Jan Söderblom on haastatteluhetkellä merillä – missäpä muualla – viettämässä kesälomaansa seilaten Iniön saaristossa. Merillä on hyvä olla, ja Söderblomkin sanoo olevansa kiitollinen ja iloinen siitä, että saa kuulua merikarhujen joukkoon.
– Kuten moni raumalainenkin!
Viulisti-kapellimestarin kausi Rauma Festivon taiteellisena johtajana päättyy ensi viikolla järjestettävään kamarimusiikkifestivaaliin, joka on tänä vuonna aiempia erilaisempi.
Livenä ja striiminä
Festivoa vietetään ensi viikolla vain kolmipäiväisenä. Ohjelmaa on Söderblomin mukaan tiivistetty, mutta sitä ei hänen mukaansa kuitenkaan tarvinnut puristaa lyhyempään muottiin.
– Tarjolla on espressoversio, lyhyempi mutta monipuolinen. Toki moni hieno asia jäi nyt tekemättä, mutta en jää surkuttelemaan sitä, vaan iloitsen niistä asioista, joita saamme tehdä.
Esimerkiksi Söderblomin Raumalle tuoma minikonserttien Carpe Diem -päivä on tutulla paikallaan 6.8. Tänä vuonna ei tosin olla Vanhan Rauman yksityispihoissa vaan muun muassa taidemuseoiden pihoissa ja meren äärellä.
Missään vaiheessa kamarimusiikkitapahtumaa ei koronan takia kuitenkaan haluttu jättää kokonaan pitämättä.
– Pyrimme heti siihen, että rakennamme kesäksi kokonaisuuden, joka olisi toteutettavissa myös hankalissa olosuhteissa ja viemään läpi, vaikka kokoontumisrajoitukset olisivat olleet se 10 henkeä.
Nyt konsertit toteutetaan normaaliin tapaan, mutta ne myös striimataan, vaikka striimatut konsertit ovatkin Söderblomin mukaan kuin "pullopostin lähettämistä."
– Onneksi nyt saamme myös yleisöä paikalla, joten tunnelmasta saadaan aito.
Iloinen tekemisen meininki
Vuosiinsa Festivossa Söderblom on tyytyväinen, vaikka yksi purjehtimiseen ja Raumaan liittyvä haave jää toteutumatta: Festivoon saapuminen meriteitse. Se ei onnistu tälläkään kertaa.
– Se on harjoitusaikataulullisesti mahdotonta. Kun tulen Festivoon veneellä, tulen sitten yleisöksi, Söderblom sanoo.
Raumasta ja Festivosta hän jää kaipaamaan kamarimusiikkitapahtuman tekemisen iloa.
– Ja yleisön läsnäoloa ja uteliaisuutta.
Merikaupunki on jättänyt jälkensä, opettanutkin.
– Olen oppinut näkemään kaupungin ainutlaatuisuuden ja kulttuurihistoriallisen merkityksen. Se on rikastuttanut kuvaa Suomesta. Olen ymmärtänyt, miten Itämeri on vaikuttanut Suomeen ja millaista kulttuuria se on meille luonut.
Söderblom on Festivon ohjelmistoa suunnitellessaan rakentanut kokonaisuuden isojen teemojen varaan: ensin oli Rauma, sitten Itämeri, jonka jälkeen Atlantti.
– Teemojen suunnittelu on myös innostanut tutkimaan aihepiirejä.
Taiteellisella johtajalla on tänä vuonna kolme festivaalia hyppysissään: Festivon ohella kesäkuussa järjestetty Meri ja musiikki Inkoossa sekä Kauniaisten musiikkijuhlat loppusyksystä.
Kesään kuuluu myös Fiskarsin uusi musiikkiakatemia, jossa hän pitää kapellimestarikurssin.
Raumalle Söderblom saapuu suoraan Korsholman musiikkijuhlilta, jossa hän johtaa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria.
Koronakevät antoi aihetta itsekriittiseen pohdintaan
Kulunut kevät ja kesä on ollut viulisti-kapellimestarille erilainen – kuten kaikille muillekin musiikkia ammatikseen tekevälle. Korona-aika vahvisti hänen mukaansa yleisön ja esiintyjän välisen vuorovaikutuksen merkitystä esiintyvälle taiteilijalle. Söderblom puhuu musiikin esittämisen ytimestä.
– Siitä on nyt tullut entistä tietoisemmaksi: esittäjän ja kuulijan kohtaamisesta teoksen äärellä.
Hän on itse ollut mukana muutamassa striimatussa konsertissa.
– Kokemus on ollut todella silmiä avaava, ja haastava, vaikka haasteista pidänkin.
Suojatulla alalla
Uusi tilanne sai klassisen musiikin ammattilaisen pohtimaan kriittisesti myös omaa alaa ja suhdetta omaan tekemiseen, musiikin esittämiseen. Söderblom myöntää oman alansa muusikoiden usein elävän itsekeskeisesti omassa kuplassaan.
– Sellaisiahan kuplat usein ovat.
Klassisessa musiikissa on hänen mukaansa kärsitty jo pitkään lieveilmiöstä, jolla on pyritty todistamaan ja korostamaan oman toiminnan korvaamattomuutta.
– Taidemusiikki on tuettu musiikin alue, ja olemme saaneet tehdä työtä suojattuna, mikä ei ole tilanne kaiken musiikin kohdalla. Monet asiat on otettu itsestäänselvyyksinä ja se on vaarallista.
– Olemme eläneet niin pitkään noususuhdanteessa, jossa ydin, ihmisten kohtaaminen on unohtunut. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että tästä kokemuksesta tullaan ulos viisaampina ja vahvempina ulos, Söderblom pohtii.
Festivo kutsuu olennaisen äärelle
Rauma Festivo tuo Raumalle 24 taiteilijaa 5.8. alkaen. Konserttipäiviä on kolme.
Kaikki konsertit striimataan ja ne jäävät Rauma Festivon YouTube-kanavalle maksutta katsottavaksi myös jälkikäteen kuukauden ajaksi.
Avajaiskonsertissa 5.8. Jan Söderblomin kanssa lavalle astuvat monitaiteellisista produktioistaan tunnettu pianisti Anna Laakso ja Helsingin kaupunginorkesterin 1. soolosellisti Lauri Kankkunen.
Konsertin esiintyjiä on myös New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja Los Angelesin filharmonikkojen solistina esiintynyt mezzosopraano Charlotte Hellekant esittää Beethovenin sovittamia skottilaisia kansanlauluja. Muuan-trion ohjelmistossa on Irlannin, Skotlannin ja Bretagnen alueen musiikkia.
Jazz, popmusiikki, taidemusiikki ja improvisaatio kohtaavat Anni Elif Quartetin myöhäisillan konsertissa, jonka laulut Anni Elif Egecoiglun on säveltänyt pääosin Edith Södergranin teksteihin.
Kansainvälinen huippuyhtye Helsinki Chamber Soloists tuo Raumalle 14 jäsentään. Yhtye tiivistää orkesterikirjallisuuden merkkiteoksia kaikki sinfoniaorkesterin soittimet sisältävälle kokoonpanolleen.
Festivon päätöskonsertissa 7.8. kuullaan Beethovenin sinfonia nro 3 (Eroica) ja Claude Debussyn orkesteripreludi Faunin iltapäivä tiivistettyinä sovituksina.
Carpe diem -päivä torstaina 6.8. striimataan kokonaisuudessaan Pääsymaksuttomia pienoiskonsertteja kuullaan muun muassa Rauman taidemuseon pihassa, Lönnströmin kotimuseon puutarhassa, Pyhän Ristin kirkossa ja meren äärellä.
Perjantaina 7.8. on luvassa vielä koko perheelle suunnattu konsertti. Bizet’n säveltämän Lasten leikit (Jeux d’enfantsop. 22) -pianosarjan inspiroima konsertti on Venla Walleniuksen käsikirjoittama.
Mukana ovat pianistit Piia Eskola ja Minna Niinimaa. Sanattoman esityksen on ohjannut Sanna-Kaisa Patrikainen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.