Toimivasta ruoka-avusta hyötyy myös ympäristö – pahimmillaan avustusjärjestöjä käytetään jätehuoltona

Pyhäjärvi-instituutin hankkeessa satakuntalaista ruoka-aputoimintaa yritetään tehostaa ilmastoperusteilla. Eniten korjattavaa on logistiikassa ja kauppojen asenteissa.

| Päivitetty

Kun ruoka-avun kerääminen ja jakelu ei toimi tehokkaasti, se ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla avun tarvitsijoita eikä ruokahävikin vähentämistä. Siksi toiminnan kehittämisestä hyötyy esimerkiksi ilmasto. Arkistokuva.

Ruoka-apu auttaa ahdinkoon joutuneita selviämään arjessa. Vaikka tämä on ruoka-avun oleellisin ulottuvuus, niin samalla hävikki- ja ylijäämäruuan hyödyntäminen on eduksi myös ympäristölle.

Tämä puoli jää kuitenkin usein vähälle huomiolle.

– Se, että kaikki tuottamamme ruoka saadaan hyödynnettyä, liittyy vahvasti ilmastotyöhön, sanoo asiantuntija Pekka Maijala Pyhäjärvi-instituutista.

– Ruoka-apua koskevia keskusteluja pitäisi käydä myös ympäristönäkökulmasta. Se voisi edistää toiminnan parempaa organisointia.

Sotkuinen soppa

Kipeästä ja koronan sekä Venäjän hyökkäyssodan lisäämästä tarpeestaan huolimatta ruoka-apu on sotkuinen soppa.

Periaatteessa se on sosiaali- ja terveysministeriön toimialaa, mutta selvää käytännön vastuutahoa ei ole sen enempää valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakaan tasolla.

Esimerkiksi Satakunnassa ruoka-apua jakaa reilusti yli puolensataa organisaatiota. Niiden sekä ruokaa lahjoittavien tahojen käytännöt ovat kirjavia ja yhteistyö usein vähäistä.

Arjessa tämä johtaa siihen, ettei toiminta ole aina tehokasta sen enempää ruuan tarvitsijoiden kuin ympäristönkään kannalta.

Logistiikka pullonkaulana

Erityisen hyvin pulma näkyy logistiikassa, kun eri järjestöjen autot saattavat päästellä peräkkäin jopa naapurikauppoihin.

– Ruoka-apu on kallis ja logistisesti vaativa toimintamuoto. Siinä on tosi paljon kehitettävää, sanoo Satakunnan yhteisökeskuksen toiminnanjohtaja Milja Karjalainen.

Keskus on selvittänyt kattavasti ruoka-aputoimintaa ja sen pulmia Satakunnassa. Asiaan liittyviä kehittämishankkeita on menossa useita, sillä tehtävää riittää.

– Elitarviketurvallisuudessakin on jossain määrin parantamisen varaa, kun kuljetus ja varastointi eivät kaikilta osin toimi, kuten pitäisi. Ihmisille jaetaan myös vanhentunutta ruokaa.

Kaksi todellisuutta

Vaikka ruokaa lahjoittavat maatalous- ja elintarviketeollisuusyrityksetkin, niin kiloina mitattuna eniten ruoka-apua tulee Satakunnassa kauppojen ylijäämästä. Määrä on Karjalaisen mukaan satoja tuhansia kiloja vuodessa.

Määrä ei kuitenkaan ole sama kuin laatu tai tarve. Suurin osa kauppojen hävikistä on leipää, joka pilaantuu nopeasti ja päätyy jätteeksi.

Pahimmillaan ruoka-avusta tulee muutoinkin jätehuoltoa, jonka maksavat kaupan sijaan ruoka-aputoimijat jopa aktiiviensa omista kukkaroista.

– Törkein esimerkki on se, kun jotkut kaupat iskevät kaiken ylijäämän isoon pakastimeen vihersalaattia myöden. Näin ne saavat jätteet ilmaiseksi pois, Karjalainen kertoo.

Karjalaisen mukaan kauppojen suhtautumisessa hävikkiruuan lahjoittamiseen onkin paljon korjattavaa. Kauniita sanoja kyllä riittää.

– Kauppaketjun vastuullisuusstrategiassa ja yksittäisen kaupan roskiksella voi olla eri todellisuus.

Elinkaari kuntoon

Huonosti toimiva kokonaisuus ei palvele parhaalla tavalla avun tarvitsijoita eikä hävikin vähentämistä ja sen kautta ympäristöä.

Nyt asiaa yritetään korjata myös jälkimmäisestä näkökulmasta, mikä on uutta.

Pyhäjärvi-instituutti on ollut mukana kahdeksan eurooppalaisen organisaation yhteisessä LCA4Regions-hankkeessa. Siinä on pyritty edistämään niin sanottujen elinkaarianalyysien tehokkaampaa käyttöä ympäristöpolitiikan toteuttamisessa.

Elinkaarianalyysillä tarkoitetaan tuotteen tai palvelun kaikkien ympäristövaikutusten – hyvien ja huonojen – arviointia konkreettisella, mitattavalla tavalla.

Mallia etelästä

Koronapandemia vesitti hankkeen vierailut pääosin verkkotapaamisiksi, mutta ei pilannut tavoitetta eri maissa havaittujen hyvien käytäntöjen keräämistä muidenkin sovellettavaksi.

Tosielämään niitä viedään toimintasuunnitelmien kautta. Suomessa se keskittyy ruokahävikkiin ja siinä erityisesti ruoka-aputoimintaan.

Hyviä kokemuksia lainataan muun muassa Espanjasta ja Italiasta.

– Navarrossa on arvioitu ruokapankkitoiminnan hiili- ja vesijalanjälki. Tutustuimme myös milanolaisen ruokapankkitoiminnnan elinkaariajatteluun, Maijala kertoo.

Hilloa ja pisteitä

Ympäristövaikutusten huomionti ruoka-avussa on viety esimerkiksi Espanjassa alkutuotantoon saakka. Se tarkoittaa kaiken sadon mahdollisimman tarkkaa hyödyntämistä, eli esimerkiksi hilloamista sen sijaan että liika sato pilaantuisi tiloilla.

– Leipää ei ole valikoimissa lainkaan, koska se menee niin nopeasti huonoksi, Maijala sanoo.

Mukana on myös kuluttajien ohjaaminen. Navarrossa ruoka-avun saajilla on eräänlainen pistetili, jolla he "ostavat" ruoka-apunsa.

– Eri ruuat on pisteytetty, ja tämä ohjaa valintoja esimerkiksi vihannesten suuntaan.

Terminaali Satakuntaan?

EU-hanke loppuu virallisesti heinäkuussa, mutta toimintasuunnitelmien toteutusta seurataan vielä vuoden verran.

Satakunnassa ruoka-aputoiminnan kehittäminen ympäristönäkökulmasta konkretisoitunee erillisenä pienempänä hankkeena, jota pohditaan parhaillaan.

– Tavoitteena on elinkaariarviointiin liittyvää hanketoiminnan rahoittaminen ruoka-aputoiminnassa, Maijala sanoo.

Esimerkiksi asianmukaiset säilytys- ja logistiikkatilat sisältävä terminaali parantaisi alueellisen ruoka-avun toimintaa ja ympäristövaikutuksia.

– Se ei olisi Satakunnassa mahdoton temppu, mutta vaatisi ajurin ja resurssin, Karjalainen sanoo.

Maijalan mukaan terminaali voisi hyvinkin sopia toimintasuunnitelman toteutushankkeeksi.

Kauppojen asenteita tai ruoka-apua antavien järjestöjen yhteistyökykyä hankkeilla voi olla vaikeampi korjata.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut