon vihreää ja sinistä, mutta myös punaista.
Näyttelyn punainen päiväasu on 1960-luvulta. Yksinkertaisen kotelopuvun ainoa yksityiskohta on etuosan leikkaus.
Yläkerrassa esillä olevassa vihreässä päiväasussa näkyy Salon Kaarlo Forsmanille tyypillinen kädenjälki: puku on kirjailtu vanukirjonnalla, jossa kahden kankaan välissä on kohokuviointi.
– Valokuvien perusteella Teresialla on tämä puku yllään, kun tehtaalla oli vierailulla sotilasläänin johtoa.
Ihan aina muotisalongin leikkaukset eivät näytä onnistuneen. Turkoosin leningin etuosassa on leveä, raskaalta näyttävä kangaskaistale.
– Mallinuken päällä se on vähän pönöttävä, mutta puku on voinut näyttää erilaiselta Teresian yllä.
Esimerkki klassisen kauniista linjoista puolestaan on villasekoitekankaasta tehty A-linjainen takki näyttävine nappeineen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.