Toriparlamentin miehistä esikuvat puuveistoksille: euralainen ITE-taiteilija Hanna Vinho tekee, mitä tahtoo, ja parasta jälkeä syntyy ilman mallia

Omannäköistä-juttusarjassa esitellään seudun ITE-taiteen tekijöitä ja kohteita.

Kun Hanna Vinho vielä muutamia vuosia sitten kertoi aikeistaan alkaa tehdä puuveistoksia moottorisahalla, osa kuulijoista reagoi epäuskoisesti ja vähätellen. ”Se on niin vaarallistakin, älä nyt sellaista”. Noin vuosi sitten Vinho tarttui epäilyistä huolimatta ensimmäistä kertaa moottorisahaan ja alkoi sahata puupölkyistä veistoksia.

– Nyt saa tulla vaikka nauramaan viereen, kun sahaan, niin voimme sitten nauraa yhdessä, Vinho sanoo nauraen.

Sittemmin, hänen omien sanojensa mukaan, ”homma on lähtenyt lapasesta”.

Euralainen Vinho kertoo, että ideoita on hirveästi, eikä ihme, sillä ajatus puuveistosten tekemisestä alkoi pyöriä mielessä kuulemma jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

– Kun olen sahannut ensimmäisen viirun, näen siitä, mitä alan tehdä. Kerran minulla oli malli, jonka mukaan aloin tehdä, mutta siitä ei tullut mitään, hän kertoo tavastaan tehdä taidetta.

Yksi hiljattain kypsynyt idea on lähtöisin Rauman torilta, jossa Vinho käy myymässä taidettaan, käsitöitään ja leivinuunissa paistettuja tuotteita.

Torilla säännöllisesti kokoontuneet miehet olivat alkaneet näyttää jo niin tutuilta, että kotona työpisteellä alkoi syntyä ”raumanseisojia”.

Vinho kertoi vieneensä valmiit puu-ukot torille odottavin mielin sen suhteen, tunnistetaanko veistosten esikuvat.

– Yhdennäköisyys huomattiin, Vinho kertoo saamastaan palautteesta hymyillen.

”Puusta voi tehdä muutakin kuin karhuja”

Euran Naarjoella kotipihan työpisteellä, ”areenalla” Vinho on sahannut puupölkyistä monenlaista: niin korppeja ja pöllöjä kuin värikkäitä porkkanoita ja mansikoitakin – ja kyllä, jokunen hyvin perinteinen karhukin. Vinho tosin sanoo, että mieluummin hän tekee omannäköisiä töitä.

– Olen halunnut näyttää, että puusta voi tehdä muutakin kuin karhuja, Vinho sanoo naurahtaen.

Moottorisahataide vaikuttaa usein mieltyvän ihmisten mielessä miehekkääksi harrasteeksi. Vinho kertoo, että toreilla myyntipöydän ääressä toistuu usein sama kysymys: ”Onko miehesi tehnyt nämä?”

– Seuraava oletus on, että ”ai jaa, sulla on varmaan joku pieni saha”, Vinho sanoo.

Huumori ja ilo ovat mukana monissa Vinhon töissä, ja hän pohtii, ettei hänelle ehkä sopisi ainoastaan tilaustöiden tekeminen, koska omaehtoisuus tuo taiteen tekemiseen mielekkyyttä.

Käsityöt ja luonnonmateriaalit ovat aina kiinnostaneet Vinhoa. Sammaltöitä Vinho on tehnyt yli 20 vuoden ajan, ja sammal on sopinut materiaaliksi muun muassa koristeellisiin pöllöihin. Sammaleen käsittelyssä auttaa mankeli, joka seisoo kodin terassilla.

Yhdeksi mieleenpainuvimmista töistään hän mainitsee isokokoisen hirvenpään, joka oli tilaustyö 50-vuotislahjaksi.

Kiviäkin Vinho on hyödyntänyt esimerkiksi maalaamalla niihin Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kiven muotoa myötäillen.

– Piti löytää sellaisia kirkon muotoisia kiviä, hän kertoo.

Vinho on mukana hiljattain julkaistussa satakuntalaista ITE-taidetta esittelevässa kirjassa.

Kirjan taustalla on Maaseudun Sivistysliiton hanke, jossa Satakunnan ITE-taiteilijoita ovat kartoittaneet Veli Granö ja Elina Vuorimies.

Parkanossa ITE-taiteen juhlavuoden tapahtumassa on esillä Vinhon puu-ukkelipuu, jossa sammalpuusta kurkistaa kasvoja.

– Sen tekemisessä oli iso työ, ja kukaan on tuskin sellaista koskaan nähnyt. Oli kivaa seurata, miten ihmiset reagoivat, ja monia nauratti.

ITE on lyhenne sanoista ”itse tehty elämä”, ja Vinhon elämässä itse tekeminen on ollut monessa elämänvaiheessa lähtökohtana muutoinkin kuin taiteessa.

Ravustuksen maailmanmestari

Vinhon ensisijainen ammatti on kodinhoitaja. Aiemmin hän on ollut turkisompelija ja tarhannut kettuja. Rapujakin hän on viljellyt, ja niiden munia hän hautoi hautomakoneessa. Vinho on ravustuksen naisten maailmanmestari vuodelta 2000. Lisäksi hän on aikoinaan saanut elantoa vihanneskuorimon pitämisestä ja perunan viljelystä.

Suntion sijaisenakin hän on ehtinyt olla.

– Silloin äitini nauroi, että nyt Hanna on tehnyt kaikkea.

Asuinpaikkoina ovat olleet aiemmin Porvoo ja Sastamala. Euraan hän muutti muutama vuosi sitten entiseen vanhempiensa mökkiin.

– Tämä on paratiisini, hän toteaa terassillaan, jota koristavat värikkäiden esineiden asetelmat ja reunustavat vehreät oksat.

– Aina ilolla olen tehnyt kaikki, hän pohtii elämäänsä ja taidettaan.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut