Tie­to­tai­to auttaa sel­viy­ty­mään luon­nos­sa – "Met­säs­sä on suu­rem­pia­kin asioita kuin va­rus­teet"

Markku Kauranen ja eläköitynyt karhukoira Piiparinen katsastamassa hillapaikkoja Kaurasen lapsuudenmaisemissa Kainuussa. Kuva: Tuula Kauranen

Vaeltamisesta tai retkeilystä haaveileva kaupunkilainen lähtee usein ensimmäisenä varusteostoksille. Joku saattaa jopa perehtyä aiheesta kirjoitettuihin blogeihin tai arvioihin. Kun kokeneelta eräoppaalta ja suuren osan elämästään luonnossa viettäneeltä Markku Kauraselta kysyy aloittelijan neuvoja, vastaus pääsee hieman yllättämään.

– Metsässä on suurempiakin asioita kuin varusteet. Tieto, osaaminen ja ennakointi ovat tärkeitä luonnossa selviämisen kannalta, Kauranen kertoo.

Ivalossa asunut ja Lapin lisäksi myös Himalajan vuoristossa käyneen erämiehen mielestä varusteet ovat tärkeitä, mutta kaiken ei välttämättä tarvitse olla viimeistä huutoa.

– Vaikka olisi hankkinut monen tonnin vehkeet, niin henki kyllä lähtee, jos olet märkänä pakkasessa, Kauranen toteaa.

Luonto on ollut Kauraselle aina tärkeä asia. Tiivis ja elämänmittainen suhde syntyi jo lapsuudessa Kainuun Otanmäessä. Yksi vaikuttaja oli isä, joka pyydysti riistaa ruokatarpeiksi.

Myöhemmin tie vei Pohjois-Lappiin vuoden pituiseen eräopaskoulutukseen. Lapissa työ ja vapaa-aika menivät nätisti limittäin. Luontovalokuvaus työllisti eräoppaan töiden lisäksi.

– Ajattelin aina, että miksi tekisin tehtaalla vuorotöissä turhautuen ja pääsisin vasta lomalla metsään. Vähän pienemmällä palkalla sain olla luonnossa niin paljon kun halusin.

Muun muassa kolttasaamelaisten kanssa vietetty aika osoitti Kauraselle, että luonnonmateriaaleilla oli pärjätty siihenkin asti, miksi ei siis tänäkin päivänä.

– Ei siellä ollut goretexiä tai muovivaatteita, eikä niitä kaivattukaan.

Kauranen oli itse eräoppaana todistamassa retkeilyn ja vaeltamisen suurta muutosta, kun vedenpitävät kalvot ja keinokuituiset vaatteet valtasivat alaa. Samoin gps-paikannus teki juuri tuloaan.

Lyhyessä ajassa keinokuidut ovat kuitenkin joutuneet varsin huonoon valoon niiden päästämien mikromuovien takia. Kauranen itse perustaa eniten luonnonmateriaaleista myös niiden ominaisuuksien vuoksi.

– Villavaate pitää lämpöä, vaikka se olisi märkä. Sen voi lopulta polkaista vaikka jänkään, eikä se varmaan olisi mikään ympäristörikos.

Luonnonmateriaalit ovat nykyisin osittain hankalasti saatavia ja melko arvokkaita. Merinovilla on löytänyt paljon käyttäjiä alusvaatteina ja välikerroksena, mutta päällysvaatteissa villaa ei juuri näy.

Kauranen pitäisi mielellään perinteistä sarkaa, joka on itse asiassa tekemässä paluuta. Kotimaisen sarkatakkeja tekevän merkin takit ovat kuitenkin monen sadan euron arvoisia.

Vaatteissa maksaa kotimaisen työn lisäksi brändit, joista pitävät myös trendikkäät Kallion hipsterit.

– Hienoa, että hekin ovat löytäneet luonnonmateriaalien hyvyyden ja toimivuuden. Kalliossa muutamaan otteeseen asuneena tiedän, että ne toimivat hyvin sielläkin, Kauranen toteaa.

Sarkavaatteiden niin kuin monien muidenkin varusteiden kohdalla pääsee halvemmalla, jos on aikaa ja osaamista ompelukoneen käyttöön. Tämä voi tietysti olla monelle liikaa vaivaa, mutta esimerkiksi vanhasta armeijan takista voi saada kelpo takin retkeilykäyttöön pienellä askartelulla.

Mitä tulee kenkiin, Kauranen on kulkenut eniten perinteisillä kumisaappailla. Kumisaappaissa Kauranen suosii luonnonkumia, sillä se on tuntunut kestävämmältä synteettiseen kumiin verrattuna.

Taakan kantaminenkin on kumppareissa onnistunut. Joillakin reissuilla painoa on kertynyt varusteista ja riistan lihasta jopa puolet miehen omasta painosta.

Lapin-reissuilla myös kevyet poronnahasta tehdyt perinteiset nutukkaat pitivät usein jalan lämpimänä. Yhdellä reissulla moottorikelkka upposi vesikkoon eli jään kohtaan, jossa vettä on noussut jään ja lumen väliin.

– Moottorikelkkaa kiskoessa jalat kastuivat. Sohjosta noustessa jalat iskivät saman tien jäähän, mutta onneksi repussa oli kuivat nutukkaat, Kauranen kertoo.

Nykyaikaista vaelluskenkää Kauranen ei ole käyttänyt ikinä, sillä raskas ja jäykkä rakenne ei ole hänelle mieleen.

– En oikein usko niiden suojaavan nilkkaa sen paremmin. Eiväthän jalan lihakset pääse kehittymään, jos nilkka on aina tuettuna kuin lastalla. Himalajalla sherpat kantoivat jääkaappipakastimen kokoista taakkaa suihkusandaaleja vastaavissa lipposissa, Kauranen kertoo.

Raskas kenkä on lisäksi hidas kuivumaan, jos se pääsee retken aikana kastumaan. Kauranen kuitenkin uskoo kalvollisten vaelluskenkien kehittyneen siitä, mitä ne alkujaan olivat.

Itselle sopivan vaelluskengän löytäminen voi kuitenkin olla kallista ja vaikeaa puuhaa. Kenkäpari saattaa maksaa useamman satasen, eikä lopullista tuomiota voi sanoa vasta kuin maastossa kuljettujen kilometrien jälkeen.

Majoittumisen suhteen vaihtoehtoja riittää. Suomesta löytyy suuri määrä autio- ja varaustupia, joissa voi viettää vaelluksella yönsä. Tällöin teltan voi jättää kotiin ja valmiit polttopuut löytyvät paikan päältä.

Kauranen on pitänyt aina eniten sellaisista metsistä, joissa saa vapaasti tehdä tulta ja leiriytyä. Useimmiten leiri on koostunut vain kevyestä louevaatteesta, jonka eteen on tehty tuli.

– Kyllä hyvässä makuupussissa tarkenee vaikka -30 asteen pakkasessa, Kauranen sanoo.

Makuualustankin suhteen yksinkertainen on kaunista, sillä esimerkiksi itsetäyttyvä alusta menee pilalle mekanismin hajotessa.

Nykypäivänä leirimuonat valmistaa helposti valmiista pussista kaasukeittimellä, mutta Kaurasen mukaan pakilla ja kahvipannulla pärjää avotulen kanssa mainiosti.

Kantovälineeseen kannattaa satsata, sillä samalla rinkalla pystyy kulkemaan vuosikymmeniä. Kauranen kertoo hankkineensa oman putkirinkkansa aikoinaan käytettynä.

– Rinkan suhteen tärkeitä ovat hyvät säätömahdollisuudet ja se, etteivät kamppeet kastu.

Erityisesti talvella luonnossa liikkuessa osaaminen ja kokemus korostuvat. Kylmässä myös verenkierron täytyy toimia hyvin ja jalkojen tulee pysyä kuivana. Kauranen korostaa päähineen merkitystä, sillä pään kautta haihtuu suuri määrä lämpöä.

– Alkuperäisasukkailta voi ottaa mallia hupun käytöstä kylmässä. Se luo kuin oman mikroilmaston kasvojen eteen.

Käsineet ovat talvella myös tärkeät, sillä sormet paleltuvat helposti. Kauranen kertoo esimerkkitapauksen, joka todisti, kuinka pienillä asioilla voi olla merkitystä. Eräs Lapin kautta Pohjoisnavalle lähtenyt ranskalaisseikkailija jouduttiin lennättämään takaisin sairaalakyydissä.

Paleltumisen syynä käsineiden sauma väärässä kohdassa. Sauma painoi sormia ja siten heikensi sormien verenkiertoa.

– Hänen sormensa paleltuivat niin pahasti, että ne täytyi amputoida, Kauranen kertoo.

Luontoon ja retkeilyyn Kauranen suosittelee tutustumista rauhallisesti ja pikku hiljaa kokeilemalla. Samalla itselle sopivat tavat ja varusteet löytyvät.

– Loppujen lopuksi varusteissa kaikkein tärkeintä on, että niiden avulla saa tehtyä olonsa metsässä mukavaksi ja nautinnolliseksi.

Varsinkin erämaahan lähtiessä luonnon kunnioittaminen ja nöyryys ovat avainasemassa. Eräs surullinen tapaus osoitti aikoinaan Kauraselle, kuinka kokemattomuus ja liian suuret kuvitelmat voivat koitua kohtaloksi.

– Etelästä tuli mies hakemaan kokemusta luonnosta ja lähti metsään pelkän jätesäkin kanssa. Ei se ole tullut sieltä vieläkään takaisin.