Epäilty tappo Raumalla. Epäilty murha Eurassa. Henkirikostutkintaan johtanut katoaminen Eurajoella. Rikos- ja oikeusaiheiden kannalta kulunut vuosi on ollut pelkästään näiden kolmen tapauksen johdosta Rauman seudulla täysin poikkeuksellinen.
Tämän ”sain” todeta analyysissani jo kesäkuussa eli puolessavälissä vuotta, sillä kaikki mainitut kolme tapausta olivat tuolloin jo tapahtuneet.
Tilastot osoittivat, että vuosi oli käytännössä lähes ainutlaatuinen koko 2000-luvun mittakaavassakin. Muita kolmen henkirikoksen vuosia Rauman seudulle mahtui koko vuosituhannelta vain yksi, vuosi 2007.
Kirjoitin kesäkuisessa jutussa, että jää nähtäväksi, tuleeko tapauksia vuonna 2021 vielä lisää.
Ei tullut. Yksi veriteko tosin tapahtui vielä lokakuussa Kourujärvellä, kun nainen vahingoitti miespuolista puolisoaan teräaseella. Mies ei kuitenkaan menehtynyt, ja tekoa on tutkittu esitutkinnassa tapon yrityksenä.
Loppuvuoden aikana kahdesta tapauksesta on saatu runsaasti lisätietoa, kun niinsanotut Syvärauman tappo ja Euran murha etenivät oikeuskäsittelyyn.
Istuin itse toimittajan roolissa seuraamassa molempia oikeudenkäyntejä alusta loppuun, Syvärauman tapausta lokakuussa ja Euran juttua vastikään joulukuussa.
On oltava rehellinen ja myönnettävä, että ne olivat ammatillisesti kiinnostavia päiviä. Samalla kokemus oli inhimillisesti riipaiseva.
Oikeussalissa kuulee ja näkee asioita, tunteita ja ääniä, jotka eivät keskivertoihmisen arkeen kuulu. Hätäkeskukseen soittaneen sivullisen puhdas paniikki tai väkivaltaisesti kuolleen äidin lapsen puhe ovat karua kuultavaa.
Eurassa äitinsä surmanneen nuoren miehen mielentilatutkimuksen lopputulos oli, että mies oli tekohetkellä syyntakeeton.
Vaimonsa kuoleman Syväraumassa aiheuttanut mies puolestaan määrättiin mielentilatutkimukseen oikeudenkäynnin jälkeen.
Varsinaista ratkaisua kummastakaan tapauksesta ei siis ole vielä saatu. Selvältä kuitenkin näyttää, että tekijät joutuvat tavalla tai toisella pois yhteiskunnasta vuosiksi.
Eikä sovi unohtaa, että poikkeuksellisten tapausten lisäksi poliisia on työllistänyt kuluneena vuonna ja työllistää tänäkin vuonna Raumalla ennen kaikkea niin sanottu päivittäinen perusrikollisuus.
Huumeita myydään, ostetaan ja käytetään, ja usein käyttöä rahoitetaan rötöksillä. Tämä peruskaura harvemmin nousee otsikoihin, vaikka sen ehkä pitäisi – siinä lienee toimittajallakin itsereflektion paikka.
Syväraumasta käsin pyöritetystä nettihuumekaupasta kirjoitin itsekin pari isoa juttua syksyllä. Kymmenvuotinen tuomio osana isompaa kokonaisuutta sai osansa myös valtakunnallisesta julkisuudesta.
Samaista nettikauppaa käydään pienemmässä mittakaavassa Raumalla varmasti yhä jatkuvasti. Netissä sovitaan kaupat huumeista, jotka sitten kulkevat kädestä käteen.
Vielä maanantaina tämän jutun lähes valmiissa luonnoksessa luki, että Lea Leikarin tapauksesta heruneet lisätiedot ovat olleet niukkoja. Sitä ne toki viime vuonna olivatkin: maaliskuussa kotoaan kadonneesta Leikarista ei ollut käytännössä viitteitä.
Tiistaina julkisuuteen tuli kuitenkin tieto Raumalla maastosta löytyneestä ruumiista, joka saattaa olla Lea Leikari.
Varmuutta vainajan henkilöllisyydestä ei kuitenkaan vielä ole, ja se varmistunee aikaisintaan ensi viikolla.
Nähtäväksi jääkin, mitä kaikkea mielenkiintoisissa merkeissä alkanut vuosi tuo Rauman seudun rikosrintamalla tullessaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.